Leena Laulajainen: Maria ja taikalyhty. Romaani nuoresta Maria Jotunista.
Tammi 2011. 243 sivua.
Yliopistoon syksyllä 1900 hyväksytyistä noin neljäsosa on naisia, mutta ilmoittautumisjonossa heitä on vain muutama. Maria ilmoittautuu opiskelemaan historiaa ja estetiikkaa. Historian opinnoista hän toivoo saavansa taustaa ajan ilmiöille, estetiikasta pohjaa kirjoittamistyölleen. Ihmiset yksilöinä, heidän ihmissuhteensa, heidän tunteensa ja vaistonsa, heidän tekonsa ja niiden salaiset syyt kiinnostavat Mariaa enemmän kuin kasvoton yhteiskunta. Kirjoittaessaan nimeään ilmoittautumislomakkeeseen hän tuntee astuvansa korkean kynnyksen ylitse. Hämillään hän panee merkille kiinnostuksen, jota hän vastakkaisessa sukupuolessa herättää.
Leena Laulajaisen historiallinen nuortenromaani Maria ja taikalyhty (nimi viittaa taikalyhtyesitykseen, josta Maria lapsuudessaan hurmaantuu) on kiehtova kurkistus 1800- ja 1900-luvun taitteen Suomeen, jossa naiset saivat opiskella yliopistossa anottuaan vapautusta sukupuolesta, Minna Canth kohahdutti yhteiskunnallisilla näytelmillään ja Venäjä kiristi otettaan pienestä läntisestä suurruhtinaskunnastaan. Ennen kaikkea romaani on tarina poikkeuksellisen lahjakkaasta ja itsenäisesti ajattelevasta tytöstä, Maria Haggrénista, josta kasvoi erityisesti näytelmistään ja novelleistaan tunnettu kirjailija Maria Jotuni (1880-1943).
Romaanissa ei ole varsinaista juonta tai draaman kaarta; se kuvaa (preesensissä) Marian elämää kolmivuotiaasta 23-vuotiaaksi eli vuosia 1883-1903. Tapahtumien näyttämönä on ensin Kuopio ja myöhemmin myös Helsinki. Episodirakenteesta huolimatta kirja pitää koko ajan otteessaan, ja vaikka itselleni preesenskerronta romaanissa on aina hieman etäännyttävää, niin tässä se toimii. Tapahtumissa ja ajassa siirrytään paikoin nopeastikin eteenpäin, vaikka välillä pysähdytään tunnelmoimaan ensirakkauden kanssa luistinradalle.
Kirjan alkupuolella kuvataan paljon Marian lapsuudenkotia ja perheenjäsenten välisiä suhteita. Perheeseen kuuluvat jörö, savoa viäntävä peltiseppä-isoisä, miestään hienompaa sytyperää oleva, kirjakieltä puhuva isoäiti, silloin tällöin "korkin päälle astuva" mutta muuten leppoisa isä ja taloustöiden kuormittama äiti. Maria kasvaa kuusilapsisen sisarusparven vanhimpana tyttärenä. Hänen osakseen koituu pikkusisarusten paimentaminen, mutta lukeneen isoäidin ansiosta Maria pannaan kansakouluun ja myöhemmin lyseoon.
1800-luvun loppupuolen Kuopio on kulttuurihistorialliselle romaanille erityisen kiitollinen tausta: Marian isoäiti Maria Sofia Haggrén viihtyy "lankakaupan rouvan", kirjailija Minna Canthin salongissa ja tilaa Canthin toimittamaa Wapaita Aatteita -lehteä. Kuopion yhteiskoulussa Marian koulutoverina, tosin luokkaa alempana, on tuleva kirjailija Joel Lehtonen, johon Maria tutustuu paremmin opiskeluvuosinaan Helsingissä. Helsingin yliopiston luennoilla ja osakuntatoiminnassa Maria tutustuu myös runoilija Otto Manniseen ja Viljo Tarkiaiseen, josta tulee myöhemmin kirjallisuuden tohtori ja Maria Jotunin aviomies ja hänen kirjallisen työnsä tukija.
Laulajainen on tehnyt perusteellista taustatyötä romaaniaan varten, ja lukijaa palvelee paitsi lähdeluettelo myös viitteet, joissa selitetään muutamia kirjassa käytettyjä vanhahtavia ilmauksia ja taustoitetaan historiallisia tapahtumia. Laulajainen viljelee runsaasti viittauksia historiallisiin tapahtumiin ja henkilöihin isorokosta kenraalikuvernööri Bobrikoviin, mutta keskiössä on koko ajan Maria ja hänen tunteensa ja ajatuksensa. Ympäristön epäkohdat, kuten köyhien ja naisten kohtelu, herättävät Marian sosiaalisen oikeudentunnon, joka myöhemmin näkyy myös hänen kirjallisessa tuotannossaan.
Omat lukukokemukseni Maria Jotunin teksteistä rajoittuvat muutamaan yliopistossa luettuun näytelmään ja novelliin, mutta Marian ja taikalyhdyn myötä kiinnostuin todella paljon paitsi Jotunin henkilöhistoriasta, myös postuumisti julkaistusta romaanista Huojuva talo, josta Jenni on kirjoittanut hyvin innostavasti.
P.S. Vastaan tällä kirjalla Satun "Lapsen silmin" -minihaasteeseen.
Hei Maria kiitos tästä kiinnostavasta nuortenkirjavinkistä! Raili Mikkanen on myös kirjoittanut historiallisia nuortenromaaneja monista suomalaisista naisista esim. Aino Kallaksesta, Ida Aalbergista ym.
VastaaPoistaVaikuttaa mielenkiintoiselta nuortenromaanilta. Olen kiinnostunut Suomen historiasta ja nimenomaan tuosta aikakaudesta, jota tässäkin kirjassa kuvataan. Ja pidän kovasti historiallisista romaaneista, joissa kirjoittaja onnistuu kuvaamaan aikakauden ja tapahtumat siten, että kirja on kaunokirjallisestikin uskottava, mutta jostain syystä niitä vain tulee luettua liian vähän.
VastaaPoistaTämä pitäisi varmaan lukea ihan yleissivistyksen vuoksi, mutta myös siksi, kun innostuin kovin Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjasta ja siksikin, että aion kirjoittaa tietokirjan, jossa myös Kuopio on mukana (siis jos saan hankkeeseen rahaa).
Mie oon lukenut Jotunilta jotain novelleja, mutta ehdottomasti pitäisi lukea enemmänkin (mutta mistä aika kaikkeen siihen, mitä pitäisi ehtiä lukemaan?).
Minun on pitänyt jo pitkään vastata ajatuksen kanssa muutamaan päivitykseesi (laskin juuri että niitä on nyt kahdeksan! :), joten täältä on varsinainen kommenttiryöppy tulossa. Jos nyt aloittaisin kuitenkin tästä uusimmasta, ja jatkan huomenna. :)
VastaaPoistaTämä kirja menee ehdottomasti lukulistalleni! Historiallinen romaani joka kertoo niinkin kiehtovasta henkilöstä kuin Maria Jotuni, oih! Kuten Jennin blogissa jo kommentoinkin, olen nuorena tyttönä katsonut tv:stä Huojuvan talon tv-sarjana, ja vaikuttunut sydänjuuriani myöten. Tarina järisytti minua vuosiksi (varsinkin kun olin itse hiukan samankaltaisessa tilanteessa kuin Lea), ja päätin silloin että joskus kun aika ja minä olemme kypsiä, luen kirjan. Nyt kirja on hyllyssäni ja minusta tuntuu että olisi aika. Huojuvan talon myötä Jotuni kiinnostaa muutenkin todella paljon, kirjailijana ja henkilönä.
Savon murre on minulle outoudessaan hieman vieraannuttavaa, mutta ilmeisesti sitä ei ole tässä teoksessa kuitenkaan hirveän paljoa?
Kiitos Maria että toit tämän kirjan blogiisi ja samalla tietoisuuteeni, en ollut tästä nimittäin aiemmin kuullutkaan! Olen tainnut harppoa Tammen sivuilla ohi nuortenkirjojen, eli oma moka. ;)
Sara, kiitos kun vinkkasit tuosta Ida Alberg -kirjasta, se on mennyt minulta ohi! Mikkasen Ainon Kallas- ja Katri Vala -kirjat sen sijaan olen lukenut ja nyt lainasin ne uudestaa, ajattelin jonkinlaista kulttuurihistorialliset nuortenkirjat -teemaa tänne :).
