Kuva JL |
Hetken
syksyn marjapensaan lehti
uneksii olevansa auringonlasku
Ja veteen
putoaa punainen lehti
veden kuvajaisten
äidin käsivarsille.
Heidi Liehu: Surusta vesilintu nousee siivilleen
(Wsoy 2009)
Jennin runohaasteeseen on ihana vastata aika ajoin. Suloista sunnuntaita kaikille!
Kaunis! Suloista sunnuntaita sinullekin!
VastaaPoistaJaana, :)
VastaaPoistaOi, miten ihana! Hetket ovat elämässä arvokkaita.
VastaaPoistaIhana ja kaunis hetki-runo. <3
VastaaPoistaMaria, minä niin ihailen jo tuon runokirjan nimeäkin: Surusta vesilitnu nousee siivilleen.
VastaaPoistaJoana, Anna Elina ja Leena: kiitos kommenteista <3
VastaaPoistaKokoelman nimi on tosiaan ihana ja se on päätössäe eräässä kirjan runossa; mutta se runo sopiikin sitten toisenlaiseen tunnelmaan ja hetkeen...
Kaunis ja haikea runo. Sopii syksyyn sekä niihin tunnelmiin, joita joskus on kohdattava.
VastaaPoistaKatja, niinpä. (Jotenkin inspiroiduin tästä runohaasteesta aivan erityisesti nyt syksyllä. Syksy on (minulle) jotenkin runollinen kuukausi. Ja myös hyvien lukuromaanien aikaa).
VastaaPoistaIhana!
VastaaPoistaPaula, :)
VastaaPoista