Yasunari Kawabata: Tuhat kurkea
Suom. Eeva-Liisa Manner saksan-
ja englanninkielisten käännösten pohjalta.
Tammi 1969 (3. painos), 148 sivua.
Keltainen kirjasto 70.
Tie vei puutarhan portista loivasti kaartaen vuorta alas. Tien mutkasta näkyivät Kikujin puutarhaan vain puiden latvat. Kikuji kulki neiti Ootan rinnalla, mutta mielessään hän ajatteli tuhannen kurjen tyttöä. Fumiko pysähtyi ja sanoi hyvästit, Kikuji kääntyi ja palasi kukkulaa ylös takaisin kotiin.
Nobel-palkitun japanilaiskirjailijan Yasunari Kawabatan (1899-1972) Tuhat kurkea oli hämmentävä lukukokemus. Pienoisromaanin kieli on todella kaunista - mutta sehän on oikeastaan suomentajan, runoilija Eeva-Liisa Mannerin kieltä ja vieläpä japaninkielisen alkuteoksen englannin- ja saksankielisten käännösten kautta suodattunutta. Kerronta on yhtä aikaa lakonista ja pakahduttavan täynnä tunnetta.
Romaanin kertoja on on nuori mies, Kikuji, jonka seurapiireissä vaikuttavat hänen edesmenneen isänsä rakastajattaret Chikako Kurimoto ja rouva Oota. Kikuji kokee neiti Kurimoton kontrolloivana, manipuloivana ja pahantahtoisena, kun taas rouva Ootaan Kikuji suhtautuu kaksijakoisesti rakkaudella ja vihalla, kiitollisuudella ja syytöksillä. Kahden vanhemman naisen lisäksi tarinassa on kaksi nuorta naista, rouva Ootan tytär Fumiko sekä toinen nuori tyttö, jolla oli kädessään heleänpunainen silkkiliina johon oli kirjottu tuhat valkoista kurkea.
Kirjan nimi ja muutama kerronnallinen juttu harhautti minua niin, että tarkkailin ihan väärää "tarinalinjaa". Muutenkin Tuhat kurkea kuuluu niihin tiivisiin suuriin pieniin romaaneihin, jotka tekee mieli lukea joskus uudelleen. Kikuji punnitsee suhdettaan naisiin ja vanhempiinsa, arvailee toisten motiiveja ja on samalla aivan hukassa sen suhteen, mitä itse haluaa. Vuodenajat, kukat, kuutamo, ikivanhat vanhat chino-esineet ja ikiaikaisen kaavan mukaan etenevä teeseremonia luovat kirjaan runollista, unenomaista ja kuitenkin hyvin sydämeenkäyvää tunnelmaa.
Haasteet: 14 nobelistin teosta, Keltainen kirjasto 60v.
Minä tykästyin Kawabatan Lumen maahan ja tämän haalin hyllyyni kirpparilta, joten aion lukea jossain vaiheessa. Arviosi perusteella tämä vaikuttaa kiinnostavalta! Tuo kieli oli se, johon eniten ihastuin myös Lumen maassa. :)
VastaaPoistaSanna, juuri Lumen maan (blogeissa) saamat kehut saivat minut painamaan Kawabatan nimen mieleen. Lumen maa pitää lukea ehdottomasti myös; jännä nähdä ovatko nämä romaanit kovinkin samantyylisiä.
Poista"Kirjan nimi ja muutama kerronnallinen juttu harhautti minua niin, että tarkkailin ihan väärää "tarinalinjaa". " - Tämä lause herätti heti kiinnostukseni.
VastaaPoistaOmppu, kiva että kiinnostuit – tosin en takaa, että hämäännyt samoin kuin minä, mutta joka tapauksessa kannattaa jättää kansiliepeen juoniselostus lukematta, se spoilaa koko kirjan. Minä jätin ja siksi sain yllättyäkin vähän, mutta parasta kirjassa on ehdottomasti sen runollinen kieli ja kirpeänhaikea tunnelma.
PoistaVoisin toistaa Sannan kommentin sanasta sanaan. Aionkin ehdottomasti lukea tämän.
VastaaPoista<3
Katja, juuri Lumen maa (mm. sinun, Jennin, Sannan, Saran, Liisan bloggaukset siitä) sai minut eksymään Kawabata-nimen kohdalle kirjastossa. Lumen maan luen varmaan lähiaikoina, ja sitten ehkä sen, joka oli meidän kirjaston painoksessa samassa niteessä sen kanssa... Lumouduin Kawabatan tyylistä kirjoittaa.
PoistaKuulostaapa kiehtovalta :))!
VastaaPoistaTämä on; uskon että sinäkin voisit tykätä Tuhannesta kurjesta, Bleue! :)
VastaaPoista