Tutkin kirjahyllyäni sillä silmällä, mitä kirjoja lukisin Ofelian 1800-luvun kirjat -haasteeseen, ja käteeni tarttui pino ihania kermanvaaleita pokkareita. Joskus vuosia sitten ostin paljon edullisia Penguin Popular Classics -sarjan kirjoja, muun muassa kaikki Jane Austenin romaanit, Brontën sisarusten kirjoja sekä Dickensiä ja Wilkie Collinsia. Osan kirjoista olen lukenut, toiset ovat vielä iskemättömiä (jos ei muista, minkä kirjan on lukenut, sen voi helposti tarkistaa selkämyksestä),
"Pingviinipokkarit" ovat jotenkin sympaattisia. Ne ovat melko pientä pränttiä ja selkämykset tosiaan hapertuvat kirjaa lukiessa, mutta niiden paperi tuoksuu jotenkin erityisen hyvältä ja kirjat näyttävät kauniilta hyllyssä. Koska olen ne rakkaimmat englantilaiset klassikot jo haalinut hyllyyni, en ole muutamaan vuoteen ostanut pingviinikirjoja lisää - nykyään sarja näyttääkin tältä:
Kuten monen muunkin kustantajan sarjan, myös Penguin Classicsin ulkoasu on siis vaihdellut vuosien mittaa. Pingviinihahmo on tietenkin itseoikeutettu osa Penguin-kirjojen kantta. Suomen tunnetuimman käännöskirjasarjan, Tammen Keltaisen kirjaston perustaja Jarl Hellemann kertoo kirjassaan Lukemisen alkeet ja muita kirjoituksia kustantajan elämästä tarinaa Penguin-sarjan ideoinnista ja siteeraa Penguin-kustantamon graafikko Edmund Lanea:
"Laukaisimme kaikki ehdotuksia. Meillä oli mielessä suuren mannermaisen paperback-sarjan Albatrossin menestys ja olimme yhtä mieltä siitä ettö oli löydettävä lintu oman sarjamme maskotiksi. Käytimme lähes kaksi tuntia lintujen ja eläinten läpikäymiseen, kunnes jäljellä oli puolisen tusinaa nimeä. Mikään niistä ei tuntunut oikealta. Olimme epätoivoisia. Sitten kuului takanurkasta sihteeerin hento piipitys: entä pingviini?"
Tämä neronleimaus sai liikettä kaikkiin. Young lähti suoraa päätä eläintarhaan ja täytti luonnosletiönsä pingviineillä kaikissa mahdollisissa asennoissa, juhlallisista koomisiin. Seuraavana päivänä valittiin paras, ja yksi kustannushistorian suurimmista menestyksistä oli syntynyt.
Omasta hyllystäni löytyy ainakin yhtä lintu-logolla varustettua kirjasarjaa Penguin-sarjan lisäksi, Puffin Classics sekä Bantam Books -nuortenkirjoja. Puffin on suomeksi lunni, Bantam taas ilmeisesti jonkinlainen kukko. Bantam-sarjasta olen kerännyt L. M. Montgomeryn kirjoja, Puffin-sarjasta taas sekä Montgomeryä että Louisa M. Alcottia (molempia olen keränny englanniksi erityisesti siksi, että suomennokset ovat lähes poikkeuksetta enemmän tai vähemmän lyhennettyjä versioita).
Aikuisten klassikkokirjoja löytyy hyllystäni paitsi pingviiniasussa, myös sinikantisina Wordsworth Classics -kirjoina:
Wordsworth-sarjaa on muistaakseni myös oma kappaleeni Elizabeth Gaskellin Wives and Daughters -romaania, tosin tummemmansinisillä kansilla, mutta en nyt löytänytkään kirjaa. Ainakin tuon Gaskellin romaanin ajattelin lukea 1800-luvun kirjat haasteeseen, sen lisäksi haluaisin lukea Jane Austenin romaaneja uudelleen, erityisesti Mansfield Parkin. Kotimaisiakin klassikoita aion lukea tänä vuonna, mutta nyt houkuttelisi lukea pitkästä aikaa kirjoja englanniksi.
Kerääkö joku muu (englanninkielisiä) klassikoita tai oletko ajatellut lukea 1800-luvun kirjallisuutta tänä vuonna?
Jossainhan oli se haaste, johon varmaan osallistun jossain muodossa. Siis 1800-luvun kirjallisuudesta.
VastaaPoistaNoita pingviinejä luettiin jossain englanninkielisessä blogissa, mutta en laittanut talteen blogia =)
Mari A., jos tarkoitat Ofelian 1800-luvun kirjat -haastetta, niin siihen pääsee tuosta tän postauksen ekan kappaleen linkistä :). Pitääpä etsiä tuo "pingviini-blogi" ja kurkata!
