Sirpa Kähkönen ja Joonas Konstig Prosak-klubilla

Kuvat: Marek Sabogal ja Tommi Tuomi.

Olin eilen Prosak-klubilla kuuntelemassa kovasti ihailemaani Sirpa Kähköstä ja Joonas Konstigia, jonka äskettäin ilmestyneestä Totuus naisista -romaanista pidin paljon. Olin ensimmäistä kertaa Prosakissa, mutta tunnelma oli niin ihana, että kerta ei varmasti jää viimeiseksi. Menin tilaisuuteen yksin, mutta ilokseni löysin Kansallisteatterin Lavaklubilta myös toisen vannoutuneen Kähkösen ihailijan, Täällä toisen tähden alla -blogin Jaanan. Prosak-klubi tarjoaa tilaisuuden kuunnella proosaa ääneen luettuna, kirjailijan itsensä tulkitsemana.

Vaikka Prosakin kirjailijaparit valikoituvat (ymmärtääkseni) satunnaisesti ilman, että iltaan etsittäisiin jotakin tiettyä teemaa, en tietenkään voinut olla etukäteen vertaamatta näiden kahden kirjailijan tuotantoa mielessäni (Konstigilta olen siis lukenut vain hänen uusimman romaaninsa, Kähköseltä Kuopio-sarjaa sekä yhden vastikään ilmestyneen novellin). Yhteistä on ainakin se, että molemmat kirjoittavat elävää ajankuvaa -- Kähkönen kuvaa Kuopio-sarjassaan 1920--1940 -lukujen elämää ja Konstig nykyaikaa. Kumpikin kirjoittaa sujuvaa dialogia, joka, kuten Prosakissakin sai todeta, toimii myös ääneen luettuna. Illan juontaja Marko Gustafsson puolestaan heitti ilmoille sellaisen ajatuksen, että Kähkönen kertoo Hietakehdossa naisten orastavasta itsenäistymisestä 1940-luvulla, kun taas Konstig kuvaa seitsemänkymmentä vuotta myöhempää aikaa, jolloin nuorten naisten suurin huolenaihe on se, mitä nuoret pojat heistä ajattelevat.

Gustafsson haastatteli molempia kirjailijoita vuorollaan lyhyesti ennen lukuhetkeä. Joonas Konstigin edellisen teoksen, romaanin Kaikki on sanottu ilmestymisestä on vasta puolitoista vuotta, ja kirjailija alkoi kirjoittaa Totuutta naisista lähes samantien edellisen jälkeen. Romaanin kirjoittaminen oli varsin intensiivistä, ja nyt Konstig haluaa hetken kellua uuden romaanin ilmestymisen aiheuttamassa tyhjyyden tunteessa ennen kuin miettii, mitä kirjoittaa seuraavaksi.

Luin Konstigin Totuus naisista -romaanin viime viikonloppuna, joten kirjan henkilöt ja tapahtumat olivat vielä tuoreena mielessä. Konstig luki romaanistaan melko pitkän otteen, mutta kerronta piti otteessaan ja runsas dialogi elävöitti luentaa.

Konstigin lukemassa romaanikatkelmassa saimme seurata viisikymppisen Tapanin ja hänen teini-ikäisen Roosa-tyttärensä varsin erilaisia loppiaistunnelmia. Konstig sanoi haastattelussa, että romaanissa on kaksi kertojaa, joista Tapanin kertoja on empaattinen ja eläytyvä, kun taas Roosan kertoja kuvaa vain ulkoisia tapahtumia. Tätä en ollut lukiessani ajatellut, ja huomio jotenkin hätkähdytti, sillä olin kertojaratkaisusta huolimatta eläytynyt enemmän Roosan vaiheisiin ja kokenut hänen näkökulmastaan kerrotut jaksot koskettavimpina.

Konstigin luennan ja yleisökysymysten jälkeen soitettiin musiikkia ja sitten lavalle astui Sirpa Kähkönen, jota olin päässyt kuuntelemaan kerran aiemminkin, viime syksyn kirjamessuilla. Kähkönen kertoi, että eräs Hietakehto-romaanin interteksti on Virginia Woolfin Majakka, jonka keskushenkilö rouva Ramsay kuolee kesken romaanin. Kähkönen puolestaan poistaa romaaninsa näyttämöltä Äänislinnaan lähtevät Marin ja tohtori Kelon tehden näin kirjaan aukon, josta pitkään poissa ollut (henkisesti ja ihan fyysisestikin, Mustissa morsiamissa vankileirillä Hietakehdossa rintamalla) henkilö, Lassi Tuomi, astuu sisään tarinaan.

Gustafsson iloitsi sekä Kähkösen että Konstigin romaanin kohdalla siitä, että vaikka kirjat kuvaavat melko raadollista todellisuutta -- Hietakehto pelkojen täyttämää sotakesää 1943 ja Totuus naisista teinien aineellisesti yltäkylläistä, mutta sosiaalisesti varsin julmaa maailmaa -- niin kirjoissa on myös valoa ja toivoa. Kähkönen kertoikin halunneensa hemmotella ja tuuditella lukijoitaan lempeällä, kesäisellä romaanilla, jonka nimikin on kehtolaulusta (Aleksis Kiven "Sydämeni laulusta") peräisin.

Kähkönen luki katkelmat romaaneistaan Rautayöt, Hietakehto ja Lakanasiivet. Kirjailija esiintyi yhdessä muusikko Antti Raekallion kanssa, jonka musiikki kuljetti osaltaan Kähkösen romaanikatkelmien tunnelmiin. Esitys oli upea. Saimme eläytyä Annan suruun, kun viimeinenkin side itsenäiseen elämään -- oma polkupyörä -- on varastettu, taiteilija Hertta Miettisen pohdintaan inspiraatiostaan, väreistään ja asemastaan taiteen kentällä sekä siihen hetkeen, kun salaperäinen nainen, Mizzy, saapuu Kuopioon.

Lopuksi kirjailijat suosittelivat kirjoja toisilleen -- ja tietysti kaikille muillekin lukijoille. Konstig suositteli  Janne Nummelan, Tommi Nuopposen ja Jukka Viikilän Ensyklopediaa, "kaunokirjallista tietosanakirjaa", jonka hakusanoja selitetään proosarunoilla ja pienoisesseillä. Sirpa Kähkönen puolestaan suositteli Vilja-Tuulia Huotarisen vastikään ilmestynyttä runoteosta Seitsemän enoa, jonka kieltä ja ylisukupolvisten kokemusten kuvausta Kähkönen kehui.

Illasta tehty taltiointi löytyy aikanaan Kirjastokaistalta ja Yle Areenasta, joista voi käydä kurkkimassa myös aiempien Prosak-iltojen tunnelmia.