tiistai 6. syyskuuta 2011
Colm Toibin: Brooklyn
Colm Tóibín: Brooklyn
Brooklyn. Suom. Kaijamari Sivill.
313 sivua. Tammi 2011.
Hän käveli, ja kaikissa hänen haaveissaan siitä, millainen vuodesta tulisi, olisi mukana Tonyn hymyilevä läsnäolo, hänen huomaavaisuutensa, hassut juttunsa, hänen syleilynsä kadunkulmissa, makeantuoksuiset suudelmansa, tunne siitä miten kultaisesti Tony keskittyi yksin häneen, Tonyn käsivarret hänen ympärillään, kieli hänen suussaan. Hänellä oli kaikki se, hän ajatteli, ja nyt, tämän kirjeen myötä, hänellä oli enemmän kuin hän oli ensi kerran Brooklyniin tullessaan ikinä kuvitellut saavansa. Hänen piti hillitä hymynsä kävellessään kadulla etteivät ihmiset pitäisi häntä hulluna.
Colm Tóibínin Brooklyn on kuulaan valoisa, kaunis, haikeansuloinen romaani. En muista, milloin olisin viimeksi tempautunut kirjan tarinaan kuten Brooklynin Eilisin vaiheista lukiessani.
Eletään toisen maailmansodan jälkeisiä vuosia. Nuori irlantilaistyttö Eilis Lacey käy sunnuntaisin töissä neiti Kellyn kaupassa, jossa asiakkaita kohdellaan hyvin eri tavoin riippuen heidän asemastaan pienessä kyläyhteisössä. Eilisin oma status köyhän leskiäidin tyttärenä ei ole kovin korkea; perheen kantava voima on Eilisin isosisko Rose, jonka konttorityöläisen palkalla perhe elää, joka pitää yllä keskustelua päivällispöydässä ja joka tutustuu ihmisiin golfkerholla. Golfkerholla Rose tapaa myös isä Floodin, joka asuu New Yorkissa mutta on tullut käymään kotona Irlannissa. Isä Floodin avustuksella Eilisille järjestyy työ- ja asuinpaikka valtameren takaa. Eilis ei oikeastaan haluaisi lähteä ja jättää kotiaan, siskoaan ja äitiään (kolme veljeä ovat muttaneet töiden perässä Englantiin), mutta toisten näkemys siitä, mikä on hänen parhaakseen, saa hänet kiltisti astumaan laivaan.
Perillä Eilis ikävöi kotiin niin, että saa huomautuksen uudessa työpaikassaan tavaratalon myyjänä: aina pitää jaksaa hymyillä. Ikävää lievittää opiskelu kirjanpidon kurssilla, johon Eilis suhtautuu kunnianhimoisesti. Hänen edessään siintää tulevaisuus mielenkiintoisemman työn parissa konttorissa. Sitä ennen on kestettävä Brooklynin pitkät talvet ja helteiset kesät, yksinäisyys ja tunne siitä, että haluaisi vain olla omassa huoneessaan Irlannissa.
Eilisin kaltaisia henkilöhahmoja tapaa nykyromaaneissa harvoin. Eilisi on suoraselkäinen, rehellinen, vaatimaton ja velvollisuudentuntoinen. Hän on toisinaan liikaa olosuhteiden ja toisten ihmisten vietävissä, mutta hänestä löytyy myös omaa tahtoa ja napakkuutta. Naisen sielunelämän kuvaajana Tóibínia onkin verrattu realistisen romaanin suuriin nimiin, kuten Henry Jamesiin, jonka Tóibín on itsekin maininnut esikuvakseen. Brooklynin kielessä, kerronnassa ja henkilöhahmoissa on jotain kiehtovan vanhanaikaista ja konstailematonta: keskiössä on nuoren naisen kehitys ja tunteet, taustana muuttuva ja modernisoituva yhteiskunta kahdella mantereella.
