Anna Jansson: Taskuvaras (Emil Wern tutkii)

Anna Jansson: Taskuvaras (Emil Wern tutkii -sarja)
Ficktjuven, suom. Sirkka-Liisa Sjöblom.
Kuvittanut Mimmi Tollerup.
Gummerus 2013, 87 sivua.

Anna Jansson tunnetaan rikosromaaneistaan, joiden päähenkilö on Gotlannissa työskentelevä poliisi Maria Wern. Jansson on kirjoittanut dekkareita myös lapsille; Emil Wern tutkii -sarjassa seikkailee Maria Wernin kouluikäinen poika. Taskuvaras-kirja on sarjan viides suomennettu osa, ja siinä Emil ja hänen ystävänsä Ubbe ja Sokrates selvittävät, kuka vei Ubben äidin lompakon. Tukikohtanaan pojilla on oma etsivätoimisto, vanha keltainen koju Emilin kotitalon puutarhassa.

Kirja on vähän samantyyppinen kuin aiemmin esittelemäni helppolukuinen "poikakirja",  Harri ja dinot rosvon jäljillä - neuvokas poika ratkaisee apureineen arvoituksen ja joutuu aina välillä noloihin tilanteisiin. Varsinaisten roistojen lisäksi sankarin vastustajia ovat kulmakunnan kovikset. Toisaalta kirjan idyllinen tapahtumapaikka Visby (miljöötä tosin kuvataan kirjassa todella vähän) on vähän kuin Mika Keräsen viisikkohenkisissä arvoitusromaanien Oranssi polkupyörä ja Hopeinen aarrearkku Tartton Soppalinnan kaupunginosa. Kuten Keräsen kirjoissa, myös Taskuvarkaassa on kartta kirjan tapahtumista.

Taskuvaras olisi tosiaan pituutensa (87 sivua melko isolla fontilla, lyhyet luvut ja jonkin verran mustavalkokuvia) sopiva melko nuorillekin lukijoille ihan itsekseen luettavaksi, mutta sisältönsä puolesta suosittelisin sitä ensisijaisesti vähän vanhemmille. Varsinainen "rikostarina", varastetun lompakon arvoitus, on varsin sympaattinen ja sisältää ihan lapsille sopivia juonenkäänteitä sormenjälkien metsästämisineen, mutta muutama kohta särähti korvaani. Emilin pikkusisko Linda pelkää lähteä kouluun, sillä koulumatkalla saattaa tulla vastaan jotakin uhkaavaa:

- Räyhämäen veljekset. Etenkin Roger, Rudolfin isoveli. Hän on melkein aikuinen ja heitti piponi vesilätäkköön. Silloin suutuin ja varastin hänen nuuskarasiansa ja heitin sen vesilätäkköön. Nyt hän aikoo tappaa minut!

Mietin, miksi tässä kohtaa piti puhua tappamisesta - vaikka tuo sana varmaan onkin kouluikäisten lasten käytössä menettänyt pahimman teränsä. Lisäksi koin, että Lindan tilanne oli oikeasti uhkaava, ja hänen poliisiäitinsä vain kiirehtii kokoukseen ja pyytää Emiliä saattamaan siskonsa koulun. Tämäkin konflikti saa onneksi jonkinlaisen ratkaisun kirjan kuluessa.

Juoni etenee vaivattomasti läpi kirjan, ja dialogipainotteinen kerronta pitää tapahtumia yllä. Mimmi Tollerupin piirtämät hahmot ovat ihanan ilmeikkäitä, ja kuvitus tuokin oman lisänsä kirjan huumoriin.