Laura Honkasalo: Nuukaillen
eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman.
Kirjapaja 2014, 200 sivua.
Halpa tulee pidemmän päälle kalliiksi. Halvat tuotteet hajoavat, tulee ostettua tarpeetonta, kun se nyt vain on niin halpaa. Todellisia tarpeita ei harkita. Kun päätin vähentää ostamista, jotta saisin enemmän säästöön, huomasin, että vähitellen nuukailusta alkoi tulla hyvä olo.
Kirjailija Laura Honkasalo puhuu tuoreessa kirjassaan eräänlaisen hyvän mielen nuukailun puolesta: kyse ei ole todellisesta köyhyydestä saati sairaalloisesta saituudesta, vaan oman kulutuksen pohtimisesta, punnituista ostopäätöksistä ja luovasta, iloa tuottavasta kekseliäisyydestä. Usein säästäväisyys tukee myös terveyttä, kun turhat herkut jäävät kauppaan ja matkoja taitetaan auton sijasta kävellen tai pyörällä. Honkasalo ammentaa isoäidin nikseistä, mutta päivittää ne tähän päivään. Omakohtaisiin kokemuksiin perustuvassa kirjassaan Honkasalo tähdentää, että ei kannata ryppyotsaista säästämistä tai kaiken hauskan kieltämistä, mutta kyseenalaistaa ostamisen ajanvietteenä tai hetkellisen mielihyvän vuoksi.
Honkasalo kirjoittaa laveasti, muistellen ja mietiskellen. Hän on kokeillut suosittelemiaan ohjeita ja monet johtopäätökset ovat syntyneet niin sanotusti kantapään kautta. Käsityöt ovat tulleet viime vuosikymmenten aikana uudestaan muotiin ja niiden tekemiseen liittyy mielikuvia hitaasta elämästä, kulutuksen vähentämisestä, ekologisuudesta ja rahansäästöstä: "On myytti, että käsintehty on automaattisesti ekologista." Honkasalo nauttii käsitöistä itsekin, ja sulki jonkin aikaa silmänsä kankaiden kalleudelle ja sille, että ei yleensä tarvinnut käsityöprojektiensa tuotteita mihinkään.
Vasta viitisen vuotta harrastuksen aloittamisen jälkeen aloin miettiä omaa tekemistäni kriittisesti. Käsintekeminen on kivaa, totta kai, mutta onko oikein tuottaa maailmaan lisää roinaa, oli se sitten pipo, mosaiikkirasia tai itsetehty mekko? Lakkasin käymästä käsityöläisten myyjäisissä, koska ne aloivat ahdistaa. Miten paljon maailmaan mahtuukaan huovutettuja asioita.
Pidän Honkasalon kirjoitustyylistä ja siitä, miten hän nostaa rahankäyttöön liittyviä eettisiä kysymyksiä keskiöön. Vaatekaappia koostaessa pitää ottaa huomioon paitsi hinta-laatusuhde, myös vaatteen alkuperä - nykyään on jopa uskomattoman vaikeaa löytään päällepantavaa, jonka eteen ei olisi raadettu kaikkien työturvallisuuslakien vastaisesti nälkäpalkalla jossakin Kauko-Idän hikipajassa. Niinkin viattomalta vaikuttava harrastus tai sivutyö kuin muotibloggaus voi puolestaan saada aikaan paljon pahaa, jos se houkuttelee (usein alaikäiset) fanit haalimaan itselleen juurikin niitä hikipajarytkyjä kenties pikavippien voimin ja täyttämään turhilla ostoksillaan kaatopaikkoja kiihtyvään tahtiin.
Rahan lisäksi voi säästää luontoa, aikaansa ja voimia, ja Honkasalo kirjoittaa myös näistä näistä sekä monista muista aiheista kohtuullisesta sisustuksesta välineurheiluvapaaseen vauvanhoitoon. Niille, jotka ovat nuukia ajastaan, Nuukaillen-kirja tarjoaa kauniisti aseteltuja infolaatikoita, joista voi poimia vaikka vinkkejä ekologisiin sisäkasvien lannoitteisiin tai keittiön ruokakaapeista löytyvään kauneudenhoitoon.
Laura Honkasalon ajatuksia voi lukea myös kirjailijan Sininen kirjahylly -blogista. Nuukaillen-kirjasta on blogannut myös Kirjakaapin kummitus
Kohtuullista kulutusta ja nuukailua sivuavia blogeja: Pihin naisen elämää, Minimalismin ilo
Vauvan äitinä luin mielenkiinnolla luvun, jossa puhutaan siitä, mitä vauva todella tarvitsee. Vauvantarvikevalikoimat ovat valtavat, ja kaupoissa hämärtyy helposti käsitys siitä, mitä oikeasti tarvitsee. Aika vähällä lopulta pärjää.
VastaaPoistaIsompien lasten kohdalla taas huomaan usein taistelevani sitä vastaan, että vähän väliä pitäisi ostaa jotain uutta.
Honkasalon kirja on tervetullut puheenvuoro kulutushysterian keskellä.
Jonna, niin samoja ajatuksia / kokemuksia! Vauva-ajoista (myös esikoisen) koen selvinneeni varsin kohtuullisilla tavarahankinnoilla, vaikka kieltämättä tuli hiukan hurahdettua kantoliinoihin ja kestovaippoihin ;). Ihan järjellisessä mittakaavassa kuitenkin, ja tuli niitä liinoja ja vaippoja sitten käytettyäkin!
