Haruki Murakami: Sputkik-rakastettuni
Supootoniku no koibito (1999),
englanninkielisestä käännöksestä suomentanut Ilkka Malinen.
Tammi 2012, 252 sivua, Keltainen pokkari.
Ilmestynyt ensi kerran suomeksi 2003)
Siitä päivästä lähtien Sumiren henkilökohtainen kutsumanimi Miulle oli Sputnik-rakastettuni. Sumiresta se kuulosti ihanalta. Se sai hänet ajattelemaan Laika-koiraa. Ihmisen valmistamaa satelliittia, joka kiisi äänettömästi ulkoavaruudesta pimeyden halki. Koiran tummia, kirkkaita silmiä, jotka tuijottivat ulos pikkuruisesta ikkunasta. Mitä ihmettä koira saattoi katsella avaruuden äärettömässä tyhjyydessä?
Alunperin vuonna 1999 ilmestynyt Sputnik-rakastettuni on kolmas Haruki Murakamilta lukemani romaani. Vaikka se on ajallisesti lähempänä vuonna 2002 (alkukielellä) ilmestynyttä Kafkaa rannalla kuin vuoden 1987 Norwegian Woodia, se muistuttaa mielestäni enemmän jälkimmäistä. Murakamin romaaneista voi tuskin koskaan käyttää sanaa "realistinen", mutta Sputkik-rakastettuni on Norwegian Woodin tapaan hieman enemmän kiinni todellisessa ajassa ja paikassa kuin runsaasti fantasiajaksoja sisältävä Kafka rannalla. Kuten Norwegian Woodissa, myös Sputnikissa on riipaiseva kolmiodraama, jossa rakastetaan saavuttamatonta ja lopulta menetetään sekin, mitä kerran oli.
Romaanin kertoja on kolmikymppinen opettaja K, joka on rakastunut kirjailijan urasta haaveilevaan, boheemielämää viettävään ja ulkonäköönsä välinpitämättömästi suhtautuvaan Sumireen. K ja Sumire ovat hyviä ystäviä, mutta sen enempää Sumire ei halua; sen sijaan hän rakastuu palavasti itseään muutamaa vuotta vanhempaan, naimisissa olevaan Miuun. Sumire aloittaa työt Miun firmassa, alkaa pukeutua tyylikkäästi, valvoo päivät ja nukkuu yöt (sen sijaan, että soittelisi K:lle puhelinkopista keskellä yötä), muuttaa tyylikkäämpään asuntoon ja lopettaa romaanikäsikirjoitusten kirjoittamisen. Todellinen käänne tapahtuu, kun Sumire lähtee Miun kanssa työ- ja lomamatkalle Eurooppaan ja katoaa pienellä kreikkalaisella saarella. Tässä kohtaa oikeastaan arvasinkin (aiemmin lukemieni Murakamin romaanien perusteella) loput, mutta en lue Muramia mystisten juonten vaan unenomaisten, haikeiden tunnelmien ja kauniin, koskettavan kielen takia.
Mietin, kirjoittaako Murakami samaa tarinaa yhä uudestaan; tarinaa nuoresta miehestä, joka on vähän kuin syrjästäkatsoja, joka rakastaa salaperäistä nuorta naista ilman vastarakkautta, etsii itseään, menettää jotakin tärkeää. Piirtäjä Grant Snider onkin tehnyt "Haruki Murakami -bingon", josta voi Murakamin kirjoja lukiessaan bongata kirjailijan tuotannolle tyypillisiä teemoja, aiheita ja juonenkäänteitä. Sniderin bingosta bongasin Sputnikia lukiessani ainakin ruudut arvoituksellinen nainen, jotakin katoaa, yllättävä puhelinsoitto, kissat, vanha (jazz)levy, urbaani kyllästyminen, avatuus, juna-asema, ruuanlaitto, yöllinen Tokio ja katoavat kissat.
