Sivut

maanantai 12. elokuuta 2013

Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen


Sinikka ja Tiina Nopola (teksti) & Salla Savolainen (kuvat):
Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen
Tammi 2013, 69 sivua.

Meidän kunnassa alkoivat tänään koulut (meidän esikoinen meni toiselle luokalle ja toinen lapsi aloitti esikoulun), ja kuin sen kunniaksi posti toi Tammelta pyytämäni arvostelukappaleen kirjasta Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen. Heinähattu aloittaa kirjassa ekan luokan ja Vilttitossu on varmaankin noin viisivuotias. Heinähattu on reipas ja innokas koululainen, mutta Vilttitossua harmittaa, kun isosisko ei enää ehdi leikkimään läksyjen viedessä osansa iltapäivästä. Myös luokan iloksi suunniteltu onkiretki herättää Vilttitossussa kateutta, ja pian uusi kepponen on muotoitunut vilkkaan Vilttitossun mielessä.


Ensimmäinen Kattilakosken siskoksista kertova kirja, Heinähattu ja Vilttitossu, ilmestyi 1989, kun olin kuusivuotias, ja paitsi että luin/kuuntelin kirjoja lapsena, muistan katsoneeni myös Heinähatun ja Vilttitossun joulukalenteria vuonna 1993. Tuntuu huikealta, että Nopolan sisarusten kirjasarja on yhä voimissaan ja että saan lukea kirjoja nyt omille lapsilleni. Meidän lapsille on sarjasta luettu ainakin Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset sekä Heinähattu, Vilttitossu ja Kalju-Koponen, ja tänään lainasimme kirjastosta kaksi sarjan ensimmäistä kirjaa.

Vuosi sitten sarja uudistui, kun kuvittajaksi Markus Majaluoman tilalle vaihtui Salla Savolainen. Heinähattu, Vilttitossu ja Kalju-Koponen oli myös aiempia, lastenromaanin mittaisia Heinähattu ja Vilttitossu -kirjoja kuvakirjamaisempi. Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen on taas hieman pidempi, vaikka kuvitus on Savolaisen tapaan runsasta ja värikylläistä. Tämä uusin kirja on siis mielestäni ehdottomasti lastenromaani, ei kuvakirja – joku sujuvasti lukeva kirjatoukka saattaa ahmaista kirjan yhdeltä istumalta, mutta kirjaa ääneen lukeva aikuinen ja perheen pienimmät kuuntelijat pitävät mielellään lukemisessa taukoja, ja kirja toimiikin varmasti hyvin esimerkiksi iltasatuna, luku kerraallaan.




Salla Savolaisen ihana kuvitus toimii tällä kertaa mielestäni vieläkin paremmin kuin Kalju-Koposessa (jonka suhteen tosin olen muistikuvien varassa, sillä kirja on palautettu kirjastoon). Eläväiset kuvat on aseteltu toimivasti tekstin lomaan, ja ilahduttavasti mukana on myös melko isoja kuvia. Savolainen osaa kuvata mainiosti vehreää pientaloidylliä – sekä sitä särmää, jota alueen persoonalliset asukkaat sinne tuovat.

Mitä kirjan tarinaan tulee, se etenee varsin tutun kaavan mukaan. Lukija saa kokea jännitystä, harmistusta, myötätuntoa ja riemua, ja ihanat Alibullenin neidit sekä poliisit Rillirousku ja Isonapa ovat luonnollisesti mukana menossa.


Turvallista ja iloista koulunalkua sekä (mahdollisimman) sopuisia sisarussuhteita kaikille!

12 kommenttia:

  1. Tämä olisi niin osuva kirja myös meidän perheessä. Esikoisemme nimittäin aloittaa koulutiensä huomenna. Nopoloiden ja Savolaisen yhteistyö on kyllä mahtavaa katseltavaa ja luettavaa. Tykkäsin kovasti Savolaisen kuvituksesta Kalju-Koposessakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, näin jälkeenpäin on vaikea sanoa (ja koska minulla ei sitä Kalju-Koposta ole tässä käsillä), tuntuiko tuo Savolaisen kuvitus edellisessä Heinähattu ja Vilttitossu -kirjassa vähän oudolta siksi, että olin tottunut Majaluoman piirtämiin hahmoihin, vai jostain muusta – joka tapauksessa kuvitus oli kyllä siinäkin ihana. Toivottavasti teidän esikoisen ensimmäinen koulupäivä sujui hyvin ja pikkusisaruksellakin on ollut mukava päivä <3

      Poista
    2. Onko teksti kuitenkin samantyylistä tai yhtä valloittavaa kuin kahdessatoista Majaluoman kuvittamassa kirjassa? Minulla on niistä yksitoista, koska tänään huomasin, että yksi puuttuu ja pitää se jostain haalia... minulla ei ole edes lapsia, mutta itse olen tykännyt noista niin paljon, että olen ostanut kaikki.

      Poista
    3. Anonyymi, sanoisin, että huumoria ei ehkä ole ihan niin paljon tässä uusimmassa kuin vanhemmissa Heinähattu ja Vilttitossu -kirjoissa, tai se ei ole ihan yhtä hulvatonta. Ihan varmasti en osaa sanoa, koska siitä on aikaa, kun noita vanhempia kirjoja luin.
      Muuten taattua Nopolaa kuitenkin! :)

      Poista
  2. Täältähän löytyi syksyksi vaikka mitä lukemisen arvoista. Juuri mitään niistä ei välttämättä tule itse luettua, vaikka esimerkiksi Heinähattua ja Vilttitossua olisi kiva kokeilla. Syksyksi suosittelemaasi kirjaa aion kyllä kokeilla, kunhan löydän sille aikaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sonja, toivottavasti löydät aikaa Taivaslaululle, ja pidät siitä! Heihattuun ja Vilttitossuunkin kannattaa kyllä tutustua, huumori uppoaa aikuiseenkin :)

      Poista
  3. Oi, tämä kirja täytyy muistaa tasan vuoden päästä (tilaan sinulta, Maria, muistutuksen - klik!), kun meilläkin on ekaluokkalainen ja tällä 5-vuotias pikkusisarus. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, lupaan yrittää muistaa muistuttaa – toivottavasti teillä ei kuitenkaan keksittäisi ihan samanlaisia kepposia koulualokkaalle nuoremman toimesta kuin tässä kirjassa ;) Teilläkin on nyt sitten eskari alkanut, jännää!

      Poista
    2. Ollaan meilläkin nyt erityisen iloisia kirjasta, nimittäin eskarikirjasta. Harva kirja, jota et ole vielä lukenut tai edes saanut itsellesi, herättää niin suuria odotuksia, tuntemuksia, iloisuutta, jännitystä.

      Poista
  4. Tämän kirjan voisin hankkia tytöille! Esikoinen aloitti koulutien ja kuopus on viisivuotias ja he pitävät näistä kirjoista kovasti :) Sitä paitsi muistuttavat aika ajoin hyvin paljon Heinähattua ja Vilttitossua :D

    VastaaPoista
  5. Villis, hassua kyllä, jos meidän kaksi vanhinta olisivat Kattilakosken siskokset niin heistäkin vanhempi olisi Heinähattu ja nuorempi Vilttitossu :). Suosittelen tätä kirjaa kyllä lämpimästi!

    VastaaPoista
  6. hei,tiedätkö miten tiina tai sinikka nopolalle voisi lähettää sähköpostia?

    VastaaPoista