Joulukalenterin luukku 10: Kirjoja lukemaan opetteleville

Itsenäisyyspäivän miniloma ja meidän perheen lomareissu ovat ohi ja edessä on paluu arkeen vielä pariksi viikoksi ennen joulua. Maanantain iloksi blogijoulukalenterin kymmenes luukku tarjoilee muutaman lukuvinkin niille lapsille, jotka harjoittelevat lukemaan kokonaisia kirjoja itse.

Niin sanottuja helppolukuisia kirjoja ilmestyy Suomessa paljon, mutta taso on aika kirjavaa. Helppolukuiset-sarjoissa julkaistujen käännöskirjojen tarinat, kieli ja kuvitus eivät yleensä herätä minussa suurta ihastusta, mutta onneksi kotimaista, laadukasta tarjontaa löytyy, ja jokunen käännöshelmikin.

Hannele Huovin rakastettavista Urpo ja Turpo -kirjoista on muokattu tavutettuja versioita. Kirjan tarina on jaettu lukuihin. Tekstiä on melko paljon yhdellä sivulla ja siinä on joitakin hyvin pitkiä, vaikeitakin sanoja, mutta tavutus kompensoi sanojen pituutta ja kielen (sinänsä ihanaa) vivahteikkuutta. Kirjojen  tapa tarkastella kotia ja arkisia touhuja "lelunäkökulmasta" riemastuttaa aikuistakin. Kirjassa runsaasti Jukka Lemmetyn värikuvitusta.

Raili Mikkasen luoma klassikkohahmo, Histamiini-hevonen, seikkailee Tammen 5-8 -vuotiaille suunnatussa Keltanokka-sarjassa. Kirjastoreissulta tarttui matkaan uusin Histamiini-kirja, Histamiinin luolaseikkailu. Kirja on melko pitkä ja Jukka Lemmetyn mustavalkopiirroksia melko harvakseltaan, mutta teksti on mukavan väljästi ja suurehkoin kirjaimin ladottu.

Helena Brossin Eka B -sarja on ilmestynyt alunperin Ruotsissa, ja sen on kuvittanut vastikään Finlandia Juniorilla palkittu suomalaiskuvittaja Christell Rönns. Sarjan kolmannessa osassa Salaiset ystävät Oskari saa tehtäväkseen olla erityisen kiltti luokkatoverilleen Merille. Tekstiä on vähän kullakin sivulla, sen sijaan Rönnsin värikuvat ovat isoja.

Helena Bross & Christel Rönns: Eka B - Salaiset ystävät

Tammi 2007, 61 sivua.

Raili Mikkanen & Jukka Lemmetty: Histamiinin luolaseikkailu.

Tammi 2012, 92 sivua.

Hannele Huovi & Jukka Lemmetty: 

Urpo, Turpo ja hirnuva heppa (Tammi 2012, 52 sivua)

Urpo, Turpo ja hymyilevä aave (Tammi 2012, 50 sivua)

Urpo ja turpo pelaavat tammea (Tammi 2010, 37 sivua)

Joulukalenterin luukku 9: Satu Kukkameri ja lumen ihme

Anna Gullichsen (teksti) & Cara Knuutinen (kuvat): Satu Kukkameri ja lumen ihme.
Saga Blom och Snöflickan, suom. Tittamari Marttinen.
Tammi 2009.

Satu Kukkameri ja lumen ihme on täynnä lumen, puutarhan ja joulun taikaa. Satu-tyttö kohtaa ranskalaissyntyisen isoäitinsä lumen peittämässä puutarhassa pienen Helle-keijun, joka on tytönhamoinen jouluruusu, latinaksi helleborus niger. Jouluruusu haluaisi kukkia talvella, mutta nyt se on vähän turhan viluinen. Yhdessä Simone-mummin kanssa Satu keksii keinon, miten kukan saisi suojattua, jotta se ei paleltuisi vaan kukkisi jouluna, aivan kuten vaarin vielä eläessä. Samalla Satu tulee antaneeksi mummille parhaan mahdollisen joululahjan...

Kirjasta on lumoutunut myös Leena Lumi.

Tunnelmallista toista adventtia kaikille!

Joulukalenterin luukku 8: Lumilyhdyn valossa

Jukka Itkonen: Lumilyhdyn valossa
Kirjapaja 2011, 56 sivua.

