Tove Appelgren (teksti) ja Salla Savolainen (kuvat): Vesta-Linnea ja hirviöäiti
Vesta-Linnéa och monstermamman, suom. Tittamari Marttinen.
Tammi 2001.
Taikan ja Velman koosteet havahduttivat minut huomaamaan, että emännöimäni Kirjallisuuden äidit -haaste alkaa olla loppusuoralla. Haaste päättyy siis äitienpäivänä, 12. toukokuuta. Olin itse suunnitellut lukevani haasteeseen jos vaikka mitä, mutta monet aiheen kannalta kiinnostavat kirjat ovat yhä lukematta. Tavoite lukea vähintään kolme äitiysteemaista kirjaa vuoden aikana täyttyi kuitenkin helposti ja vähän ylittyikin. Lukemistani kirjoista lisää sitten haasteen päätöspostauksessa (jos olet osallistunut haasteeseen, niin muistathan käydä haasteen aloituspostauksessa ilmottautumassa mukaan arvontaan!). Nyt kuitenkin huomio postauksen varsinaiseen aiheeseen, Tove Appelgrenin ja Salla Savolaisen mainioon Vesta-Linnea ja hirviöäiti -kuvakirjaan. Velma oli lukenut sen äitihaasteeseen, ja koska itsekin olin ajatellut blogata kirjasta ja ottanut kuvatkin sitä varten, niin tuumasta toimeen.
Vesta-Linnea -kirjat ovat sellaisia, joihin meidän lapset ovat itse tarttuneet kirjastossa, ja niitä onkin nyt luettu meillä useampia. Ihastuin kirjojen psykologiseen tarkkanäköisyyteen ja lapsilähtöisyyteen. Vesta-Linnea -kirjoissa käsitellään arkisen elämän vaikeita tilanteita herkästi ja ripauksella huumoria. Salla Savolaisen kuvitukset ovat lähes aina upeita, mutta erityisesti Vesta-Linnea -kirjojen tyyli miellyttää silmääni (sen sijaan vieroksun hieman esim. uusimmassa Heinähattu ja Vilttitossu -kirjassa näkyvää tyyliä piirtää hahmoille kasvojen rajat ylittävät silmät). Yksi Savolaisen ehdottomista vahvuuksista on miljöiden kuvaaminen.
Vesta-Linnea ja hirviöäiti kertoo päivästä, jolloin asiat alkavat mennä pieleen heti aamusta, kun pitäisi pukea sukkahousut päälle. Sekä äiti että Vesta-Linnea "keräävät kiukkua" pitkin päivää, ja illemmalla sitten räjähtää. Seuraa kiukkua, itkua ja mökötystä, apatiaa ja katumusta, kunnes Vesta-Linnea ja äiti havahtuvat pyytämään anteeksi toisiltaan ja ilo voittaa jälleen.
Vesta-Linnean "hirviöäiti" on ihanan inhimillinen heikkouksineen, mutta kuitenkin rakastava ja hellä lapsilleen. Kirja sanoittaa hyvin sitä, kuinka jokaisella on joskus huono päivä, äidilläkin, mutta kaoottiseksikin yltyvästä tilanteesta pääsee yli, kun ottaa pienen aikalisän.
Minäkin olen kirjoittanut tästä kirjasta blogiini ja pidin siitä, vaikka mökötys tappelunmuotona onkin meidän lapsille vielä käsittämätön olomuoto :D.
VastaaPoistaVesta-Linneat ovat kyllä niin ihanasti piirrettyjä. Ainoastaan Vesta-Linnea mieli mustana oli kirja jonka kyllä sensuroin pikkupojaltani (taisin tästäkin kirjoittaa silloin), sillä kuolemafantasiat tuntuivat liian rajuilta. Rohkeita kirjoja kylläkin aihepiireiltäänkin.
Mukava lukuhaaste ollut sinulla, harmi että missasin sen mutta jospa teet jonkun koosteen lukemistasi kirjoista ja ehkä hyllyyn odottamaan jääneistä?
Bleue, niinpäs olitkin, kävin lukemassa! Tuota Mieli mustana -kirjaa emme (muistaakseni, kun on kyse kirjaston kirjoista en ole satavarma) ole lukeneet, hyvä tietää että siinä on aika synkkiä juttuja. Ollaan luettu se nukkumisjuttu ja sitten se koirajuttu tämän lisäksi, ainakin.
VastaaPoistaJuu, teen koosteen omista ja muiden lukemista kirjoista, ja kirjalistaa löytyy tuosta alkuperäisestä postauksesta jos haluaa löytää "äidillistä" luettavaa :)