Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjafiilistelyä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjafiilistelyä. Näytä kaikki tekstit

perjantai 25. tammikuuta 2013

Kirjafiilistelyä: Kirja-alesta poimittua (ja kootut selitykset)



Kokolailla kirjallisesti -blogin Jenni kirjoitti muutama päivä sitten kirjojen ostamisesta, lainaamisesta ja lukemisesta otsikolla Onko kirja kertakäyttötuote? Jenni ja postauksen kommentoijat pohdiskelivat, kannattaako ostaa kirja, jos aikoo lukea sen vain kerran, mitä tehdä kirjoille lukemisen jälkeen ja olisko e-kirjasta ratkaisuksi kirjashoppailun aiheuttamiin säilytysongelmiin. Kommenteissa tiia_ vertasi kirjojen ostamista ruuan ostamiseen - kirjatkin ravitsevat, ja niissäkin kaunis ulkonäkö on hyvä lisä.

Vaikka lainaan kirjastosta vuodessa satoja kirjoja ja saan uutuuskirjoista jonkin verran arvostelukappaleita kustantajilta, ostan myös jatkuvasti kirjoja itselleni ja lapsilleni (sekä tietysti lahjoiksi). Yleensä teen täsmäostoksia: kun haluan jonkin kirjan hyllyyni, etsin sen huutiksesta tai verkkoantikvariaatista ja tilaan. Uusia kirjoja ostan pääasiassa AdLibriksestä. Varsinaisiin kirjakauppoihin pääsen harvoin, mutta silloin kun pääsen, se on yleensä menoa, varsinkin alennusmyyntiaikaan. Ostin eri myymälöiden (Adlibriksen, Suomalaisen ja Kirja&Idean) alennusmyynneistä muun muassa seuraavat kirjat:

Paavo Haavikko: Puut, kaikki heidän vihreytensä (tämän olen joskus lukenut, mutta Haavikon runot eivät totisesti tyhjene yhdellä lukukerralla ja tässä painoksessa on todella kaunis kansi)

John Irving: Oman elämänsä sankari (tätä on kehunut todella moni kirjabloggaaja, viime aikoina ainakin Elina ja Unni, ja eihän näin paksua kirjaa ehdi lukea kirjastolainana, eihän?)

Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta (Reeta kirjoitti ihanasti tästä, ja Katjan mielestä Petterson on vielä parempi kirjailija kuin toinen norjalainen nykykertoja, Gaute Heivoll - pakko tutustua!)

Marja-Liisa Vartio: Se on sitten kevät (tämän luin vuosia sitten, mutta se pääsee täydentämään kirjahyllyni Vartio-kokoelmaa - halusin juuri tämän vuoden 2009 painoksen, sillä siinä on paitsi kaunis kansi, myös Vartio-tutkija Elise Nykäsen jälkisanat)

Hannu Väisänen: "Antero-trilogia" eli

Vanikan palat
Toiset kengät 
Kuperat ja koverat

(Olen jo pitkään halunnut lukea tämän kuvataiteilija Hannu Väisäsen kehutun, omaelämäkerrallisen romaanitrilogian. Sarjaan on pian ilmestymässä jatkoa, romaani Taivaanvartijat.)

Lapsille ostin myös paljon kirjoja: muutaman sellaisen, joka on ollut kirjastosta useampaan kertaan lainassa ja josta on tykätty niin paljon, että on kiva jos se on aina saatavilla, joitakin klassikoita ja ihan uusiakin tuttavuuksia. Lastenkirjahyllyn täydennykseksi ja yhteisten lukuhetkien iloksi päätyivät esimerkiksi nämä kolme kirjaa:

Kirsi Kunnas: Tiitiäisen tarinoita (Maija Karman kuvittama lastenkirjaklassikko pääsee hyllyyn Tiitiäisen satupuun viereen)

Astrid Lindgren: Melukylän lapset - kolmen kirjan yhteisnide: Lasten päivä Melukylässä, Melukylän kevät, Melukylän joulu (meiltä löytyi jo ennestään paksu Ingrid Van-Nymanin kuvittama Melukylässä on hauskaa -nide, mutta myös nämä lyhyemmät, Ilon Wiklandin kuvittamat kuvakirjat ovat ihania)

Virpi Penna: Perhosten polku (tämä oli minulle ennalta tuntematon kirja, jonka valitsin kauniin kannen ja nimen perusteella - nyt kirja on jo luettu pariin kertaan ja sekä minä että lapset tykkäsimme herkästä tarinasta ja värikylläisestä kuvituksesta)