JOULUPÄIVÄ

Räystäällä
pakkasen papiljotit
kuurassa taivas ja maa.

Naapurin karvaisen
koiran jäljet
katoaa nurkan taa.

Lunta on maassa
ja lunta on puussa,
on kirkas talvisää.

Takan ääressä
lämpöä riittää,
siinä mielikin lämpiää.

Jänis on järsinyt
omenapuuta
"Maistuuko kahvi vai tee?"

Tilhet pulleat, töyhtöpäiset
lyhteeen liepeillä lentelee.



Vielä ei ole joulupäivä, mutta muuten Jukka Itkosen runon kodikkaat, talviset tunnelmat ovat totta jo nyt. Lumista lauantaipäivää!

Joulukalenterin luukku 7: Kide-novellihaaste ja viisi avioliittonovellia

J. S. Meresmaa haastoi Esikoiskirjailijan vuosi -blogissaan - Nuoren voiman liiton Novelli palaa -hankeen hengessä - lukemaan ja suosittelemaan novelleja. Kide-haasteen ohjeistus on seuraavanlainen:

1. Luettele ainakin viisi novellia, jotka ovat kolahtaneet tai jääneet muuten mieleen. Kerro miksi, jos mahdollista.
2. Aseta itsellesi vuodeksi novellilukutavoite.
3. Kopioi blogiisi Kide-kuva ja aseta kuvatekstiksi novellien lukutavoitteesi sekä eteneminen esimerkiksi näin: 3/10. (Eli kolme luettu, kymmenen tavoitteena.)
4. Bloggaa lukemistasi novelleista ja kirjoita niistä arvio. Arvio saa olla minkä pituinen tahansa. Kide-kuvaa voi käyttää myös tässä yhteydessä, jos haluaa.
5. Haasta tuttaviasi lukemaan novelleja.

Tämä viiden kohdan ohjeistus on neuvoa-antava, ei pakollinen. Käytän novelli-sanaa, mutta joskus kertomuksen ja novellin raja voi olla häilyvä. Minusta mikä tahansa lyhyt teksti käy, mitään novellin kaavaa ei tarvitse alkaa etsiä voidakseen osallistua.

Onpa hankala nimetä viisi yksittäistä novellia! Olen pitänyt muun muassa Tove Janssonin ja Eeva Tikan novelleista, mutta en muista niistä mitään yksittäistä, varsinkin kun lukemisesta on aikaa jo vuosia. Viime vuosina olen löytänyt esimerkiksi Sari Malkamäen ja Maritta Lintusen novelleista, mutta eipä niistäkään ole jäänyt mitään tiettyä mieleen. Joudun siis turvautumaan niihin lyhytproosateoksiin, jotka löytyvät omasta hyllystäni. Tässä viisi novellia tai tarinaa, joista olen pitänyt; kun huomasin ensimmäisten suosikkieni kertovan avioliitosta, valitsin loputkin samasta teemasta:

1. Carol Shields: "Segue" (kokoelmasta Tavallisia ihmeitä) - shieldsmäistä arjen kauneutta, samaistuttava kertojapäähenkilö, ja pitkän avioliiton vivahteet lempeällä ironialla kuvattuna.

2. Alice Munro: "Jack Randa Hotel" (kokoelmasta Julkisia salaisuuksia) - munromaisen viiltävä, monille tulkinnoille avoin novelli naisesta, joka vakoilee aviomiestään.

3. L. M. Montgomery: "Unelma toteutuu" (teoksesta Annan jäähyväiset): Montgomeryn huumoria ja hullunkurisia tilanteita, kaunistelematon kurkistus liittoon, jossa ei enää ole juuri sijaa romantiikalle.

4. Juhani Aho: "Hääpäivänä" (kokolmasta Lastuja I-III, lue lastu Project Gutenbergin sivuilta) Viisi vuotta aviossa ollut mies kuvaa tunteitaan päiväkirjalleen - vaiko oikeastaan vaimolleen?

5. Minna Canth: "Lehtori Hellmanin vaimo" - omaelämäkerralliseksi arveltu novelli opettajansa kanssa avioituvasta nuoresta Selmasta liikuttaa, sisältää vahvan yhteiskunnallisen sanoman ja päättyy sekä Canthin tuotannolle että aikakauden naiskuvauksille tyypilliseen tapaan. Lue novelli Project Gutenbergista.

