Karisto 2011.
Lasten kuvakirja.
Sini Ezerin kuvakirja Tiian hattu tuulessa herätti kiinnostukseni hempeällä värimaailmallaan ja iloisen keveällä ilmeellään. Tiian hattu tuulessa onkin hyvän mielen tarina, joka sopii ihan perheen pienimmillekin. Luin lasteni kanssa kirjan ensi kertaa elokuun lopussa, kun omien omenapuidemme omenat olivat kypsiä poimittavaksi - eli juuri oikeaan aikaan. Tiian ja hatun seikkailu alkaa, kun tyttö ryhtyy poimimaan omenoita. Kun Tiia kurotteli omenoita kohti, hattu meinasi vähän väliä pudota päästä. Niinpä Tiia laittoi sen oksalle roikkumaan. Juuri silloin loppukesän tuuli puhalsi omenatarhan yli.
 |
Tarinassa seurataan Tiian hattujahtia - mukaan liittyvät myös Muikku-kissa, Muusa-lehmä ja Tommi-poika. Osa kohtauksista on piirretty yllättävistä, hulvattomista perspektiiveistä, ja hatun perässä sukelletaan myös veteen.
Mietin itsekseni, miksi kirjan kuvat näyttävät jotenkin nostalgisilta. Ne toivat mieleeni lapsuudestani tutun "Holly Hobbien", piirtäjänsä mukaan nimetyn sinihilkkaisen ja tilkkumekkoisen tytön. Tiian leveä olkihattu muistuttaa hieman Hollyn isoa hilkkaa, molemmilla tytöillä iloiset silmät tuikkivat suurissa, sydämenmuotoisissa kasvoissa. Tiian maailmassa on samanlaista kesäistä huolettomuutta kuin Hollyn ja ystäviensä puuhissa.
Siinä missä edellisen blogiin tuomani lastenkirjan, Prinsessa vailla valtakuntaa -teoksen kuvitus tuntuu vetoavan erityisesti aikuisiin, on Ezerin kuvien siloisuus pienten tyttöjen mieleen. Tarina ei herätä suuria tunteita tai pohdintoja, mutta herttaisena kuvakirjana se toimii.
Kirja on arvioitu myös Lastenkirjahyllyssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti