Muistikirjoista ja käsin kirjoittamisen ihanuudesta

Viime syksynä ostin pitkästä aikaa itselleni muistikirjan. En ollut vuosiin kirjoittanut säännöllisesti käsin. Pidin päiväkirjaa viimeksi varmaan yli kymmenen vuotta sitten, sinä keväänä ja kesänä, kun olin kirjoittanut ylioppilaaksi eivätkä kirjallisuuden opinnot yliopistolla olleet vielä alkaneet. Tuolloin minulla itse asiassa oli vielä ihan rutiiniakin käsin kirjoittamiseen, sillä lukiossa kirjoitimme melkein kaikki aineet konseptille - sekä tietysti kokeet ja tuntimuistiinpanot. Kun luennot ja kurssit syksyllä alkoivat, ei vapaa-ajan kirjoittamiselle enää jäänyt aikaa, sillä sain kirjoittaa yllin kyllin esseitä, luentopäiväkirjoja ja proseminaaritöitä. Opintojen alusta pitäen kirjoitin kaiken (paitsi tenttivastaukset) koneella, ja kun pari vuotta sitten aloin taas kirjoittaa muuta kuin opintoja varten, sekin tapahtui koneella - sillä tuo uusi kirjoitusharrastus oli tietysti tämän blogin kirjoittaminen. Viime vuosien aikana olen tainnut kirjoittaa vähänkään pidemmän tekstin käsin vain silloin, kun olen kirjoittanut kirjeen jollekin ystävälle - mutta usein henkilökohtaisetkin kirjeet tulee kirjoitettua sähköpostilla, mikä on harmi.

Idea alkaa taas kirjoittaa käsin tuli useammasta suunnasta: esikoiseni aloitti koulun ja ajattelin, että olen ainakin hyvä lukevan ja kirjoittavan aikuisen malli näitä taitoja harjoittelevalle lapselle. Tajusin, että lapset eivät varmaan hahmota koneella kirjoittamista samalla tavalla kirjoittamiseksi, vaikka he ovat toki tottuneet kuulemaan pääsevänsä koneelle, "kunhan äiti on kirjoittanut tämän postauksen valmiiksi". Ostin muistikirjat itselleni ja lapsilleni (äidille tuossa kuvassa alimpana näkyvä valkoinen, blancoilla sivuilla, koululaiselle ja tulevalle eskarilaiselle samanlaiset pinkit, neljä- ja kaksivuotiaille omat vihot) ja aina välillä ehdotan, että täytetään kirjoja yhdessä: lapset piirtävät kuvia ja pyytävät joskus kirjoittamaan omaa tarinaansa sanelusta, koululainen kirjoittaa vähän itsekin ja muistikirjat täyttyvät hyvää vauhtia.

Itse kirjoitan muistikirjaani jonkinlaista päiväkirjaa, johon sekoittuu erilaisia kirjalistoja, suunnitelmia tulevista blogipostauksista sekä sitaatteja ja ajatuksia lukemistani kirjoista. Koneella tuon tyyppistä tekstiä ei tulisi kirjoitettua, tuollaista luonnosmaista, henkilökohtaista ja assosioivaa. Päiväkirjan kirjoittamisesta on tullut minulle lukemisen ohella tärkein "oma tekeminen", jonka parissa saan aikaa ja tilaa omille ajatuksilleni silloinkin, kun kirjoitan sitä arjen touhujen lomassa ja lasten leikkiessä samassa huoneessa. Kuten kulloinkin kesken olevaa kirjaa, olen alkanut kuljettaa myös muistikirjaa mukanani huoneesta toiseen - aina joskus löytyy pieni hetki kirjoittamiselle.

Joululahjaksi sain Keltaisen muistikirjan - rakastan Tammen Keltaista kirjastoa, ja vaikka omat raapustukset eivät mitään maailmakirjallisuutta olekaan, on inspiroivaa kirjoitella vihkoseen, jonka kantta kirjovat Keltaisten kirjailijoiden nimet. Alennusmyynneistä ostin vielä pinon beigejä muistikirjoja (kuvassa keltaisen muistikirjan alla), joissa on blancot sivut, sekä pari eriväristä viivallista kirjaa (joista kuvassa tuo musta). Olen tuohon mustaan viivalliseen jo vähän kirjoitellutkin ja todennut, että viivattomat sivut sopivat minulle paljon paremmin.

Toinen virike alkaa kirjoittaa käsin tuli - mistäpä muualtakaan kuin blogeista. Helsingin kirjamessujen aikaan Penjami kirjoitti Jäljen ääni -blogissa, kuinka Maaria Pääjärven sivuhuomautus käsialasta eräässä  kirjoituksessa sai hänet ostamaan uuden muistikirjan ja alkamaan pitää huolta käsialastaan.

Kirjailijoiden ja kirjoittajien blogeista löytyy jonkin verran mainintoja muistikirjojen käytöstä ja jopa niille omistettuja postauksia. Katriina Ranne, romaanin Minä, sisareni kirjoittaja, pohti jopa mahdollisuutta "kirjoittaa blogia käsin". Kirjailija Tero Liukkonen kirjoitti hiljaittain blogissaan siitä, kuinka erilaiset kirjoittamisen ja muistiinmerkitsemisen tavat kehittävät eri osa-alueita aivoissa ja ammentavat kukin omasta luovuuden lähteestään. Liukkonen kirjoittaa: "Muistikirjaan käsin kirjoittaminen on hidasta, pohdiskelevaa ja nautinnollista."

Kirjoitatko sinä käsin - päiväkirjaa, pidempiä muistiinpanoja, lukupäiväkirjaa tai tekstiluonnoksia?