Leena Krohn: Hotel Sapiens
Teos 2013, 164 sivua.
Mitä kauemmin tarkkailin taivaallisia ilmiöitä, sitä enemmän havaitsin seikkoja, joita toiset eivät nähneet. Löysin elämää ja merkitystä sieltäkin, missä muut näkivät vain tyhjän taivaan tai savun varjon tai peilin, johon kuvastui tuulen hulmuttava verho. Kerran, maatessani selälläni paikkakunnan korkeimman kukkulan, Peevelinvuoren, kalliolla, näin renkaan, kuin kultaisen kihlasormuksen, joka kiiti halki taivaan sateenkaaren väreissä salamoiden. Katselin sitä kauan. Sen keskellä oli palava reikä. Tuon renkaan jälkikuva nousee yhä toisinaan kaikessa täsmälläisyydessä unieni tiheydestä.
Hotel Sapiensissa – joka on joskus menneisyydessä ollut kenties aluehallintovirasto tai piirimielisairaala – toimii kaitsijoiden ja kaitsettavien, nunnien, peilien ja varjojen tarhana ja turvapaikkana. Hotel Sapiensissa he ovat paossa maailmaa, jota ei kenties ole enää olemassa. Hotel Sapiens on kuin museo, sillä "kaikki me olemme näytekappaleita menneisyydestä", ja lääketieteellinen tutkimuslaitos, sillä asukkaat ovat parantumattoman taudin kantajia, "taudin nimeltä ihmisyys".
Leena Krohnin uusin romaani Hotel Sapiens koostuu lyhyistä luvuista, joissa Hotel Sapiensin "asukkaat", erilaiset helpommin tai vaikeammin määriteltävät olennot, tarkastelevat itseään ja toisiaan, olemistaan eristyksissä ja kenties uudessa olomuodossa, kuten varjona ihmisen sijasta. Hotel Sapiensin tunnelma on epämääräisen uhkaava: hoitajina ja vartioina toimivat "Kaitsijat" eivät kuule mitään, mutta saavat tietoonsa kaikki potilaidensa/vankiensa ajatukset. Urkkijoina toimivat valoa heijastavat peilit, ja myöskään kynnysten ja ovien raoista vilahtavaa isännätöntä varjoa ei voi hätistellä pois kirjoituspöytänsä luota: Toisinaan iltaisin, kun lamput ovat syttyneet, näyttää siltä kuin myös tämän henkilön varjokuva kumartuisi muistikirjaninpuoleen ja tutkisi olkapääni yli merkintöjäni. Näin siis sekä valo että varjo lukevat merkintöjäni! Minulle se sopii, ihan sama. Lukekoot, ymmärtäkööt, jos osaavat
Entä Leena Krohnin romaanin lukija (jota myös ihmisyyden tauti vaivaa), joka kurkkii uteliaana Hotel Sapiensin asukkaiden merkintöjä? Ymmärtääkö hän, mistä tässä kirjassa on kysymys, mitä on tapahtunut kun romaanin maailma on kutistunut yhteen rakennukseen? Omasta puolestani voin vastata, että kaikkea en ymmärrä, mutta ei tarvitsekaan ymmärtää, sillä Krohnin romaani on upea kaikessa arvoituksellisuudessaan. Lauseet ovat uskomattoman kirkkaita ja kauniita, tunnelma kaikessa hyytävyydessäänkin jotenkin tyven.
Muissa blogeissa sanottua: Luettua elämää, Eniten minua kiinnostaa tie, Ilselä, Anna minun lukea enemmän, Opuscolo, Lukuneuvoja, Café pour les idiots
Minulle tämä on tähän mennessä ollut tämän vuoden paras kotimainen kirja. Rakastuin Krohniin, ja olen iloinen, että minulla on vaikka kuinka monta Krohnin kirjaa vielä luettavana. :)
VastaaPoistaAnnami, tämä on kyllä vuoden huippuja minullekin. Olen kuitenkin niin tunnevetoinen lukija, että kauniit ja samastuttavat romaanit Taivaslaulu (Pauliina Rauhala) ja Kirkkaat päivät ja ilta (Inka Nousiainen) ovat tämän vuoden rakkaimmat lukukokemukset minulle. Vielä kesken olevalta Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme -romaanilta odotan myös paljon. Voi tätä upeiden kirjojen virtaa!
PoistaKirkkaat päivä ja ilta kuuluu minunkin tämänvuotisiin hienoimpiin lukuelämyksiin. Taivaslaulua en ole vielä lukenut, mutta odotan kirjaa kirjastosta. Toivottavasti saisin kirjan pian käsiini.
PoistaKomppaan Annamita. Väisäsen Taivaanvartijat nousee samalle tasolle omalla listallani, mutta todellakin - kirkasta ja kaunista on Krohnin teksti.
VastaaPoistaElina, juuri muutama päivä sitten näin Taivaanvartijat kirjaston uutuushyllyssä, mutta se sai jäädä, koska "trilogian" kolme ensimmäistä osaa odottavat vielä lukemattomina omassa hyllyssä... Odotan kirjoilta paljon!
PoistaSama täällä - huikean hieno teos! Mukava, että nostit sen esille. Ansaitsee tulla näkyviin.
VastaaPoistaValkoinen kirahvi, Krohnin kirjat ovat jotenkin "hiljaista kirjallisuutta", joka ei pidä melua itsestään. Ja silti, tai juuri siksi, niin tärkeää. Oli kiva lukea, että sinäkin vaikutuit Hotel Sapiensista.
PoistaUuuuskomattoman tylsä kirja. En meinannu jaksea lukea loppuun :/
VastaaPoistaQ+Black, harmi että petyit – mikään juonivetoinen page-turner Hotel Sapiens ei kyllä ole, mutta salaperäisyydessään kiehtova ja lauseiden kauneus kannatteli lukukokemustani eteenpäin.
VastaaPoistaHotel Sapiensin haluan ehtiä lukea tämän vuoden puolella. Luin Krohnin Tainaronin alkuvuodesta ja tällä hetkellä minulla on kesken Mitä puut tekevät elokuussa, ja voin vain hämmästellä miten taidokas ja viisas kirjailija (ja ihminen) Krohn on. Vau!
VastaaPoista