Tutkin kirjahyllyäni sillä silmällä, mitä kirjoja lukisin Ofelian 1800-luvun kirjat -haasteeseen, ja käteeni tarttui pino ihania kermanvaaleita pokkareita. Joskus vuosia sitten ostin paljon edullisia Penguin Popular Classics -sarjan kirjoja, muun muassa kaikki Jane Austenin romaanit, Brontën sisarusten kirjoja sekä Dickensiä ja Wilkie Collinsia. Osan kirjoista olen lukenut, toiset ovat vielä iskemättömiä (jos ei muista, minkä kirjan on lukenut, sen voi helposti tarkistaa selkämyksestä),
"Pingviinipokkarit" ovat jotenkin sympaattisia. Ne ovat melko pientä pränttiä ja selkämykset tosiaan hapertuvat kirjaa lukiessa, mutta niiden paperi tuoksuu jotenkin erityisen hyvältä ja kirjat näyttävät kauniilta hyllyssä. Koska olen ne rakkaimmat englantilaiset klassikot jo haalinut hyllyyni, en ole muutamaan vuoteen ostanut pingviinikirjoja lisää - nykyään sarja näyttääkin tältä:
Kuten monen muunkin kustantajan sarjan, myös Penguin Classicsin ulkoasu on siis vaihdellut vuosien mittaa. Pingviinihahmo on tietenkin itseoikeutettu osa Penguin-kirjojen kantta. Suomen tunnetuimman käännöskirjasarjan, Tammen Keltaisen kirjaston perustaja Jarl Hellemann kertoo kirjassaan Lukemisen alkeet ja muita kirjoituksia kustantajan elämästä tarinaa Penguin-sarjan ideoinnista ja siteeraa Penguin-kustantamon graafikko Edmund Lanea:
"Laukaisimme kaikki ehdotuksia. Meillä oli mielessä suuren mannermaisen paperback-sarjan Albatrossin menestys ja olimme yhtä mieltä siitä ettö oli löydettävä lintu oman sarjamme maskotiksi. Käytimme lähes kaksi tuntia lintujen ja eläinten läpikäymiseen, kunnes jäljellä oli puolisen tusinaa nimeä. Mikään niistä ei tuntunut oikealta. Olimme epätoivoisia. Sitten kuului takanurkasta sihteeerin hento piipitys: entä pingviini?"
Tämä neronleimaus sai liikettä kaikkiin. Young lähti suoraa päätä eläintarhaan ja täytti luonnosletiönsä pingviineillä kaikissa mahdollisissa asennoissa, juhlallisista koomisiin. Seuraavana päivänä valittiin paras, ja yksi kustannushistorian suurimmista menestyksistä oli syntynyt.
Omasta hyllystäni löytyy ainakin yhtä lintu-logolla varustettua kirjasarjaa Penguin-sarjan lisäksi, Puffin Classics sekä Bantam Books -nuortenkirjoja. Puffin on suomeksi lunni, Bantam taas ilmeisesti jonkinlainen kukko. Bantam-sarjasta olen kerännyt L. M. Montgomeryn kirjoja, Puffin-sarjasta taas sekä Montgomeryä että Louisa M. Alcottia (molempia olen keränny englanniksi erityisesti siksi, että suomennokset ovat lähes poikkeuksetta enemmän tai vähemmän lyhennettyjä versioita).
Aikuisten klassikkokirjoja löytyy hyllystäni paitsi pingviiniasussa, myös sinikantisina Wordsworth Classics -kirjoina:
Wordsworth-sarjaa on muistaakseni myös oma kappaleeni Elizabeth Gaskellin Wives and Daughters -romaania, tosin tummemmansinisillä kansilla, mutta en nyt löytänytkään kirjaa. Ainakin tuon Gaskellin romaanin ajattelin lukea 1800-luvun kirjat haasteeseen, sen lisäksi haluaisin lukea Jane Austenin romaaneja uudelleen, erityisesti Mansfield Parkin. Kotimaisiakin klassikoita aion lukea tänä vuonna, mutta nyt houkuttelisi lukea pitkästä aikaa kirjoja englanniksi.
Kerääkö joku muu (englanninkielisiä) klassikoita tai oletko ajatellut lukea 1800-luvun kirjallisuutta tänä vuonna?