Novellisuositukseni painottuivat Kanadaan ja vanhempaan tuotantoon, mutta haastan itseni lukemaan vuoden aikana ennen muuta kotimaisia nykynovelleja. Koska novelleista olisi tarkoitus blogatakin, asetan tavoitteen kohtuulliseksi ja lupaan lukea ja arvioida tänä vuonna blogissani viisi (5) novellia.

En haasta ketään bloggaajaa mukaan henkilökohtaisesti, mutta toivon, että tähän tarttuisi mahdollisimman moni!

Joulukalenterin luukku 6: Marsipaanisotilaan joulu

Ulla-Lena Lundberg: Marsipaanisotilas
Marsipansoldaten, suom. Leena Vallisaari.
Gumerus 2001, 496 sivua.

Ostin Ulla-Lena Lundbergin Marsipaanisotialaan rakastuttuani kirjailijan uusimpaan romaaniin Jää ja tajuttuani, että Marsipaanisotilas kertoo rakastettavan pastori Petter Kummelin lapsuudenperheestä ja nuoruusvuosista. Säästelen kirjaa joululukemiseksi, mutta itsenäisyyspäivän joulukalenteriluukkua varten selasin talvi- ja jatkosodan aikaan sijoittuvasta Marsipaanisotilaasta kohdan, jossa kerrotaan joulusta rintamalla.

Jouluun asti on ollut rauhallista, mutta jouluaattona onkin äkkiä piru irti. On vielä pimeää, kalpea uusikuu, kuolemanhiljaista, oikea kummitusilma. Ja sitten ryskettä ja rytinää ja koillisesta tupruava tulipunainen sarastus. Lotinapelto palaa, koko roska yhdellä kertaa. Suomen tykistö ampuu minkä kerkiää, järeät putket sylkevät monen metrin mittaisia lieskoja ja ulvoen, karjuen ja huokaillen suomalaiset lähettävät joululahjansa periviholliselle. Rauhallista joulua!

Kuvaus joulunajan taisteluista kylmää. (On siunattua elää rauhan keskellä, ja on myös hienoa, että itsenäisessä maassamme on omat kielensä ja niillä kirjoitettu, upea kotimainen kirjallisuus.) Lundberg kertoo myös siitä, kuinka rintamallakin täytyi ottaa ilo irti silloin, kun se oli mahdollista, kun joulupaketit herkkuineen ovat tulleet:

Korsussa on hienoa. Pojat ovat punoneet männynhavuista seppeleen joka riippuu katosta pöydän päällä, ja heillä on pieni joulukuusi joka on koristeltu Aunuksesta hankituilla venäläisillä joulukoristeilla. Tarjolla on aitoa kahvia paksun kerman kanssa, vehnäpullia, korppuja ja piparkakkuja ja lasillinen oikeaa konjakkia mieheen. He laulavat juomalauluja ja joululauluja, lukevat joululehtiä, avaavat pakettinsa ja tunkevat maahan siviiliherkkuja. Yksityiset pullot otetaan esiin, ja kun he kaikki ovat pienessä hiprakassa, he leikkivät Maahan-ylös-maahan-leikkiä kahvinkorvikkeen poristessa kamiinalla ja kostean jouluilon kihotessa poikien päähän.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Joulukalenterin luukku 5: Joulumysteerio

Jostein Gaarder: Joulumysteerio
Norjankielinen alkuteos Julemysteriet, suom. Katriina Savolainen.
Tammi 1996, 229 sivua.

5. JOULUKUUTA

Joakim oli hyvillää, ettei vanhan joulukalenterin luukuissa sittenkään ollut suklaata tai muovileluja. Tosin isä oli silti ollut väärässä väittessään, että luukkujen sisällä olisi muka pelkkiä kuvia.

Maaginen joulukalenteri oli aikoinaan maksanut seitsemänkymmentäviisi äyriä, ja siinä kerrottiin ihmeellistä tarinaa pienestä Elisabet-nimisestä norjalais-tytöstä, joka oli lähteny karitsan perässä kahdentuhannen vuoden taakse Beetlehemiin katsomaan Jeesus-lapsen syntymää. Kertomuksen lukemisen kesti kaksikymmentäneljä päivää, sillä jokaisen luukun sisällä oli pieni paperilappu, johon oli kirjoitettu jatkoa edellisen päivän tarinaan. Pyhiinvaelluskulkueeseen liittyi joka päivä uusi jäsen.