PoistaNuo ruskeakantiset Penguin Popular Classicit taitaa kyllä yhä jatkua samana sarjana ja tuo mustakantinen Penguin Classics on eri sarja. Ensimmäinen on eräänlainen halpissarja muutamalla eurolla, pieni präntti jne. kun taas mustakantisiin on laitettu väljempi taitto ja yleensä toimitettu esipuheita yms, ja sarjassa löytyy myös obskuurimpia vanhoja teoksia...
VastaaPoistaUlkonäkö on muuttunut jonkin verran mutta hyllyssäni löytyy pari mustakantista Penguin Classicsia 70-80-luvulta.
Olen ruskeita olen lukenut jonkin verran (ainakin Austenia ja Henry Jamesia) mutta se pieni fontti alkaa jossain vaiheessa rasittaa ja paksumpien kirjojen lukumukavuus ei enää oikein toimi, mustakantisia sen sijaan on hyllyyn tullut useampi, Euripideen näytelmistä lähtien.
Näkyy tuolla yksi Wordsworth Classics-sarjan kirjakin, tosin sitä vanhempaa vihertävän selkämyksen tyyppiä. Lisäksi kolme neljä Oxford Classicsia, jokunen Virago Modern Classics ja irtokirjoja jotka saattavat kanssa kuulua sarjoihin...
Onhan näitä, en ole uskollinen millekään sarjalle vaikka yhtenäiset rivistöt kirjahyllyssä olisivatkin kivoja :)
Ja joo, olisi tarkoitus lukea jotain 1800-luvulta, merkittävä osa noista minulta löytyvistä Penguin Classicseista on vielä vanhempaa kirjallisuutta, ja muuten sitten liikutaan helpommin 1900-luvun alkupuolella, 1800-luku jää siinä välissä vähän paitsioon.
PoistaHdcanis, no ilmankos tuo "popular"-sana puuttui tuolta, luulin, että koko sarjan nimeä oli muutettu! Korjaan asiavirheet tuohon postaukseeni, kunhan menen taas koneelle.
PoistaTuo präntti on kyllä pientä; siitä on useampi vuosi kun viimeksi luin noita PPP-kirjoja, saa nähdä jaksanko vielä kahlata sitä :). Minäkään en ole erityisen sarjauskollinen mutta täytyy myöntää, että tuo pingviinihahmo miellyttää silmää enemmän kuin tuon WW:n naama :).
Kivaa fiilistelyä! Pingviinejä on täälläkin hyllyssä vino pino, mutta ne ovat Modern Classics -sarjaa tai sitten vielä uudempia eli eivät klassikoita ollenkaan (paitsi mun mielestä! :).
VastaaPoistaPekka, tuo onkin kiinnostava kysymys, että missä vaiheessa kirjasta tulee klassikko :). Minustakin kirjalla pitää olla vähän ikää, ennen kuinm sitä voi luonnehtia klassikoksi - paitsi jos puhutaan Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjasta, joka on klassikko jo ennen päätösosaansa!
VastaaPoistaOlen kerännyt tyttökirjoja (esim. Montgomery, Alcott, Coolidge) sekä suomeksi että englanniksi jo parinkymmenen vuoden ajan, samasta syystä kuin sinäkin eli monesti käännökset on tehty lyhentäen. Lisäksi on hauska lukea välillä suomeksi, välillä alkuperäiskielellä - vaihtelu tuo tuoreutta. Jane Austenitkin on ollut ´pakko´ hankkia kummallakin kielellä, samoin esimerkiksi Mary Shelleyn Frankenstein jne. Olen keräillyt ajan mittaan ulkomaanreisuilta, kotimaan alekirjoista ja ostanut Amazonin kautta amerikkalaisista ja englantilaisista vanhojen kirjojen verkkokaupoista.
VastaaPoistaNäissä pingviinipokkareissa, puffineissa ja Wordsworth-sarjassa viehättää kauniit kansikuvat.
Anonyymi, kiva kuulla että joku toinenkin kerää Austenia ja Montgomeryä kahdella kielellä :). Kyllä alkukielellä lukemisessa on se oma vivahteensa, ja esimerkiksi Austenin englanti on aivan ihanaa, joskin vanhahtavuutensa vuoksi vaativaakin. Ja kansikuvat ovat tosiaan kauniita; yksi suosikeistani on PPP:n Mansfield Parkin kartanokansi.
