Colm Toibin: Brooklyn

Colm Tóibín: Brooklyn
Brooklyn. Suom. Kaijamari Sivill.
313 sivua. Tammi 2011.

Hän käveli, ja kaikissa hänen haaveissaan siitä, millainen vuodesta tulisi, olisi mukana Tonyn hymyilevä läsnäolo, hänen huomaavaisuutensa, hassut juttunsa, hänen syleilynsä kadunkulmissa, makeantuoksuiset suudelmansa, tunne siitä miten kultaisesti Tony keskittyi yksin häneen, Tonyn käsivarret hänen ympärillään, kieli hänen suussaan. Hänellä oli kaikki se, hän ajatteli, ja nyt, tämän kirjeen myötä, hänellä oli enemmän kuin hän oli ensi kerran Brooklyniin tullessaan ikinä kuvitellut saavansa. Hänen piti hillitä hymynsä kävellessään kadulla etteivät ihmiset pitäisi häntä hulluna. 

Colm Tóibínin Brooklyn on kuulaan valoisa, kaunis, haikeansuloinen romaani. En muista, milloin olisin viimeksi tempautunut kirjan tarinaan kuten Brooklynin Eilisin vaiheista lukiessani.

Eletään toisen maailmansodan jälkeisiä vuosia. Nuori irlantilaistyttö Eilis Lacey käy sunnuntaisin töissä neiti Kellyn kaupassa, jossa asiakkaita kohdellaan hyvin eri tavoin riippuen heidän asemastaan pienessä kyläyhteisössä. Eilisin oma status köyhän leskiäidin tyttärenä ei ole kovin korkea; perheen kantava voima on Eilisin isosisko Rose, jonka konttorityöläisen palkalla perhe elää, joka pitää yllä keskustelua päivällispöydässä ja joka tutustuu ihmisiin golfkerholla. Golfkerholla Rose tapaa myös isä Floodin, joka asuu New Yorkissa mutta on tullut käymään kotona Irlannissa. Isä Floodin avustuksella Eilisille järjestyy työ- ja asuinpaikka valtameren takaa. Eilis ei oikeastaan haluaisi lähteä ja jättää kotiaan, siskoaan ja äitiään (kolme veljeä ovat muttaneet töiden perässä Englantiin), mutta toisten näkemys siitä, mikä on hänen parhaakseen, saa hänet kiltisti astumaan laivaan.

Perillä Eilis ikävöi kotiin niin, että saa huomautuksen uudessa työpaikassaan tavaratalon myyjänä: aina pitää jaksaa hymyillä. Ikävää lievittää opiskelu kirjanpidon kurssilla, johon Eilis suhtautuu kunnianhimoisesti. Hänen edessään siintää tulevaisuus mielenkiintoisemman työn parissa konttorissa. Sitä ennen on kestettävä Brooklynin pitkät talvet ja helteiset kesät, yksinäisyys ja tunne siitä, että haluaisi vain olla omassa huoneessaan Irlannissa.

Eilisin kaltaisia henkilöhahmoja tapaa nykyromaaneissa harvoin. Eilisi on suoraselkäinen, rehellinen, vaatimaton ja velvollisuudentuntoinen. Hän on toisinaan liikaa olosuhteiden ja toisten ihmisten vietävissä, mutta hänestä löytyy myös omaa tahtoa ja napakkuutta. Naisen sielunelämän kuvaajana Tóibínia onkin verrattu realistisen romaanin suuriin nimiin, kuten Henry Jamesiin, jonka Tóibín on itsekin maininnut esikuvakseen. Brooklynin kielessä, kerronnassa ja henkilöhahmoissa on jotain kiehtovan vanhanaikaista ja konstailematonta: keskiössä on nuoren naisen kehitys ja tunteet, taustana muuttuva ja modernisoituva yhteiskunta kahdella mantereella.

Viehättävintä Tóibínin romaanissa on se, kuinka pienten ja arkisten tapahtumien kautta Eilisin sopeutumista uuteen ympäristöön kuvataan. Lukija saa seurata Eilisin arjen ongelmia: lähteäkö kirkon tansseihin kahden myrtynyttä naamaa ja kauhtunutta villatakkia kantavan tytön vai liian kovaan ääneen kikattelevien, korostuneesti tälläytyneiden kaverusten kanssa, jotka aloittavat illan kapakassa? Miten jatkaa miellyttävää tapailua italialaistaustaisen Tonyn kanssa, kun tämä puhuu jo yhteisistä lapsista ja rakennustontista Long Islandilla? Myös aikakauden yleisiin kipupisteisiin viitataan: Eilis saa aavistuksen toisen maailmansodan aikaan juutalaisiin kohdistetuista vainoista ja amerikkalaisesta rotuerottelusta, kun hänet määrätään erilliselle kassalle myymään punaketunsävyisiä nailoneita afrikkalaisamerikkalaisille naisille.

Romaanin loppupuolella tapahtuu käänne, jonka seurauksena aiemmat tapahtumat ikään kuin kertautuvat. Loppu on hieman avoin ja monitulkintainen, mutta jakaa silti mielipiteitä. Tavallaan Eilis on kahden tulen välissä; pohjimmiltaan hän valitsee kuitenkin vain sen, kummalla puolen Atlantia haluaa haasteensa kohdata. Lukijan pitäisi vain Eilisin tavoin hymyillä ajatukselle, sulkea silmät ja yrittää olla kuvittelematta sen pidemmälle.

Brooklynista ovat kirjoittaneet myös Zephyr, Leena Lumi, Karoliina, Anna Elina ja Arja. Kurkatkaa myös Parnasson hieno kritiikki.

Osallistun kirjalla myös Totally British -haasteen Eirin go Brach -alakategoriaan.