Filosofian historiasta ammentavista nuortenkirjoistaan tunnetun Jostein Gaarderin Joulumysteerio-romaani alkaessa Joakim on etsimässä isänsä kanssa joulukalenteria - hieman myöhässä, sillä on jo joulukuun ensimmäinen päivä eikä kalentereja tahdo enää löytyä kaupoista. Eräästä kirjakaupasta löytyy kuitenkin kaunis kuvajoulukalenteri, jonka Joakim haluaa. Kirjakauppias lahjoittaa kalenterin Johannekselle ilmaiseksi, sillä sen on kirjakaupan ikkunaan jättänyt salaperäinen vanha mies, Johannes. Kun Joakim kotona avaa kalenterin ensimmäisen luukun, hän löytää kuvan lisäksi pienen paperilapun.

Paperiin on kirjoitettu pienen Elisabet-tytön tarina. Elisabet lähti tavaratalossa seuraamaan lelukaritsaa, ja olikin äkkiä matkalla halki ajan ja Euroopan, Jeesuksen syntymähetken Beetlehemiä kohti. Seurakseen Elisabet saa enkeleitä, paimenia ja itämaan tietäjiä. Matkan aikana Elisabet tutustuu kristinuskon historiaan ja opetuksiin. Elisabetin tarinaa lukiessaan myös Joakim kulkee pikku hiljaa kohti joulua, samalla kun hänen joulukalenterinsa kuva täydentyy salaperäisesti.

Onko muita, jotka ovat joskus lukeneet Joulumysteeriota kuin kovakantista joulukalenteria, yhden luvun jokaisena joulukuun päivänä?

Joulukalenterin luukku 4: Kuono lumessa

Tuula Korolainen (teksti) ja Marjo Nygård (kuvat): Kuono lumessa
Lasten Keskus 2012

Tuula Korolaisen ja Marjo Nygårdin Kuono kohti tähteä, Kuono kohti joulua ja Kuono kohti koulua ihastuttivat, ja nyt, lumikinosten ja pakkasen keskellä, on oiva hetki lukea tekijöiden uutuus Kuono lumessa. Kaksi ensin mainittua koostuvat runoista ja pienistä tarinoista, Kuono lumessa taas on yhtenäinen, pidempi kertomus Kuono kohti koulua -kirjan tapaan - kohtaamme jopa muutamia edellisestä Kuono-kirjasta tuttuja hahmoja kirjan sivuilla.

Kuten äskettäin lukemassani kuvakirjassa Timo ja Piko muuttavat (ja aika monessa muussakin tämän syksyn lastenkirjassa), myös Kuono lumessa -kirjan tapahtumat käynnistyvät asuinpaikan vaihdon myötä. Tupsu-hiiren perhe on muuttamassa pellolta metsään, epäilyttävien metsähiirten keskelle. Tupsun täytyy jättää hyvät ystävänsä Taimi, Tähkä ja Nuusku ja mennä uuteen kouluun, "metsäläisten kouluun". Muuttomatkalla lumipyryssä Tuiskusta tuntuu, että sen selkään oli kiinnitetty kuminauha, jonka toinen pää oli kiinni entisessä kodissa. Vaikka punaiset jäljet lumessa kertovat, että saalistava kettu on liikkeellä, Tuisku erkanee isästään ja lähtee omin päin seikkailemaan.

Tuisku saa kokea varsin jännittäviä hetkiä, mutta pelastus löytyy yllättävältä taholta. Samalla hän löytää uusia ystäviä ja voittaa metsän väkeä kohtaan tuntemansa ennakkoluulot.

Kuono lumessa on herttainen kirja. Kuvakirjaksi siinä on melko paljon tekstiä - tarina olisi mahtunut tiiviimpäänkin pakettiin - mutta onneksi teksti jakautuu monelle, Marjo Nygårdin laajojen kuvien täyttämille sivuille. Nygårdin kuvissa katsellaan tapahtumia monesta näkökulmasta, välillä myös (kirjaimellisesti) lintuperspektiivistä. Perinteiseen tapaan puusuksilla suihkivien, villahuiveihin ja muhveihin pukeutuneiden hiirten kanssa samoilla hangilla seikkaillee myös lumilautaileva orava.


Mukavia ulkoiluhetkiä hohtavilla hangilla myös Sinisen linnan kirjaston lukijoille!