Murakami kirjoittaa identiteetistä ja nuoren hapuilusta hänen etsiessään paikkaansa maailmassa, pyrkiessään muodostamaan suhdetta itseensä ja toisiin. Ei siis ole ihme, että Murakamin romaaneja rakastavat erityisesti nuoret, Japanissa ja ympäri maailmaa. Luulen, että olisin itsekin kokenut Murakamin tarinat syvemmin joskus parikymppisenä; nyt henkilöiden täydellinen syventyminen omaan napaansa tai yksipuoliseen rakkauteensa hieman hymyilyttää, jos liikuttaakin.
Sputnik-rakastettuni ei ole yhtä taidokas ja monikerroksinen kuin Kafka rannalla. En myöskään liikuttunut ja hurmaantunut siitä yhtä syvästi kuin Norwegian Woodista, mutta sain samankaltaisen surullisenkauniin, unenomaisen lukukokemuksen. Seuraavaksi luen Murakamilta romaanin 1Q84, jonka kaksi ensimmäistä osaa ilmestyvät huhtikuussa suomeksi yhteisniteenä Tammen Keltaisessa kirjastossa.
Sputkik-rakastettuni on luettu ja arvioitu myös ainakin Liisan, Booksyn, Saran, Margitin, Tuuren, Jennin ja Nalicen blogeissa.
Minä luin Sputnikin juuri ennen joulua (olen vielä Savossa ja bloggaaminen on "joululomalla") ja olen samaa mieltä: ei niin taidokas kuin Kafka eikä niin liikuttava kuin Norwegian Wood. Mutta hieno romaani, pidin kovasti.
VastaaPoistaKatja, odotan mielenkiinnolla, mitä sanot tästä. Ihanaa joululomailua siellä Savossa!
PoistaHyvin kuvasit, olen samaa mieltä joskin selvästi hurmaantuneempi. Ja tuo Murakami-bingo kuulostaa osuvalta! :-) Minulla on seuraavaksi vuorossa Juoksemisesta mutta saas nähdä koska siihen ehdin.
VastaaPoistaBooksy, pitääkin käydä lukemassa arvosi, äsken vain googlailin ja linkittelin nopeasti. Ai niin, Juokseminen! Sen saatan lukea ennen 1Q84:aa, ainakin naputtelin sen verkkokirjakaupan ostoskoriin ;).
VastaaPoistaMinuun Murakamin nuoret kyllä vetoavat kovasti, mutta ehkä kaikkein tärkeintä Murakamilla kuitenkin on se oudon kaunis tunnelma.
VastaaPoistaMinä haluaisin lukea Kafkan ennen kuin 1Q84 ilmestyy. Voisinkin tarttua Kafkaan heti kun tämän lukuvuoden haasteiden loppukiristä selviän.
Liisa, minuunkin vetoavat, mutta en oikeastaan samastu. Se ei kyllä johdu välttämättä iästä, ainakaan pelkästään. Kiinnostavaa kuulla, mitä pidät Kafkasta, sillä se on tosiaan vähän erityyppinen kuin NW ja Sputnik (en muista, olitko lukenut Lammasseikkailua tai jotain englanniksi).
PoistaNääh, taidan jättää tämän väliin. Kokemukseni kirjailijasta rajoittuu Norwegian woodiin ja sen myös kyllä faniuduin. Ymmärtänyt olen muiltakin, ettei tämä ole niin hyvä. Kafkan luen jossain vaiheessa, mutta 1Q84 on nyt se odotettu juttu ;)
VastaaPoistaAnnika K., jos pidit NW:sta, pitäisit kyllä varmaan Sputnikistakin, sillä kirjat ovat hyvin samantyylisiä. Mutta kuten sanottu, tämä ei mielestäni ole ihan yhtä hyvä, ja kun kaikille kirjoille ei millään riitä aika, niin et kyllä varmaan menetä mitään maata mullistavaa, jos et lue tätä ;).
PoistaMinulla on Murakami-kaipuu, seuraavana odottelee juuri Norwegian mutta tämäkin kiinnostaa kovasti. Ihanaa, että aiot lukea 1Q84:n, se oli minulle upea joskin hengästyttävä lukukokemus.
