Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
Wsoy 2010, 130 sivua.
Minä ehdotan [ystävänpäivän] tilalle Pitäydytään omissa asioissa -päivää. Lähetetään naapurille, sukulaisille, kierteleville kaupustelijoille, Volvo Markkaselle, puhelinmyyjälle ja nuorisohurjastelijoille hyvissä ajoin kortti taikka mikä sähkökirje se nykyisin on. Siinä kerrotaan ne päivät, jolloin on turha tulla koputtelemaan, eli aina. Ihan turha soitella taikka vilkutella taikka puhutella etunimellä, vaikka ei varmasti olla koskaan nähty. Ja sama takaisin, että minä annan olla rauhassa jos sinä annat olla. Minä aion hakea tälle EU-rahaa.
Nyt minäkin olen viimein lukenut Tuomas Kyrön suursuosion saavuttaneen Mielensäpahoittaja-kirjan. Kaikki muut ovatkin jo tainneet lukea sen, ja Hesarin Paras 2000-luvun romaani -äänestyksessäkin se nousi sijalle 24 (jatko-osa Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike sijalle 81). Sysisuomalainen valittaja oli toki tullut tutuksi muun muassa Helsingin sanomien kolumneistaan ja lukuisista sitaateista, joita viljeltiin pari vuotta sitten esimerkiksi sosiaalisessa mediassa (radiokuunnelmia en ole kuunnellut). Olen myös lukenut viime vuotisen Kirjan ja ruusun päivän "ruusukirjan", Tuomas Kyrön Miniän, jossa vanhakantaista jukuripäätä tarkastellaan pojan vaimon näkökulmasta.
Mielensäpahoittaja koostuu omalaatuisista mielipidekirjoituksista, joissa seitsemänkymppinen, yksin asuva mies kirjoittaa paikallislehteen. Mielensäpahoittaja toteaa veriarvojensa parantuneen olennaisesti sen jälkeen, kun hän alkoin valittamaan. Kun paras (ja ainoa) ystävä Yrjänä on hiljattain kuollut ja vaimo joutunut hoitokotiin, voi ottaa kynän käteen ja puhutella tekstien välityksellä topakasti niin liian kovaa kaahaavia autoilijoita kuin oletettua katiskavarastakin.
Mielensäpahoittajan luettuani en ihmettele, että jotkut vertasivat Kristiina Carlsonin William N. päiväkirjaa Kyrön kirjaan. Vaikka tyylilaji on eri, Carlsonin erakkoluonteisessa ja epäluuloisessa päähehnkilössä on paljon samaa kuin Kyrön karvahatussa. Hahmoja yhdistää myös "piilohumaanisuus"; kärkkäistä mielipiteistään huolimatta heissä on lämpöä ja ihmisystävällisyyttä. Etenkin mielensäpahoittajassa – hän on päältä katsoen vanhakantainen jäärä, mutta puhuu monien modernien, humaanien ja ekologisten arvojen puolesta, vastustaen kiirettä, kerskakulutusta ja maahanmuuttovastaisuutta ja kannattaen lähiruokaa, hidastamista, lähimmäisen kunnioittamista ja virheetöntä suomen kielioppia.
Aluksi Kyllä minä niin mieleni pahoitin -alkuisten sutkausten lukeminen pidempinä teksteinä tuntui jotenkin hassulta, enkä ihan heti päässyt tunnelmaan. Kirjan edetessä minulle kävi kuten monelle muullekin: nauroin ääneen ja kiinnyin Mielensäpahoittajan hahmoon. Kaunokirjallisesti teos ei ole mikään erityinen helmi, mutta viihdyttävää, sujuvaa ja ajatteluttavaa luettavaa Mielensäpahoittaja tarjoaa.
Minä kuuntelin tämän äänikirjana ja se sopi siihen formaattiin minun mielestäni erityisen hyvin.
VastaaPoistaMinna, voin kyllä uskoa, että tämä toimii parhaiten luettuna / dramatisoituna. En vain oikein ole tuttavallisissa väleissä äänikirjan kanssa, mutta voisin kokeilla vaikka sitä Ruskeaakastiketta äänikirjana, jos sellainen on saatavilla.
PoistaMielensäpahoittaja on niin symppis. Nyt alkoi kiinnostaa tuo William N. päiväkirja. Pitääpä laittaa lukulistalle.
VastaaPoistaPihi nainen, uskon että pitäisit William N.:stäkin, vaikka se ei olekaan niin lämminhenkinen kuin Mielensäpahoittaja – mutta salaviisas ja luonnon ja yksinkertaisuuden puolella sekin.
PoistaMinä en ole tätä lukenut,enkä taida olla otollisinta kohderyhmääkään. Mutta hyvin suosittu tämä tuntuu olevan ja kuten yllä todettiin, olen myös kuullut, että äänikirjana toimii myös (Kirjakon blogissa taisi olla arvio).
VastaaPoistaBleue, hauska kuulla, että on vielä joku, joka ei ole lukenut tätä :). Mikään huippuelämys tämä ei minulle ollut (vitsi on ehkä jo vähän kulunut vuosien myötä?) mutta suosittelen silmäilemään, jos törmäät Mielensäpahoittajaan. Luultavasti lukaisen Ruskeankastikkeenkin, jos se tulee vastaan.
Poista<3
VastaaPoistaSympaattinen kyllä tuo vanha mies, vaikka kovasti mielensä pahoittaakin. Kiva että luit!
Linnea, niin on <3
PoistaTäytyy varmaan lukea tämä Mielensäpahoittaja ja testata saako se minut nauramaan kun Miina Supisen Säde (vaikka ilmeisesti huumoria sisältävä) ei mennyt lainkaan jakeluun :). Puoliso lukee nyt William N.ää, hienoa kirjaa, jossa tieteellinen katkeroituminen tulee niin kouriintuntuvasti esille. Vahvoja ovat sellaiset ihmiset, jotka osaavat kääntää katkeruuden huumoriksi.
VastaaPoistaSanna, William N. on kyllä hieno romaani, ja siitä saa varmasti vielä enemmän irti, jos on itsekin tutkija (vaikka, onneksi, tutkijan olot ovat nykyään vähän paremmat kuin 1800-luvulla, vaikka parantamisen varaa olisi vieläkin. Mielensäpahoittajaa ja William N.:ää yhdistää näennäinen misantrooppius, mutta he ovat salaa myös humaaneja ja viisaita.
VastaaPoistaMielensäpahoittaja on ihana! :) Olisin voinut lukea sen kokonaan ääneen miehelle (ja melkein niin teinkin), sillä niin paljon siinä oli osuvia juttuja.
VastaaPoistaMaija, tuo on hyvä juttu, siis hauskojen kirjankohtien ääneenlukeminen toiselle! Voisinkin vinkata omalle miehelle, että lukisi tämän myös, sillä hänkin varmasti tykkäisi.
PoistaMinullekin kävi niin, että heti alkuun en oikein ollut mukana, mutta kun olin, niin nauroin ääneen. Hauska, mutta aiheeltaan tärkeä kirja.
VastaaPoistaKatri, minä pääsin tunnelmaan suunnilleen sivulla 33! :)
PoistaIhanaa että luit tämän, ja pidit. :) Minuun Mielensäpahoittaja teki aikanaan suuren vaikutuksen, kun sen Antti Litjan lukemana äänikirjana kuuntelin. Odotin kevyttä huumorivälipalaa mutta sainkin jotain ihan muuta. Saatan olla hieman ykstotinen mölli, mutta minulle Mielensäpahoittaja ei ole huumorikirja, vaan äärimmäisen humaani ja tarkkanäköinen kuvaus yksinäisen vanhuksen elämästä. Tämä oli ensimmäinen lukemani Kyrön kirja, mutta niin paljon se jotakin sisälläni liikautti että minusta tuli miehen fani kertaheitolla. :)
VastaaPoistaSara, Mielensäpahoittaja-kirjalla on tosiaan vakava ja herkkä puolensa, ihana että se kosketti sinua. Itse en osannut ajatella tätä tarinana yksinäisen vanhuksen elämästä, enemmän yleisenä kommenttina maailman menoon, mutta olet oikeassa, on tämä sitäkin! Pitääkin käydä lukemassa postauksesi Mielensäpahoittajasta!
PoistaMinnan tavoin kuuntelin tämän äänikirjana, formaatti oli oikein sopiva. Mutta sinun laillasi koin alkuun hieman käynnistymisvaikeuksia. Mainio kuuntelukokemus kirjan parissa lopulta muodostui.
VastaaPoista