VastaaPoistaAnna Elina, minuakin kiehtoo tuo aikakausi ja Kuopio on tosiaan kulttuurihistoriallisesti mielenkiintoinen kaupunki! Toivottavasti saat rahoituksen. Maria ja taikalyhty -kirjan lähteissä oli itse asiassa mainittu myös yksi sinun kirjoittamasi tieteellinen artikkeli, myös sen aihe oli kiinnostava!
Sara, myös minä olen viime aikoina ehtinyt paitsi bloggaamaan, myös kommentoimaan harvemmin ja usein vähän jälkijunassa :). Se kuuluisa muukin elämä ;).
Meillä on sitten molemmilla todennäköisesti ravisteleva lukukokemus edessämme, jos luemme Huojuvan talon. Itse en ole nähnyt siitä dramatisointia, mutta voin kuvitella että sellainen olisi rankka katsoa, varsinkin jos aihe koskettaa jollakin tavalla omakohtaisesti.
Savon murretta oli vain muutaman henkilön puheessa, ei siis kerronnassa ollenkaan ja kokonaisuudessaan hyvin vähän. :)
Mielenkiintoinen kirja! Minulla on Maria Jotuniin liittyvä muisto lukiovuosilta. Äidinkielen opettajan ideoimana, jokainen sai valita jonkun aforismin muille jaettavaksi, aforismit kiinnitettiin luokan seinälle. Valitsin aika mahtipontisesti :)Maria Jotunin aforismin, joka menee jotakuinkin tähän tapaan. "Me olemme avoimia kuin kirjat lukea vain täytyy osata."
VastaaPoistaOpettaja ei kommentoinut valintaani millään tavoin, oli vain hyvin vaisu, lukiessaan sen luokalle. Luokkakaverini valinta oli " Jokaisella pilvellä on hopeareuna" ja se oli opettajan mieleen. Minusta se tuntui lapselliselta, joskin tiedostin, että oma valintani oli vähän yläkanttiin.
Johanna, minun piti vielä tarkistaa kommenttisi alusta, että millä luokka-asteella tuo kertomasi tapahtui :). Minusta tuo Jotunin aforismi ei ollut lainkaan yläkanttiin lukion äikäntunnilla, sen sijaan "jokaisella pilvellä on hopeareunus" on aika kliseinen lausuma, liekö aforismi lainkaan? No, sopii sikäli Jotuni-teemaan, että Maria Jotunillakin oli aika yksioikoinen äidinkielenopettaja ensimmäisinä lyseovuosinaan :).
VastaaPoistaIhanaa, että kirjoitit tästä. En ollut tästä edes kuullut tai kirjaa huomannut, mutta Maria Jotuni kiinnostaa fiktiivisenäkin. Lisäksi Kuopio tapahtumapaikkana on sellainen, jonne sijoittuvia kirjoja luen aina mielelläni. Olen itse syntyisin Kuopion kupeesta ja käyn nykyisinkin kalakukkokaupungissa useamman kerran vuodessa. Kyllä siellä edelleen on jollakin tapaa 1800-luvun lopun kirjallinen henki läsnä, vaikka monia taloja on purettu jne.
VastaaPoistaEnnen kaikkea tämä vaikuttaa kiehtovalta nuortenromaanilta. Sellaiselta, jonka itse lukisin ilolla ja jonka toivoisin omankin tyttäreni lukevan sitten isompana.
Katja, minä taas en ole ikinä käynyt Kuopiossa, mutta haluaisin kyllä. Kuopiosta (päin) kotoisin oleviin ihmisiin on yleensä helppo tutustua :).
VastaaPoistaMaria ja taikalyhty tosiaan ilmestyi ihan juuri ja uskoisin, että sinäkin pitäsit tästä paljon!
Olisin laittanut heti kirjastovaraukseen... mutta ei sitä ole vielä siellä! Kiitos vinkistä, tämä vaikuttaa juuri sellaiselta kirjalta, joista tykkään ja jotka menevät helposti ohi.
VastaaPoistaKaisa, tämä on tosiaan vasta ilmestynyt, toivottavasti tulee kirjastoon pian. Kiva kuulla, että kirjoitukseni on auttanut lukijoita löytämään tämän kirjan!
VastaaPoista