Lukeva sydän voi hyvin -ilta Wsoy:lla

Kotimaisen kirjallisuuden kustannuspäällikkö Anna-Riikka Carlson haastattelee Laura Lähteenmäkeä, Katja Kaukosta ja Tommi Kinnusta. 

Minulla oli tällä viikolla ilo osallistua Wsoy:n Lukeva sydän voi hyvin -iltaan, jossa tutustuttiin kustantamon kevätuutuuksiin ystävänpäivää ennakoivissa sydämellisissä ja rakkaus-teemaisissa tunnelmissa. Kuntantajan tervehdyksen jälkeen haastateltiin ensimmäiseksi Jenni Kauppilaa, jonka elämäntaito-opas Rakastan, siis olen kannustaa jokaista aitoon läsnäoloon ja itseensä tutustumiseen, ja illan mittaan kuulimme myös muun muassa Roman Schatzin uudesta kirjasta, joka kertoo, kuinkas muuten, Suomesta. Esitellyistä tietokirjoista minua kiinnostavat erityisesti psykiatri Hannu Lauerman Hyvän kääntöpuoli sekä Pia Maria Montosen on kirjoittamat Brita Kekkosen (1927-2013) muistelmat, Valtakunnan miniä. Molempia kirjailijoita oli ilo kuunnella: Lauerman haastattelusta jäi erityisesti mieleen se, että väkivaltarikokset ovat Suomessa vähentyneet viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ja siitä on kiittäminen muun muassa laadukasta terveydenhuoltoa ja sosiaalityötä. Montosen haastattelusta taas muistan, kuinka K. J Fagerholmin tyttären Britan lapsuudenperhettä luonnehdittiin italialaistyyliseksi, paljon yhdessä viihtyväksi perheeksi, kun taas hänen tulevan aviopuolisonsa Tanelin, jonka vanhemmat olivat presidentti Urho Kekkonen ja Sylvi Kekkonen, lapsuudenperheen kulttuuri oli hyvin erilainen: perheenjäsenet viihtyivät omissa oloissaan saman katon alla.

Wsoy:n kaunokirjallinen tuotanto on viime vuosina tuntunut saaneen jonkinlaista uutta virettä, niin paljon kiinnostavia kirjoja on syksyä hiljaisemmassa keväässäkin ilmestymässä. Laura Lähteenmäen uusimman romaanin Ikkunat yöhön olinkin jo lukenut, ja oli kiinnostava kuulla kirjailijan omia ajatuksia kirjasta. Illan teeman mukaisesti tätäkin teosta tarkasteltiin rakkauden näkökulmasta. Ikkunat yöhön kuvaa ennen kaikkea äidin rakkautta ja rakkaudettomuutta sekä sitä, miten suvun rakkaus kannattelee lasta ja vastaavasti suvun rakkaudettomuus jättää pysyviä haavoja. Kysyttäessä tämän romaanin rakkainta henkilöhahmoa Lähteenmäki sanoi laittaneensa omia tunteitaan ja ajatuksiaan erityisesti Elsan, 1950-luvulla nuorena äitinä masennuksesta kärsineeseen hahmoon, mutta tarinan edetessä Elsa oli "alkanut elää omaa elämäänsä" ja muuttunut kirjailijalle etäisemmäksi, kun taas Elsan eksentrinen erakkotytär Asta alkoi tuntua läheisemmältä.

Katja Kaukosen Kohina kertoo osin samankaltaisista teemoista kuin Lähteenmäen Ikkunat yöhön: myös Kaukosen romaanissa lapsi kärsii äidinrakkauden puutteesta ja läheisten välinpitämättömyydestä tai vääristä tavoista auttaa. Pienestä pojasta kasvaa arkkitehti Alvar Malmberg, joka pakenee kriisejään syrjäiselle ja tuuliselle saarelle - mutta ei pääse sielläkään pakoon mielensä kohinaa. Haluan ehdottomasti tutustua Kaukosen kirjoihin, joita on kehuttu erityisesti kielen ja tunnelmien taituruudesta.

Tommi Kinnusen esikoisromaani Neljäntienristeys kiinnostaa niin ikään. Pidän suku- ja perhetarinoista, ja romaanin sijoittuminen Kuusamoon tuo kaltaiselleni etelän ihmiselle oman eksoottisen sävynsä. Rakkausteeman mukaisesti Kinnunen sai ottaa kantaa siihen, miten rakkaus ilmenee Neljäntienristeyksen tarinassa - kuulemma romaanin ihmiset ilmaisevat rakkauttaan ja välittämistään (perimiehiseen tapaan) ennen muuta tekemällä ja rakentamalla.

Kevään käännöskirjatarjontaa edusti iranilaissyntyinen  kirjailijavieras Sarah Delijani, joka hurmasi välittömyydellään ja lämmöllään. Delijanin esikoisromaani Jakarandapuun lapset kertoo fiktiivisesti, mutta kirjailijan suvun tarinoihin ja Iranin lähihistoriaan punoutuen ihmisistä vallankumouksen jaloissa. Vierastan kovin rankoista, tosipohjaisista aiheista kertovia romaaneja ja Jakarandapuun lapset on saanut kaunokirjallisena teoksena varsin laimean vastaanoton ainakin Suomessa, mutta laitoin teoksen uudelleen harkintaan, kunhan olen lukenut erään toisen, niin ikään historiallisiin poikkeusoloihin sijoittuvan rankan romaanin.

 Jakarandapuun lasten lisäksi sain läksiäisiksi Jaakko Hintikan teoksen Hän valitsi nimekseen Merrill Hintikka, jonka olinkin jo lukenut, sekä lasten luukkukirja Kävellen ympäri maailmaa, jonka niin ikään olin jo kirjastosta varannut mutta joka toivotettiin riemulla tervetulleeksi omaan kirjahyllyyn. Kiitokset mukavasta illasta kaikille asianosaisille!