Kaikki mainitut lastenkirjat on jo ostamisen jälkeen luettu kerran tai useampaan kertaan, aikuistenkirjoja ei. Haastankin itseni lukemaan tässä esitellyt kirjahankintani tämän vuoden kuluessa. Harmi, että lukuaikaa ei voi ostaa, sillä vaikka näitä kauniskantisia kirjoja on ilo katsella, se kaikkein tärkein ravinto löytyy vain lukemalla.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Kirjafiilistelyä: PPP ja muita englanninkielisiä klassikkosarjoja



Tutkin kirjahyllyäni sillä silmällä, mitä kirjoja lukisin Ofelian 1800-luvun kirjat -haasteeseen, ja käteeni tarttui pino ihania kermanvaaleita pokkareita. Joskus vuosia sitten ostin paljon edullisia Penguin Popular Classics  -sarjan kirjoja, muun muassa kaikki Jane Austenin romaanit, Brontën sisarusten kirjoja sekä Dickensiä ja Wilkie Collinsia. Osan kirjoista olen lukenut, toiset ovat vielä iskemättömiä (jos ei muista, minkä kirjan on lukenut, sen voi helposti tarkistaa selkämyksestä),

"Pingviinipokkarit" ovat jotenkin sympaattisia. Ne ovat melko pientä pränttiä ja selkämykset tosiaan hapertuvat kirjaa lukiessa, mutta niiden paperi tuoksuu jotenkin erityisen hyvältä ja kirjat näyttävät kauniilta hyllyssä. Koska olen ne rakkaimmat englantilaiset klassikot jo haalinut hyllyyni, en ole muutamaan vuoteen ostanut pingviinikirjoja lisää - nykyään sarja näyttääkin tältä:


Kuten monen muunkin kustantajan sarjan, myös Penguin Classicsin ulkoasu on siis vaihdellut vuosien mittaa. Pingviinihahmo on tietenkin itseoikeutettu osa Penguin-kirjojen kantta. Suomen tunnetuimman käännöskirjasarjan, Tammen Keltaisen kirjaston perustaja Jarl Hellemann kertoo kirjassaan Lukemisen alkeet ja muita kirjoituksia kustantajan elämästä tarinaa Penguin-sarjan ideoinnista ja siteeraa Penguin-kustantamon graafikko Edmund Lanea:

"Laukaisimme kaikki ehdotuksia. Meillä oli mielessä suuren mannermaisen paperback-sarjan Albatrossin menestys ja olimme yhtä mieltä siitä ettö oli löydettävä lintu oman sarjamme maskotiksi. Käytimme lähes kaksi tuntia lintujen ja eläinten läpikäymiseen, kunnes jäljellä oli puolisen tusinaa nimeä. Mikään niistä ei tuntunut oikealta. Olimme epätoivoisia. Sitten kuului takanurkasta sihteeerin hento piipitys: entä pingviini?"

Tämä neronleimaus sai liikettä kaikkiin. Young lähti suoraa päätä eläintarhaan ja täytti luonnosletiönsä pingviineillä kaikissa mahdollisissa asennoissa, juhlallisista koomisiin. Seuraavana päivänä valittiin paras, ja yksi kustannushistorian suurimmista menestyksistä oli syntynyt.

Omasta hyllystäni löytyy ainakin yhtä lintu-logolla varustettua kirjasarjaa Penguin-sarjan lisäksi, Puffin Classics sekä Bantam Books -nuortenkirjoja. Puffin on suomeksi lunni, Bantam taas ilmeisesti jonkinlainen kukko. Bantam-sarjasta olen kerännyt L. M. Montgomeryn kirjoja, Puffin-sarjasta taas sekä Montgomeryä että Louisa M. Alcottia (molempia olen keränny englanniksi erityisesti siksi, että suomennokset ovat lähes poikkeuksetta enemmän tai vähemmän lyhennettyjä versioita).


Aikuisten klassikkokirjoja löytyy hyllystäni paitsi pingviiniasussa, myös sinikantisina Wordsworth Classics -kirjoina:

Wordsworth-sarjaa on muistaakseni myös oma kappaleeni Elizabeth Gaskellin Wives and Daughters -romaania, tosin tummemmansinisillä kansilla, mutta en nyt löytänytkään kirjaa. Ainakin tuon Gaskellin romaanin ajattelin lukea 1800-luvun kirjat haasteeseen, sen lisäksi haluaisin lukea Jane Austenin romaaneja uudelleen, erityisesti Mansfield Parkin. Kotimaisiakin klassikoita aion lukea tänä vuonna, mutta nyt houkuttelisi lukea pitkästä aikaa kirjoja englanniksi.

Kerääkö joku muu (englanninkielisiä) klassikoita tai oletko ajatellut lukea 1800-luvun kirjallisuutta tänä vuonna?