Jaak Jõerüüt: Muuttuvainen

Jaak Jõerüüt: Muuttuvainen. Elämäntaitoja etsimässä
Muutlik, suom. Raija Hämäläinen.
Basam Books 2013, 403 sivua.

Koivujoen korkeat hiekkakivirannat seisoivat aamun viileissä varjoissa ikään kuin todistamassa perin vanhoista ajoista, koko ihmiskunnan itkumuureista, joita kukaan ei kuitenkaan tavoita helposti, sillä kylmä syksyinen joki painautuu seinämää vasten, sileänä, vesi kuin sulanut jää. Lähtisin kyllä, mutta vesi on edessä, sanoi Ristikivi tarkoittaen sillä jotain muuta, mutta tähän ne sanat sopivat. Lähtisin kyllä, painautuisin ikivanhaa, paljastunutta maankuorta vasten, vanhaa kylmää hiekkaa vasten, painaisin korvani sitä vasten ja kuuntelisin mitä sillä on sanottavaa. Mutta miten menet, kun vesi on edessä. 

Harvinaisen kaunis vesi!

Tiesitkö, kuka on Jaak Jõerüüt? Minä en tiennyt, mutta nyt tiedän, että vuonna 1947 syntynyt Jõerüüt on virolainen diplomaatti ja kirjailija, joka on toiminut aiemmin aktiivisesti myös Viron sisäpolitiikassa. Tällä hetkellä Jõerüüt toimii Viron suurlähettiläänä Ruotsissa; parikymmentä vuotta sitten hän edusti maataan Suomessa. Jaak Jõerüüt on naimisissa virolaiskirjailija Viivi Luikin kanssa.

Päiväkirjateoksen Muuttuvainen luettuani tiedän myös, että Jaak Jõerüüt kirjoittaa kauniisti ja viisaasti. Tekstistä huokuva viisaus ja humaanius on sellaista, joka syntyy elämänkokemuksesta, laajasta kulttuurin harrastamisesta ja lukeneisuudesta sekä sydämen herkkyydestä ympäröivän maailman suurille tapahtumille ja pienille yksityiskohdille. Muuttuvaiseen tekisi mieli tehdä alleviivauksia suunnilleen joka toiselle sivulle, niin kauniita ja ajatuksia herättäviä lauseita se sisältää. En ihmettele, että kirjailijan tuotantoa - runoja, esseitä, proosaa - on käänntetty useille kielille. Sen sijaan ihmettelen, miksi Muuttuvainen on ilmeisesti ensimmäinen Jõerüütilta suomeksi käännetty teos.

Takakansitekstissä kirjaa kutsutaan mielestäni hieman harhaanjohtavasti romaaniksi. Kyseessä on kuitenkin mielestäni selvästi omaelämäkerrallinen teos, jossa ei ole romaanin juonikaarta ja jännitettä, ei oikeastaan henkilökuvaustakaan lukuunottamatta tietysti "kertojan" eli päiväkirjan kirjoittajan (=Jaak Jõerüütin) sisäisen elämän kuvausta. Toki on olemassa omaelämäkerrallisia romaaneja ja päiväkirjaromaaneja, mutta ei Muuttuvainen oikein sellainenkaan ole, vaan mielestäni autenttinen, mutta tietysti toimitettu ja alunperinkin julkaistuksi tarkoitettu (ei-kronologisessa järjestyksessä etenevä) päiväkirja:

Totta kai kirjoittamisen aikana jatkuivat myös ne mitä me nimitämme virkatehtäviksi. Vastaanotot, näyttelyiden avajaiset, briifaukset, kirjaesittelyt, jäähyväislounaat, ulkoministerin poikkeamiset Riian lentokentälle, sähköpostikirjeiden lukemiset, sähköpostikirjeiden kirjoittamiset, muistioiden lukemiset, muistioiden kirjoittamiset. Kotoisten uutisten seuraaminen siihen viikonloppuun asti, jona hennosti kahisten, niin kuin edestä tuleva hanhiparvi laskeutuu keväällä pellolle, syntyi Virossa hallituskriisi.

Muuttuvainen kuvaa vuosia, joina Jaak Jõerüüt toimi suurlähettiläänä Latviassa. Hän kuvaa diplomaatin arkea, mutta ei niinkään tilaisuuksia joihin osallistuu, vaan arkista paidan silittämistä, ajatuksiaan Latvian taloudellisesta, poliittisesta ja kulttuurisesta tilanteesta, kävelyretkistään Riian kaduilla ja hengähdyshetkistä kaupungin kahviloissa. Kaiken aikaa hän pohtii, muistelee, kyselee, siteeraa lempikirjailijoitaan - muun muassa Pentti Saarikoskea ja Mika Waltaria - ja havainnoi kauneutta ympärillään. Jaak Jõerüütin tavassa kirjoittaa on jotakin sellaista, mikä tuo mieleen Lassi Nummen runot tai Bo Carpelanin Alkutuulen: vanhojen kirjojen tuoksua, tähtien välkettä ja aamutuulen raikkautta, jotain ikiaikaista.