PoistaVähän OT, mutta: herraisä sentään, ovatko Montgomeryn ja Alcottin suomennokset lyhennelmiä?? Kaikkiko? Jostain syystä tämä tuntuu lähes pyhäinhäväistykseltä - eihän klassikoita saa lyhentää (ainakaan ilman erityisen painavaa syytä)!
VastaaPoistaMinulla on Penguinin Clothbound Classicseja, ihania, kangaspäällysteisiä kirjoja, joita ainakin Akateemisesta kirjakaupasta saa edullisesti. Nyt kun vielä saisin luettua kaikki ihanat kirjani... 1800-luvun englanti on vähän vaikeaselkoista, joten yksi kirja vie aikaa. Tällä hetkellä kesken on Eliotin Middlemarch.
- Eleonoora
Eleonoora, valitettavasti melkein kaikki vanhemmat Alcott- ja Montgomery-suomennokset ovat lyhennelmiä. Ihan viime vuosina on ilmestynyt Sisko Ylimartimon Montgomery-suomennoksia (esim. Pat- ja Sara-kirjat), jotka ovat ihan täysmittaisia, samoin varmasti Anna opettana, Annan perhe ja Annan jäähyväiset ovat "kokonaisia", mutta aiemmin ilmestyneet Anna-kirjat ja ehkä Runotytötkin ovat lyhennettyjä. Esim. Kotikunnaan Rillasta on poistettu paljon sotaa ja saksalaisia koskevia kohtia ihan poliittisista syistä, ja paperipulan takia suomennoksia on myös lyhennetty ihan muuten vaan.
PoistaPikku naisista ilmestyi jokin aika sitten uusi suomennos, jonka luin ja josts bloggasin joulukuussa. Vanhempaa käännöstä on nähdäkseni lyhennetty hyvin vähän, mutta kuitenkin. Plumfieldin poikia taas on lyhennetty aika paljonkin. Hämäävintä on, että läheskään kaikista lyhennyksistä ei ole kirjan sisäsivulla mainittu!
Noita Clothboundeja olen kovasti ihaillut, ne ovat todella kauniita!
Voi minullakin on jäljellä pari noita ihan samoja pingviinikirjoja, osan olen laittanut kiertoon. Voisikin olla mukavaa vaihtelua lukea yksi, kiitos muistutuksesta :)
VastaaPoistaLeena
Leena, hauska kuulla, että sinullakin on näitä :).
VastaaPoistaEn kerää englanninkielisiä klassikoita, mutta joitakin on toki hyllyyn päätynyt. Sen sijaan kerään mm. Montgomeryn, Austenin ja Brontejen romaaneja ainakin siinä mielessä, että haluan omistaa ne kaikki joko suomennoksina tai englanniksi. Ja muutaman 1800-luvulla kirjoitetun romaanin aion lukea tänä vuonna. :)
VastaaPoistaKatja, minullekin on pääasia, että tärkeä teos on hyllyssä, viime kädessä vaikka kielellä jota en osaa :) Kiva kuulla sitten aikanaan, mihin 1800-lukulaisiin päädyt!
VastaaPoistaTässäpä tuli vastaan sellainen haaste, että harkitsen osallistumista :). Mukava blogi sinulla :)!
VastaaPoistaBleue, kiva että löysit tuon Ofelian lukuhaasteen! Ja kiitos samoin :)
PoistaOsallistun myös Ofelian lukuhaasteeseen, luulisin että ei ole kovinkaa haastavaa omalla kirjamaullani ;)
VastaaPoistaMItään tiettyä sarjaa en varsinaisesti kerää, mutta ainakin kymmenen Wordsworthin sinikantisia löytyy, ja muutama Penguin Popular Classics. Pari Modern Classics-kirjaa löytyy myös, joista tavallaan pidän myös tosi paljon kun ne ovat raikkaan valkoisia ja usein mustavalkoisella valokuvalla varustettuja. Samoin Oxford World's Classicsin valkoista sarjaa löytyy parin kirjan verran. Draculan ostin jokin aika sitten mustana Penguin Classicsina, ja se on oikeastaan tosi tyylikäs. Paperikin tuntuu miellyttävältä käsissä, tai sitten kuvittelen vain :D Noita pokkareita on helppo muutenkin ostella ja ovat kevyitä kantaa mukana (pakko olla aina kirja mukana, vaikkei joutuisikaan odottelemaan missään!), vaikka toisaalta haaveilen kirjastohuoneesta, missä on vanhoja nahkakantisia klassikoita. Kurjat (lyhentämätön, kahden niteen versio) löysin joskus sellaisena antikvariaatista kahdella eurolla, melkein kiljahdin ääneen :D
Niin siis tämä linkki piti lisätä: http://ukcatalogue.oup.com/category/academic/series/general/owc.do#.UQGWwPK3w_w
PoistaÄh, spämmään nyt vähän, mutta tuo Kurjat ei taida kuitenkaan olla nahkaa, se nyt vain näyttää siltä...