Viehättävintä Tóibínin romaanissa on se, kuinka pienten ja arkisten tapahtumien kautta Eilisin sopeutumista uuteen ympäristöön kuvataan. Lukija saa seurata Eilisin arjen ongelmia: lähteäkö kirkon tansseihin kahden myrtynyttä naamaa ja kauhtunutta villatakkia kantavan tytön vai liian kovaan ääneen kikattelevien, korostuneesti tälläytyneiden kaverusten kanssa, jotka aloittavat illan kapakassa? Miten jatkaa miellyttävää tapailua italialaistaustaisen Tonyn kanssa, kun tämä puhuu jo yhteisistä lapsista ja rakennustontista Long Islandilla? Myös aikakauden yleisiin kipupisteisiin viitataan: Eilis saa aavistuksen toisen maailmansodan aikaan juutalaisiin kohdistetuista vainoista ja amerikkalaisesta rotuerottelusta, kun hänet määrätään erilliselle kassalle myymään punaketunsävyisiä nailoneita afrikkalaisamerikkalaisille naisille.
Romaanin loppupuolella tapahtuu käänne, jonka seurauksena aiemmat tapahtumat ikään kuin kertautuvat. Loppu on hieman avoin ja monitulkintainen, mutta jakaa silti mielipiteitä. Tavallaan Eilis on kahden tulen välissä; pohjimmiltaan hän valitsee kuitenkin vain sen, kummalla puolen Atlantia haluaa haasteensa kohdata. Lukijan pitäisi vain Eilisin tavoin hymyillä ajatukselle, sulkea silmät ja yrittää olla kuvittelematta sen pidemmälle.
Brooklynista ovat kirjoittaneet myös Zephyr, Leena Lumi, Karoliina, Anna Elina ja Arja. Kurkatkaa myös Parnasson hieno kritiikki.
Osallistun kirjalla myös Totally British -haasteen Eirin go Brach -alakategoriaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Luin tämän hiljattain. Pidin Toíbínin kerronnasta, hienovireisestä ja kuitenkin selkeästä kirjoitustyylistä. Tarina oli myöskin mukaansatempaava ja uskottava. Pidin tästä niin paljon, että harkitsen teoksen hankkimista omaan hyllyyn.
VastaaPoistaBrooklyn on kirja, josta olin aluksi vain varovaisen kiinnostunut, mutta nyt muutamien blogiarvioiden myötä olen alkanut kiinnostua kirjasta koko ajan enemmän ja enemmän. Sinun makusi olen huomannut osin hyvinkin yhteneväiseksi omani kanssa, joten tässä taitaa olla se kirja, jota pyydän viimeistään joulupukilta. :)
VastaaPoistaKiitos hienosta arviosta, joka sai aikaan sen, että minäkin vähitellen aloin kiinnostumaan tästä. Ehkä joulupukki tuo sen myös minulle ;)
VastaaPoistaPetriina, minäkin halusin tämän omaksi (jo ennen lukemista), varsinkin kun tätä ei helpolla kirjastosta löytynyt, sillä olin saanut blogi- ja lehtiarvioista sen käsityksen, että tämä on sellainen romaani, jota rakastan ja johon haluan palata. Odotukset täyttyivät ja vähän ylittyivätkin; tämä on pakko lukea uudestaan, sillä uskon tämän avautuvan vähän eri tavalla kun teos on tuttu.
VastaaPoistaKatja, tämä on juuri niitä romaaneja joissa makumme kohtaa. Paitsi että tämä on hyvä, siis hienosti kirjoitettu, tämä on myös (ainakin minulle) "hyvän mielen kirja", ja täysin "mukavuusalueella". :)
(Minua myös kiinnostaisi tietää, miten sinä koet Eilisin valinnan, joka tosiaan on jakanut ainakin bloggaajien mielipiteitä.)
Jaana, uskon että sinäkin pidät. Tämä on siitä mielenkiintoinen romaani, että tästä voi löytää monenlaista. Itse luin tätä aika tunteella, ihan kuin olisin lukenut Annasta tai Emiliasta... En vain kehdannut kirjoittaa tuota vertausta arvioon, ettei se säikytä joitakin lukijoita ;). Tästähän ovat monet miehetkin pitäneet paljon.
VastaaPoistaTämä kirja kuulostaa arvio arviolta aina vain paremmalta :) Jostakin olin saanut päähäni, että tämä olisi tuhottoman pitkä kirja, mutta eipäs olekaan! Toivottavasti törmään tähän joskus kirjastossa.
