Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen

Sinikka ja Tiina Nopola (teksti) & Salla Savolainen (kuvat):
Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen
Tammi 2013, 69 sivua.

Meidän kunnassa alkoivat tänään koulut (meidän esikoinen meni toiselle luokalle ja toinen lapsi aloitti esikoulun), ja kuin sen kunniaksi posti toi Tammelta pyytämäni arvostelukappaleen kirjasta Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen. Heinähattu aloittaa kirjassa ekan luokan ja Vilttitossu on varmaankin noin viisivuotias. Heinähattu on reipas ja innokas koululainen, mutta Vilttitossua harmittaa, kun isosisko ei enää ehdi leikkimään läksyjen viedessä osansa iltapäivästä. Myös luokan iloksi suunniteltu onkiretki herättää Vilttitossussa kateutta, ja pian uusi kepponen on muotoitunut vilkkaan Vilttitossun mielessä.

Ensimmäinen Kattilakosken siskoksista kertova kirja, Heinähattu ja Vilttitossu, ilmestyi 1989, kun olin kuusivuotias, ja paitsi että luin/kuuntelin kirjoja lapsena, muistan katsoneeni myös Heinähatun ja Vilttitossun joulukalenteria vuonna 1993. Tuntuu huikealta, että Nopolan sisarusten kirjasarja on yhä voimissaan ja että saan lukea kirjoja nyt omille lapsilleni. Meidän lapsille on sarjasta luettu ainakin Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset sekä Heinähattu, Vilttitossu ja Kalju-Koponen, ja tänään lainasimme kirjastosta kaksi sarjan ensimmäistä kirjaa.

Vuosi sitten sarja uudistui, kun kuvittajaksi Markus Majaluoman tilalle vaihtui Salla Savolainen. Heinähattu, Vilttitossu ja Kalju-Koponen oli myös aiempia, lastenromaanin mittaisia Heinähattu ja Vilttitossu -kirjoja kuvakirjamaisempi. Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen on taas hieman pidempi, vaikka kuvitus on Savolaisen tapaan runsasta ja värikylläistä. Tämä uusin kirja on siis mielestäni ehdottomasti lastenromaani, ei kuvakirja – joku sujuvasti lukeva kirjatoukka saattaa ahmaista kirjan yhdeltä istumalta, mutta kirjaa ääneen lukeva aikuinen ja perheen pienimmät kuuntelijat pitävät mielellään lukemisessa taukoja, ja kirja toimiikin varmasti hyvin esimerkiksi iltasatuna, luku kerraallaan.

Salla Savolaisen ihana kuvitus toimii tällä kertaa mielestäni vieläkin paremmin kuin Kalju-Koposessa (jonka suhteen tosin olen muistikuvien varassa, sillä kirja on palautettu kirjastoon). Eläväiset kuvat on aseteltu toimivasti tekstin lomaan, ja ilahduttavasti mukana on myös melko isoja kuvia. Savolainen osaa kuvata mainiosti vehreää pientaloidylliä – sekä sitä särmää, jota alueen persoonalliset asukkaat sinne tuovat.

Mitä kirjan tarinaan tulee, se etenee varsin tutun kaavan mukaan. Lukija saa kokea jännitystä, harmistusta, myötätuntoa ja riemua, ja ihanat Alibullenin neidit sekä poliisit Rillirousku ja Isonapa ovat luonnollisesti mukana menossa.

Turvallista ja iloista koulunalkua sekä (mahdollisimman) sopuisia sisarussuhteita kaikille!