PoistaSuvi, multa on noi Modern Classicit, joista Pekkakin taisi tässä ketjussa mainita, mennä kokonaan ohi! Täytyypä vaikka kirjastosta katsella, sillä ikävä kyllä en enää voi kerätä mitään ;). Noista PPP-kirjoistakin olen osan pistänyt kiertoon ja säästänyt vain tärkeimmät, eli minäkään en varsinaisesti kerää / ole kerännyt tiettyä sarja-asua vaan sisältöä, vaikka tuon PPP:n kermanvaaleus ja ulkoasu muutenkin miellyttävät silmää.
PoistaTuollaiset vanhat, sidotut kirjat ovat kyllä hienoja löytöjä!
Ja tuo on niin totta, että aina on pakko olla kirja mukana, vaikka ei ehtisikään lukea sitä! Olen itse kotona lasten kanssa ja kuljetan melkein aina kirjaa mukanani huoneesta toiseen, vaikka en ehdikään sitä yleensä lukea :).
Minullakin on taipumus kerätä hyllyyni englanninkielistä Austenia ja Montgomeryä. Montgomeryn kirjoja keräilen vähän molemmilla kielillä, eikä minulla ole vielä läheskään kaikkea mitä haluaisin, mutta kyllä se kokoelma vähitellen karttuu. Austenilta minulla on englanniksi iloisen kirjavana sarjojen sekamelskana kaikki muut paitsi Persuasion (se on kyllä melkein suosikki-Austenini, mutta ei ole tullut mieleistä painosta vastaan) ja ne keskeneräisiksi jääneet ym.
VastaaPoistaMinä en taida sinänsä haasteita tarvita lukeakseni 1800-luvun kirjoja, kun sillä vuosisadalla tulee muutenkin vietettyä paljon aikaa, mutta toisaalta en taida voida vastustaa kun kerran on sellainen kirjahaaste, joten ehkä kokeilen millaisen arvonimen saan. :-)
Katri, mä oon onnistunu haalimaan englanniksi melkein kaikki Montgomeryn kirjat (siis myös suuren osan niistä lehtinovellikokoelmista), mutta Jane of Lantern Hilliä (joka ilmestyy ensi kuussa uutena suomennoksena) ja Tangled Web -romaania (joka ilmestyi suomeksi viime vuonna) en ole löytänyt (Amazonista varmasti löytyisi, mutta en käytä sitä).
PoistaKiva kun olet taas alkanut päivittää blogiasi! Ja toivottavasti innostunut "hankkimaan arvonimen", ois hauska sitten vuoden lopussa kuulla, mihin kukakin on yltänyt. Mä luin joskus toisella kymmenellä (sekä myöhemmin yliopiston kursseilla) tosi paljon 1800-luvun kirjallisuutta, mutta sitten se jäi ja nykyään luen todella paljon ihan uutta kirjallisuutta. Ofelian haaste antoi minulle hyvän syyn lukea taas vanhempaa, sitä jo vähän kaipaa :)
Minulla on projektina vähitellen kerätä nuo kaikki Montgomeryt itselleni - kunhan nyt pääsen eroon vuodenvaihteessa julistamastani kirjojenostokiellosta, joka kestää kunnes olen saanut vähän vähemmäksi noita lukemattomien omien kirjojen pinoja. ;-)
PoistaKiitos, koetan saada ylläpidettyäkin nyt tätä bloggaustapaa, suurimpana ongelmana on se että töissä joudun koko ajan olemaan koneella, joten siinä ei jaksa enää olla paljon vapaa-ajalla. Mutta on kivaa jakaa kirjakokemuksia maailman kanssa, joten yritän ainakin. :-) Minun taas luultavasti pitäisi asettaa itselleni jokin uutuuskirjahaaste, jotta tulisi joskus luettua muutakin kuin vanhaa kirjallisuutta, historiallisia romaaneja ja fantasiaa. :-D Mutta tuo 1800-lukuhaaste voisi olla hyvä keino lukea niitä kirjoja joita olen jo pitkään aikonut lukea, esim. laajentaa lukemistani George Eliotiin ja Dickensiin... En taida uskalla sanoa mitään Karamazovin veljeksistä joka on istunut hyllyssäni jo kymmenisen vuotta. Taidan tarvita moniosaisen painoksen.