VastaaPoistaLinnea, juuri sinun muistan kovasti 1Q84:ta kehuneen, ja nyt kun sen voi lukea suomeksi, uskallan minäkin kokeilla - olen kyllä varautunut tuohon hengästyttävyyteen, jo sivumääränkin takia... Sputnik sopisi erinoimaisesti Murakami-kaipuuseen, kun se kertoo kaipuusta itsekin <3
PoistaSputnik on ainoa tähän mennessä lukemani Murakami. Pidin kovasti, varsinkin tunnelmasta. Joulupukin ansiosta luen kohta toisenkin Murakamin.
VastaaPoistaMargit, hauska kuulla, että joulupukki on muistanut sinuakin Murakamin kirjalla! Murakami on tosiaan taitava tunnelmanluoja.
PoistaSputnik ei täysillä uponnut minuunkaan vaikka jäinkin kirjan jälkeen pitkään miettimään identiteetti-teemaa ja Sumiren katoamista. "Katosiko" Sumire siis itseltään ja muilta muuttuessaan niin paljon..
VastaaPoistaPihi nainen, tulkitsen kirjaa aika lailla samoin kuin sinä. Jos haluat antaa Murakamille vielä mahdollisuuden, niin Norwegian Eood on kaunis ja helposti lähestyttävä, Kafka taas hieno mutta aika omanlaisensa :).
PoistaHienosti kirjoitat, Maria! Joskin Booksyn tavoin taisin hurmaantua Sputnikista paljon enemmän kuin sinä. Luin kirjan kesällä ja vieläkin jotain siitä elää vahvana sisälläni. Murakamilla tuntuu tosin olevan sellainen vaikutus, myös NW:n tunnelma ja tarina ovat syöpyneet sisälleni sinne jäädäkseen. :) Lammasseikkailusta olen pitänyt lukemistani vähiten, mutta sekin on omalla tavallaan mainio kirja. Juoksukirjaakin rakastin, miten joku voi kirjoittaa juoksemisesta ja kirjoittamisesta jotenkin niin taianomaisesti?
VastaaPoistaMitä? Ilmestyykö 1Q84:n ykkösosa jo tammikuussa? Sitten maltan ehkä odottaa käännöstä. Voi olla että olen ymmärtänyt ihan väärin, mutta käsitin kirjan ilmestyvän keväämmällä (maalis-huhtikuussa?), ja olen tuskastellut pitkää odotusaikaa siinä määrin että olen ajatellut lukea kirjat englanniksi tammikuussa.
Sara, olit oikeassa, 1Q84 ilmestyy tosiaan suomeksi Tammen katalogin mukaan vasta huhtikuussa! Hyvä kun otit puheeksi; kirjoittaessani kävin vain nopeasti Adlibriksen sivuilla ja siellä kirjan ilmestymisajankohdaksi oli merkitty 201301, jonka tulkitsin tammikuuksi. Korjaan asian tuonne leipätekstiinkin, kunhan ehdin.
PoistaMinullekin NW:n tunnelma on jäänyt syvälle mieleen, ja Sputnikin tunnelmassa on samoja sävyjä. Tuo mitä sanot Juoksemisesta-kirjasta vahvistaa entisestään intoani lukea kirja!
Murakamia en ole vieläkään saanut luetuksi, tämä kirja oli minulla jo jossain vaiheessa lainassa kirjastosta, ja luinkin siitä noin 10 sivua, mutta sitten se ei vain maistunut sillä hetkellä. Kokeilen joku päivä uudelleen, mutta ehkä aloitan jollain toisela teoksella.