VastaaPoistaKuten sivumäärästä huomaa, tämä on ihan kivan pituinen :). Tässä ei myöskään ole mitään vaikeaa tai puuduttavaa, vaan tämä on Karoliinan luonnehdinnnan mukaisesti "älykäs lukuromaani", ja kuitenkin pakahduttavan hyvä ja taitava! Suosittelen ehdottomasti sinullekin!
VastaaPoistaMinulla on vähän sama kuin Katjalla, että olin alussa vain vähän ja varovaisen kiinnostunut tästä, mutta Karoliinan, Leenan ja nyt sinun juttusi myötä olen varma, että pidän tästä :)
VastaaPoistaValitsinkin jo mm. tämän yhdeksi kirjaksi Leenan arvontapalkinnoista, jossa minulla oli onni myötä ;)
Susa, niin minäkin uskon :). Tämä oli juuri niin ihana kuin minkä käsityksen olin arvioista saanut. Lisäksi Keltainen kirjasto on minulle laadun tae.
VastaaPoistaMinäkin bongasin tämän Leenan arvonnassa, mutta kun arvonnassa oli parisataa muutakin osallistujaa katsoin parhaaksi hankkia kirjan jo ennen arvonnan ratkeamista ;). Olipa kiva että voitit ja valitsit tämän yhdeksi voitoksi!
Kiitos linkityksestä ja hienosta arviosta!
VastaaPoistaMinäkin haluaisin omistaa tämän kirjan, koska se on upea. Jotenkin hiljaisella, rauhallisella tavalla kauniisti kirjoitettu ja tarinan tasolla uskottava ja hieno. Kuuluu kyllä parhaisiin tänä vuonna lukemiini kirjoihin, ja pitäisi ehdottomasti lukea uudelleen.
Anna Elina, tämä kirja on vähän kuin Eilis: ei pidä melua itsestään, mutta on sisältä täyttä timanttia. Minullekin tämä on ehdottomasti vuoden parhaita lukuelämyksiä. En ole ehtinyt tehdä noita "kuukauden luetut" -listauksia, mutta kohta blogini täyttää puoli vuotta ja voisin sen kunniaksi listata tähänastisen blogitaipaleeni parhaat.
VastaaPoistaTämä on niin HIENO kirja! Kiitos linkityksestä. <3
VastaaPoistaKaroliina, niin on! Luettuani kirjan kävin lukemassa arviosi uudestaan ja se mitä kirjoitit irlantilaismiehen laulusta oli niin totta!
VastaaPoistaMaria, sinä sen sanoit, miten kirjan loppu pitää kohdata: Minä en siihen pystynyt;-)
VastaaPoistaHerkkävireinen arvostelu, jossa olet aistinut kaiken sen, mikä on tässä kirjassa uniikkia.
Kiitos sekä upeasta arvostelusta että linkityksestä!
Hei Leena, olinkin juuri kommentoimassa kirjaston henkiäsi :).
VastaaPoistaLuin mitä kirjoitit Eilisin valinnasta; olet oikeassa siinä, että tulevaisuus ei ehkä ole niin auvoinen, JOS Eilis unohtaa omat haaveensa mielenkiintoisesta työstä jne., mutta uskon, että toisella puolen Atlantia olisi ollut vielä ankempaa... Jos noiden kahden miehen välillä pitäisi valita, niin hurmaava Frank-poika tuo minun silmissäni pisteitä isolleveljelleen ;).
Kiitos! <3
Minulla on tämä juuri nyt kesken, ja olen tempautunut tarinaan mukaan. Kieli on hyvää ja Eilisin tarinaa haluaa lukea, joten uskon että tulen tästä pitämään (vielähän tämä tosiaan on kesken). :)
VastaaPoistaKiva kuulla, Jenni! Pelkäsin Brooklynia lukiessani, että siinä tapahtuu jotain mikä "pilaa" tarinan minulta (siis jotain liian surullista/hirveää) mutta ainakaan minun kohdallani sellaista ei tapahtunut :). Ihania hetkiä Brooklynissa!
VastaaPoistaKiinnostuin tästä kirjasta paljon, kirjoittamasi perusteella.
VastaaPoistaKiitos lukuvinkistä!
Kiva kuulla, Johanna! :)
VastaaPoistaPidin tästä Tóibínin vähäeleisestä ja koskettavasta kirjasta. Pidin myös lopusta. Jään innokkaana odottamaan kevään uutuutta.
VastaaPoista