Riitta Jalonen: Todistaja Brigitin talossa

- Minä kerron ensin itsestäni jotakin ja sitten kerrot sinä, ja samalla me juomme teetä. Odota täällä kaikessa rauhassa, minä tulen pian takaisin.
Vuokraemäntä alkoi nopeasti tuntua Iiriksestä tutulta. Matkan jälkeen oli hyvä olla paikassa, jossa toinen otti ohjat käsiinsä, sanoi mitä piti tehdä: olla vain ja levätä. Keittiöstä kuului kolinaa, jääkaapin ovi avattiin ja suljettiin, pian paahtoleipien tuoksu levisi olohuoneeseen ja Iiris nielaisi nälästä.


Riitta Jalosen Todistaja Brigitin talossa (Tammi 1998) on hyväätekevän hidas ja lempeä romaani. Se ei ole kuitenkaan siloiteltu ja makea, vaan pikemminkin yksinkertainen ja harmaa kuin pellavaliina. Jokainen sana on tarkkaan harkittu, ja kirjan ajatukset ovat pieniä helmiä. Pinnalta katsoen rauhallinen kerronta vie kipupisteisiin:

-Nuori ihminen on tikkuja täynnä. Vasta iän myötä ihminen vetää tikkuja itsestään ulos, ja se sattuu, mutta jos niitä ei poisteta, ne tulehtuvat ihmisen sisään ja jäävät ihon alle koteloitumaan. Kun vetää tikut pois silloin kun ne työntyvät ihon alta esille, ne tulevat helpoimmin. Tikut voi sitten polttaa pois pelkäksi tuhkaksi. 


Yllä olevan sitaatin lausuu Jalosen romaanissa irlantilaisen pikkukylän katolinen pappi, Isä O'Connor, joka käy joka sunnuntai teellä Brigitin luona, on käynyt jo vuosien ajan. Yhtä kauan Brigit, miehensä jo varhain onnettomuudessa menettänyt keski-ikäinen leski, on pitänyt asunnossaan vuokralaista. Kun 25-vuotias suomalaistyttö Iiris saapuu vuodeksi Irlantiin kirjoittamaan ja valokuvaamaan kotimaansa aikakauslehtiin, Brigit esittää erikoisen pyynnön: Iiriksen pitäisi olla kotona joka sunnuntai Isä O'Connorin vierailun ajan ja juoda Brigitin ja papin kanssa teetä. Jo ensi hetkestä Iiris aavistaa, että papin ja Brigitin välillä on enemmän kuin mitä tyynen kohtelias pinta antaa ymmärtää. Iiriksellä on myös omat haavansa, vanhempiensa kuolema ja jokin, jolle ei löydy sanoja ja se, että hänellä on monta eri käsialaa. 

Clogherny Church/Geograph.org.ie.

Kirjassa kuvataan pyhää, mutta pyhyyttä ei samasteta katoliseen kirkkoon eikä mihinkään muuhunkaan istituutioon, vaan se on jotain, minkä ihminen voi kohdata sisimmässään tai ympäristössään, yksin tai toisen ihmisen vierellä. 

Rehevien puitten ja pensaitten hiljaisuudessa Iiris kuvitteli kuulevansa kaukaa kaupungin toiselta laidalta toisiinsa sekoittuneiden äänien huminaa: Phoenix-puistossa laulavan kuoron ja paavia odottavan yleisön äänet. Hän ei tahtonut metelin ja hiljaisuuden keskelle. Niin hän oli jo päättänyt. Hän muistaisi paavin vierailupäivästä Pyhän Annen puiston läpi virtaavan pienen hiljaisen joen ja puiston lähellä virtaavan meren. 

"Ihminen tarvitsee vuoria, joille voi kiivetä, sillä ihminen tarvitsee uupumusta, pappi oli puolestaan sanonut kun he olivat etukäteen puhuneet pyhiinvaelluksesta: - Äärirajoille asti yrittäminen rikkoo ihmisestä jotakin joka on hyvä rikkoa." Kuvassa Crough Patrick, pyhiinvaeltajien vuori Irlannissa/Geograph.org.ie.

Todistaja Brigitin talossa sisältää kolme jaksoa, joista ensimmäinen on nimetty Brigitin ja Isä O'Connorin mukaan ja toinen Iiriksen mukaan, kolmas on nimeltään Pyhiinvaellus. Teoksen ensimmäinen osa sijoittuu kokonaan Irlantiin, toisessa osassa on siirrytty ajassa kaksitoista vuotta eteenpäin. Palattuaan Irlannista Suomeen Iiris on mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ivailee Iiriksen ja Brigitin kirjeenvaihtoa, vaistonnut että mies vielä lähtee koska heillä oli liian hiljaista, saanut Isä O'Connorilta viestin Brigitin kuolemasta ja päättänyt hävittää kaikki muistot menneestä - kirjassa kipua kuvataan usein henkilön haluna rikkoa rakkaita esineitä tai kasveja ja poistaa ne ympäriltään. Pyhiinvaellus-jakso sulkee kehän, kun Iiris matkustaa jälleen Irlantiin, vuosien jälkeen. Sillä kuten Isä O'Connor on ennustanut, kämmenenkokoinen pala hänestä on jäänyt tuolle vihreälle saarelle.

Myös minä uskon palaavani Jalosen kuvaamaan Irlantiin vielä joskus.

Ihanaa sunnuntai-iltaa!

Kuva Flickr.

Kirjainten virran Hanna on kirjoittanut Riitta Jalosen romaanista Kuvittele itsellesi mies,  Lainatäti Hyvää yötä Irma Noorasta ja Anna Elina on maininnut Todistajan Brigitin  talossa 100 naisten kirjoittamaa kirjaa -listallaan.

Liitän Jalosen kirjan osaksi Totally British -haastetta, Éirinn go Brách! -alakategoriaan.