VastaaPoistaSonja, tietenkään ihan kaikki ei voi tykätä Murakamistakaan, mutta luulisin (vaikka en ole vielä itse kirjaa lukenut ;)), että Mistä puhun kuin puhun juoksemisesta voisi olla sellainen kirja, jonka kautta on mukava tutustua Murakamin tyyliin ilman, että törmää heti alkuunsa puhuviin kissoihin, katoaviin neitokaisiin ja taivaalta sataviin silakoihin :D
PoistaHyvä homma, minulta nimittäin löytyy kotoa tuo juoksuaiheinen kirja:) Täytyy aktivoitua ja kokeilla sitä:)
PoistaLuin tämän Sputnik-rakastettuni eilen, ensimmäinen Murakamini oli Norwegian wood, ihastuin täydellisesti siihen, uskon tulevani lukemaan vielä uudelleen, sen verran läheltä se aihe kosketti minua. Lainasin jotain viikko sitten 1Q84:n ja se on pöydälläni odottamassa. Luettuani blogiarvioita ymmärsin, ettei Norwegian wood ollut tavanomaista Murakamia ja 1Q84 olisi juuri sitä. Joten päätin, että lukisin ensin toisen Murakamilta, en muista miksi päädyin Sputnikiin, kai se oli ainoa lainattavissa oleva pienestä kirjastostani.
VastaaPoista(Sisältää hieman juonenselostusta kirjasta)
Ihastuin täydellisesti Sputnikin unenomaiseen ja haikeaan tunnelmaan, sekä henkilöihin. Sumire oli minusta todella suloinen! Arvasin jo miten tulee käymään siinä lopussa, vaikken ollutkaan tietoinen Murakamin tavoista. Tosin siihen saakka, ettei Sumire palaisi. Yllätyin lopussa kun tarina jatkuikin, eikä loppunut siihen, että K jäisi kaipaamaan Sumirea. Kun lopussa Sumire palasi, se loppui kuin seinään. Odotin heidän tapaamistaan sen puhelun jälkeen. Olisin mielelläni jäänyt seuraamaan Sumiren ja K:n kiinnostavia keskusteluja ja leijailemaan kirjan tunnelmassa. Kirja jätti paljon avoimia kysymyksiä, suurin niistä taisi olla, että mitä Sumirelle tarkalleen tapahtui. Ja miten kävi Miun ja Sumiren suhteelle. Jäin kirjan lopun jälkeen arvailemaan mitä tulisi sitten tapahtumaan.
Kiinnostavinta kirjoituksessasi oli tämä: "Luulen, että olisin itsekin kokenut Murakamin tarinat syvemmin joskus parikymppisenä; nyt henkilöiden täydellinen syventyminen omaan napaansa tai yksipuoliseen rakkauteensa hieman hymyilyttää, jos liikuttaakin."
Olen itse nimittäin parikymppinen. Huomiosi sai minut tajuamaan miksi pidin paljon Norwegian woodista ja Sputnikista. Hassua.
Tulipa pitkä kommentti, toivottavasti sinulla oli sitten hauskaa lukiessasi parikymppisen ihastunutta löpinää.
Ihana kun jaksoit kirjoittaa noin pitkän kommentin, Jessucca! :) Sellaiset ovatkin käymässä blogeissa harvinaisiksi, kun fb ja twitter vievät ihmisten nettikeskusteluaikaa ja -energiaa.
PoistaOlisi aika ihanaa, jos voisi matkustaa aikakoneella omaan nuoruuteen ja lukea "siellä", siis sen ikäisenä, Murakamin kirjoja, etenkin Norwegian Wood. Vaikka pystyn nytkin nauttimaan niiden lukemisesta, todella paljonkin, niin rakkaustarinoina koen kiinnostavampina esim. vanhojen avioparien kuvaukset. En kyllä silti haluaisi, että Murakami kirjoittaisi sellaisia!
Murakamin kirjat ovat kyllä ihanan ja kamalan kryptisiä. Itse jotenkin selittelen niitä mielessäni jotenkin vertauskuvallisesti, vaikka ne eivät sellaisia selityksiä kaipaisi. Asiat vain tapahtuvat Sputnikissa ja muissa tarinoissa. Ehkä, toivottavasti, luen ainakin osan Murakamin kirjoista uudelleen ja katson, avautuvatko jotkut asiat uudella tavalla.