Anne Leinonen & Miina Supinen: Rautasydän

Anne Leinonen & Miina Supinen: Rautasydän
Helsinki-kirjat 2011. 221 s.

Ihan ensimmäiseksi täytyy tunnustaa, että en yleensä lue kirjoja siitä genrestä, jota Anne Leinosen ja Miina Supisen eilen julkaistu uutuus Rautasydän edustaa. Luen paljon ns. lukuromaaneja, myös niitä vähän viihteeseen kallella olevia jonkin verran, mutta en lainkaan jännitysviihdettä ja romantiikkaakin harvoin. Rautasydän on juoneltaan kaavamainen (mutta ei tylsä) romanttinen jännäri, joten sen lukeminen merkitsi minulle astumista "kirjallisen mukavuusalueeni" ulkopuolelle. Mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen tuntui - no, mukavalta, sillä kuten useissa blogiarvioissa on todettu, Rautasydän on vetävästi kirjoitettu, hauska ja sympaattinen kirja.

Kirjan kertoja on nelikymppinen yksinhuoltaja Sari, joka asuu ja pyörittää rautakauppaa vanhan tehdasalueen makasiineilla, asfaltin, betonin ja graffitien keskellä. Sarin mies on kuollut kymmenisen vuotta aiemmin auto-onnettomuudessa, mutta ihanan anoppinsa Marian ja vartijana työskentelevän Koikkiksen avulla Sari ja hänen teini-ikäiset lapsensa Milla ja Mike ovat tiukasti kiinni arjessa, seuraanaan rakas, mutta vahtikoiraksi liian kiltti Rontti-koira.

Sari on itsenäinen, fiksu ja "miesten työt" taitava nainen, mutta hänelläkin on heikko kohtansa: kun sisään rautakauppaan astelee aivan liian nuori, mutta myös renttumaisen komea Janne, Sarin polvet menevät veteliksi. Vaikka Sari huomaa kohta olevansa sekaantunut salkulliseen tulenarkoja valokuvia kotikaupunkinsa Kärmeslän silmäätekevistä, kesähuvilalla tapahtuneeseen raakaan murhaan ja rikollisjengiin, Jannen lemmikinsiniset silmät vievät mennessään. Kuten Janne itse toteaa: Rakkaus on ihana asia, mutta pitäisi katsoa ketä rakastaa.


En muista, milloin olisin viimeksi nauranut ääneen kirjaa lukiessani, mutta Rautasydämen parissa niin kävi muutamaan kertaan. Välillä meno on hulvatonta, ja varsinkin Jannen hahmo saa minulta paljon huumoripisteitä. Tässä yksi kohta, joka sai pokkani pettämään:

- En mä ole naimisissa, sanon oudossa rehellisyyden puuskassa. - Olen leski.
  Mies katsoi minuun närkästyneenä.
- Et sä ole yhtään läski, hän puuskahti. Sähän näytät upealta. Mikä teitä naisia vaivaa? Juuri tuollainen nainen kuin sä näyttää farkuissa kauniilta kuin unelma. Oletko nähnyt peppuasi? Et varmaan. Sehän on sun takanasi! Meidän pitäisi etsiä nyt kaksi peiliä. Onko tässä huoneessa peilejä? Ei kai! Ei kai rautakaupoissa myydä peilejä! Paitsi jos tekisi jonkun rautakaupan ja kauneussalongin yhdistelmän.


Rautasydän onkin tavallaan "rautakaupan ja kauneussalongin yhdistelmä", kirja, jonka uskoisin viihdyttävän niin naisia kuin miehiäkin. Vaikka mukana on runsaasti huumoria ja hulluja juonenkäänteitä, on kirjassa myös arjen kuvausta ja romanttisen viihteen ikuinen kysymys: löytyykö onni jännittävän rentun vai turvallisen vanhan ystävän käsivarsilta?



K-blogin Jenni on kirjoittanut kirjan julkistamistilaisuudesta, jossa kirjailijat kertoivat millaisilla rutiineilla yhteisteos syntyi. Helsinki-kirjojen kirjatarjontaan voi tutustua täällä.