Teija Rekola & Mervi Lindman: Eetu ja ruma rusina

Teija Rekola (teksti) ja Mervi Lindman (kuvitus): Eetu ja ruma rusina
Wsoy 2013, 61 sivua.

Eetu ja ruma rusina on tällä hetkellä kahden nuorimmaiseni (keväällä 2 ja 4v.) ehdoton suosikkikirja. Kuopukseni kanniskelee kirjaa mukanaan huoneesta toiseen, ja aina kun äiti istahtaa alas, hän kiipeää syliin ja haluaa "lukea" kirjaa, osoitellen kommentoiden kuvia. Pari vuotta vanhempi poika taas nauraa räkäisesti Ruman rusinan huumorille ja haluaa kuulla tarinan yhä uudestaan ja uudestaan, ja isommatkin sisarukset kuuntelevat kirjaa mielellään. Kirja on lainassa kirjastosta, mutta aion ostaa oman kappaleen ennen viimeistä palautuspäivää, niin mainio kirja on minunkin mielestäni.

Kirjan aihe on lastenkirjojen joukossa vanha tuttu: uuden vauvan tulo perheeseen ja isomman lapsen sisaruskateus. Toisin kuin monissa muissa aihepiirin kirjoissa, esimerkiksi Astrid Lindgrenin ja Ilon Wiklandin suloisessa kuvakirjassa Minäkin haluan siskon, Rekolan ja Lindmanin kirjassa isosisarus on jo vähän leikki-ikäistä vanhempi. Eetu on alakouluikäinen, ja varsin ymmärrettävästi sopeutuminen rumaan rusinaan on tuossa iässä vaikeampaa kuin taaperona.

Eetun kielletyt tunteet ällöä pikkusisarusta kohtaan saavat hahmonsa varjossa, joka kasvaa Eetun selän taakse sinä päivänä, kun vauva tulee kotiin. Eetu ei kehtaa paljastaa tunteitaan suoraan vanhemmilleen, mutta varjolla ei ole hyvää sanottavaa kaameasta lörtsylingosta. Varjo pohtii herkeämättä tapoja päästä tunkeilijasta eroon – voisiko sen vaikka postittaa takaisin synnytyslaitokselle tai antaa naapurin vanhallerouvalle joululahjaksi?

Eetu suhtautuu itsekin hieman epäluuloisesti varjon ideoihin ja keksii hieman vauvaystävällisepiä ratkaisuja yhdessä vanhempiensa kanssa: kun "Rusina" ulvoo yöt läpeensä, Eetu leiriytyy kesäöiksi telttaan kodin pihalle. Kunniallinen isoveli ei myöskään voi antaa vauvasiskon pestä hampaitaan vessaharjalla, vaikka varjo sellaiseen yllyttäisikin. Eetu ja ruma rusina seuraa perheen elämää vuoden ajanjaksolla, jonka aikana vauvasta kasvaa taapero ja Eetusta, sitten lopultakin, ylpeä isoveli.

Teos sijoittuu jonnekin kuvakirjan ja kuvitetun lastenromaanin välimaastoon vähän samaan tapaan kuin Sinikka ja Tiina Nopolan Heinähattu ja Vilttitossu -sarjan kaksi viimeistä kirjaa, Salla Savolaisen kuvittamat Heinähattu, Vilttitossu ja Kalju-Koponen sekä Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen. Tällaisten kirjojen ikähaitari on varsin laaja, sillä värikäs kuvitus miellyttää pienempienkin silmää, mutta tarina on tarpeeksi pitkä ja vivahteikas kiinnostaakseen isompia lapsia. Pienemmät lapset eivät välttämättä jaksa kuunnella Eetua ja rumaa rusinaa yhdellä istumalla, sen sijaan omatoimista lukemista harjoittelevalle lapselle se on juuri sopivan pituinen "oikea kirja". Kirja jakautuu episodimaisiin lukuihin, joita voi lukea vaikka yhden illassa – mutta tarina on niin hauska, että lukuja ei kyllä malta säästellä.

Eetu ja ruma rusina on kirja, jossa teksti ja kuvitus ovat samalla viivalla: tarinan voisi kertoa pelkällä tekstillä tai pelkillä kuvilla – molemmat toimivat upeasti, mutta yhdessä niistä muodostuu aivan mahtava kokonaisuus. Mervi Lindmanin piirtämät hahmot ovat riemastuttavan ilmeikkäitä, ja Teija Rekola kirjoittaa hersyvää dialogia ja kuljettaa tarinaa sulavasti eteenpäin. Aivan ihana, hellyyttävä ja hullutteleva kirja!

Muissa blogeissa sanottua: Löytöretkellä piilomaassa, Hemulin kirjahylly

P.S. Ilokseni huomasin Wsoy:n kevään katalogista, että Eetun ja varjon seikkailuja on luvassa lisää: Eetu ja nokkelat neropatit ilmestyy toukokuussa!