Joulukalenterin luukku 11: Riitta Jalonen & Kristiina Louhi: Aatos ja Sofian sokeriletit

Riitta Jalonen (teksti) ja Kristiina Louhi (kuvat): Aatos ja Sofian sokeriletit
Tammi 2012, 38 sivua.

- Me olemme nyt kahdestaan lumisadepallon sisässä. Samanlaisessa kuin tässä. 

Aatos ottaa taskustaan piilotellen lasiseinäisen pallon, heiluttaa sitä Sofian silmien edessä. Yhdessä he katselevat, kuinka sankka lumisade varisee kuvun sisälle rakennettuun pienen pieneen metsämaisemaan.

Aatos ja Sofian sokeriletit on ystävyydestä ja erilaisuudesta kertova lumenhohtoinen kirja, jatkoa kesäiselle Aatos ja Sofia -kirjalle (Tammi 2010). Aatos on - nimensä mukaisesti - mietiskelevä, herkkä poika, jonka sydämeen järkevä ja reipas Sofia on löytänyt tiensä. Lapset tutustuvat toistensa ajatusmaailmaan ja elämänpiiriin. Vuoroin toinen rohkaisee toista, vuoroin toinen tarjoaa asioihin uuden näkökulman.

Aatos ja Sofia -kirjat kuvaavat paitsi kahta temperamentiltaan ja luonteenltaan erilaista lasta, myös kahta erilaista perhettä ja kotia. Aatos asuu omakotitalossa, jonka vintti on täynnä äidin kunnostettavakseen keräämiä vanhoja huonekaluja. Vanhemmat ovat muutenkin varsin rentoja ja maanläheisiä, Aatoksen isällä on ollut poikansa tavoin lapsena "ujot jalat". Kirjassa Aatos ja Sofian sokeriletit Aatos käy ensi kertaa ystävänsä kotona ja tapaa Sofian äidin. Sofian koti on kuin huonekalukaupasta: "Voi olla, että lattiaan on piirretty merkit, joiden mukaan olohuoneen huonekalut on aseteltu ja liimattu paikalleen." Sofian äti Maria on kiinteistönvälittäjä, joka ei kerää vanhoja huonekaluja vaan mekkoja, pikkumustia.

Riitta Jalosen kerronta on suloisen hidastempoista, herkkävireistä ja kaunista. Kristiina Louhen kuvitusjälki hurmaa missä tahansa kirjassa, mutta Riitta Jalosen kanssa tehtyjen teosten (paitsi Aatokset ja Sofiat, myös lapsen surusta ja siitä toipumisesta kertova Tyttö-trilogia) kuvitukset ovat mielestäni aivan erityisen onnistuneita. Sokeriletit -kirjan kuvista voi aistia paitsi sinisävyisen pakkasen, myös lämpimien kotien ja tunteiden hehkun.

Louhen kuvien tunnelma on yhtä rauhallinen kuin Jalosen tekstin, mutta siinä on mukana myös ripaus huumoria. Lasten silmissä on iloinen pilke, kun he leikkivät lumisateessa ja kuvittelevat kylmällä vintillä, että kesällä leijonan virkaa hoitanut divaani onkin nyt jääkarhu.

Sofian tukka on muuttunut pakkasessa. Villamyssyn alta pilkottavat letit ovat kuortuneet hengityshuurussa valkoisiksi. Pakkasta on 14 astetta.

Keväällä Aatoksen ja Sofian tarina saa jatkoa, kun huhtikuussa ilmestyy Aatos ja Sofian meri.

Kurkkaa myös Lastenkirjahylly-blogin arvio kirjasta.