PoistaIsompien lasten himo uusiin leluihin on kyllä aika kyltymätöntä. Teini-ikää ja sen tuomia hankintavaatimuksia odotellessa... :)
Lasten kanssa on tosiaan vaikea yrittää kohtuullistaa ostoksia. Mainoksia tulee joka tuutista ja kavereiden "trendit" vaihtuvat tasaista tahtia. Koko ajan pitäisi ostaa jotain uutta... Onneksi isommat ojat ovat jo sen verran isoja, että keskustelemalla saadaan monia ostoksia vältettyä.
VastaaPoistaMinna Vuo-Cho, niinpä... Meillä koululaiset ja leikki-ikäiset kinuavat jatkuvasti uusia leluja, myöhemmin sitten tulee varmasti älypuhelinruinauksia (itse asiassa sellaisiakin on jo kuultu) ym. Minäkin yritän aina perustella, moneltakin kantilta, että miksi ei, ja koetan saada lapsen katsomaan vähän eteenpäin: mitenhän kauan jostakin muovihärpäkkeestä on iloa jne.
PoistaMinä olen aina inhonnut sanontaa "köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa"! Sen on selvästi keksinyt joku sen verran hyvin toimeentuleva, jolla on valinnan mahdollisuus.
VastaaPoistaTämä oli jo kerran minulla lainassa, mutta en ehtinyt lukea kuin alun ennen kuin kirja pitikin jo palauttaa kirjastoon. Vaikutti oikein hyvältä!
Maija, totta tuokin :/ Ylipäätään joiltakin varakkaammilta / parempituloisilta selvästi puuttuu ymmärrys siitä, että kaikilla ei ole varaa samoihin asioihin kuin heillä itsellään. Mutta yleensä ottaen allekirjoitan sen ajatuksen, että pienituloisen kannattaa laatuun tietyissä hankinnoissa, jos vain mitenkään pystyy ennakoimaan.
PoistaVaikuttaapa mielenkiintoiselta kirjalta! Tämän voisikin yrittää saada kirjastosta käsiin.
VastaaPoistaJenni, kannattaa tutustua! Tässä on tosiaan monipuolisesti vinkkejä ja ajatuksia eri aihealueisiin liittyen.
PoistaHienosti kiteytit, että kyseessä on kirja hyvän mielen nuukailusta - Honkasalohan toteaakin kirjassaan, ettei sen tarkoituksena ole tarjota lääkkeitä todelliseen köyhyyteen, vaan pikemminkin juuri kulutuskäyttäytymisen pohtimiseen. Luin kirjan pian sen ilmestymisen jälkeen, koska aihe on minusta kiinnostava ja tärkeä. On hyvä että tällaisia kirjoja kirjoitetaan, ehkäpä ne ohjaavat maailmaa parempaan suuntaan! Mm. tuo "miten paljon maailmaan mahtuukaan huovutettuja asioita" jäi minullekin kirjasta hymyilyttävänä mieleen :)
VastaaPoistaKatja, niinpä - ja uskon, että Honkasalon näkökulmat ja kirjoitustyyli saavat hyvin kaikupohjaa monenlaisten ihmisten keskuudessa, myös sellaisten, joiden ei tulojensa puolesta tarvitse nuukailla.
PoistaKiva tietää että noita minunkin kannattamiani aatteita on kirjattu kansien väliin. Vaikuttaa oikein kiinnostavalta opukselta. Tykkään harrastaa säästämistä, kohtuullistamista, leppoistamista ilman että menee kitupiikkeilyksi. Parhaimmillaan tuo elämäntapa on iloista ja hyödyllistä :)
VastaaPoistaRita, samaa mieltä, kohtuullinen (ja ilman liian suurta pakkoa) tapahtuva säästäväisyys on ilo. Vielä rahansäästöäkin tärkeämpää on luonnon ja tietyllä tavalla myös ajan säästäminen, vaikka joskus täytyy nimenomaan laskea euroja.
PoistaVaikuttaapa mielenkiintoiselta! Etenkin juuri lasten kanssa joutuu miettimään, mitä todella tarvitaan. Ja lasten kanssa joutuu myls melko paljon keskustelemaan siitä, mikä on tarpeellista ja mikä ei. Meillä ei minun mielestäni ostella ihan hirveästi mutta selvästi liikaa kuitenkin, koska kaikki paikat ovat rojua täynnä. Tämän kirjan lukeminen voisi olla siis ihan tarpeen..
VastaaPoistaTintti, kommenttisi on kuin minun suustani / näppikseltäni! :) Toki lasten leluista / tavaroista melko iso osa on jonkun muun kuin meidän vanhempien hankkimia, mutta se ei ole mikään puolustus, pikemminkin päin vastoin.Yleensä meillä ostetaan leluja vain synttäriksi / jouluksi, mutta kyllähän sitä tulee aina välillä ostettua siinä välissäkin. Honkasalo kertoo tässä kirjassa tehneensä heti lastensa synnyttyä suoramarkkinointikiellon väestörekisteriin, nykyään lelukuvastot ym. taitavat kyllä tulla vanhempien nimellä mutta saisihan nekin jotenkin kiellettyä.
Poista