Kokoelman avausnovellissa "Saavutus" Essi matkustaa kesähäihin. Hän on hiljaittain väitellyt tohtoriksi ja tuntee viimeinkin korvanneensa äidilleen sen, että tämä synnytti Essin vain kuusitoistavuotiaana ja naimattomana, Essin isän kuoltua onnettomuudessa. Nyt äiti olisi Essistä ylpeä. Toisen ajatuksista ja tunteista ei voi kuitenkaan vastata, vain omistaan. Muutamassa muussakin novellissa tarkastellaan (aikuisen) lapsen ja vanhempien suhdetta. Toinen toistuva aihe on parisuhde, sen karikot ja rakkaus. Kukkamekkoinen tanssityttö löytyy novellista "Sormus", ja novelli alkaakin aitoon 1960-luvun lavaromantiikkatyyliin:
Kaisu pyörähtelee pirtin lattialla piironkipeilin edessä, välillä katsoo ikkunasta kun harmittava sade suhisee sireenipuskaan. Kohta on lähdettävä, pyörällä polkiessa menee tukka littanaan sadetakin hupun ja huivin alla, naama kastuu ja puvun helma rypistyy kosteuttaan. Mentävä kumminkin on.
Sormus-novellin seitsemäntoistavuotias Kaisu kuvataan kauniiksi, mutta ei lainkaan ylpeäksi lavatanssien kuningattareksi, joka kantaa naisellisuutensa häpeämättä. Isosiskoaan ihaileva kymmenvuotias "kirjapirkko" Leni puolestaan jää perheessä vastuullisen tyttären ja tarkkailijan rooliin, kun perheen mummu kuolee Kaisun ollessa romanttisten haaveittensa pauloissa. Muutkin novellin henkilöt tulevat tutuiksi ja osuvasti luonnehdituiksi. Järvenpää-Summanen tavoittaa elävästi kuvaamansa aikakauden hengen ja ilmapiirin. 1960-luvun suomalainen pikkukylä näyttää novellissa juoruilevat, mutta toisaalta yhteisön jäsenistä huolehtivat kasvonsa. Novellin lopussa hypätään muutama vuosikymmen ajassa eteenpäin ja lukija saa tietää, mikä murskasi Kaisun unelmat rakkaudesta.
Järvenpää-Summasen novellit ovat lyhyitä; 125-sivuisessa kokoelmassa on yhdeksän novellia. Laajin novelli on noin viisikymmensivuinen "Sormus", joka onkin jaoteltu lukuihin. Jos kaikki novellit olisivat olleet vain muutaman sivun mittaisia, olisi kokonaisuus ehkä tuntunut puuduttavalta ja kosketuspintaa olisi ollut vähemmän; tällaisenaan kokoelma oli ehyt kokonaisuus vaikka kovinkaan moni kertomuksista ei ollut erityisen mieleenpainuva lukukokemus. Kuten aiemmmin olen maininnut, olen ollut enemmän pitkän proosan ystävä, mutta haastanut itseni lukemaan enemmän novelleja tänä kesänä. Novellinlukuohjelmaani "mustana hevosena" (eli kirjastonhoitajan esille nostamana) putkahtanut Tahtoihmisiä sopiikin erityisen hyvin kesälukemiseksi keveytensä (ei siis aiheiden, vaan kirjan fyysisen keveyden!) ja sen vuoksi, että monien novellien tapahtuma-aika on kesä.
Anelma Järvenpää-Summanen oli minulle ennestään tuntematon kirjailija, joka on kuitenkin julkaissut esikoisteoksensa, romaanin Itkevä nukke jo vuonna 1977. Sen jälkeen Järvenpää-Summanen on julkaissut useita runokokoelmia ja yhden romaanin ennen Tahtoihmisiä-novellikokoelmaa sekä useita romaaneja Anita Aure -nimellä.
Hipelöin tätä juuri sunnuntaina Kirjatorilla ja nyt vähän harmittaa, kun en ostanutkaan!
VastaaPoistaOnpa tosiaan kesäinen kansi. Ideasi lukea enemmän novelleja on mainio. :-)
VastaaPoistaKuvittelin tätä nimen perusteella joksikin elämäntapaoppaaksi :) Pitääpä tutustua. Taas uusi kirjailija, josta ei ole koskaan kuulllutkaan, ei edes salanimi ole tutunoloinen. Huokaus.
VastaaPoistaKansi on tosiaan kutsuva. Novellien aiheet kuulostavat kiinnostavilta. Minäkin kuvittelin Kirsin tavoin, että kyseessä on opas. - Parempi näin. Tahtoihmisiä on muutenkin liikaa? ;-D
VastaaPoistaOlet päässyt novellien lukemisessa hyvään vauhtiin. Esimerkistäsi innostuneena olen myös hankkinut muutamia novelliteoksia, tosin tutuilta kirjailijoilta Ishigurolta ja varikselta. Ne pääsevät lomalukemisiksi huomenna alkavalle matkallemme.
VastaaPoistaTahtoihmisiäkin voisi olla hauska lukukokemus.
Susa: koeta löytää kirjastosta :). Minusta ei tunnu, että tämä pitäisi saada omaan hyllyyn tai lukea uudestaan, vaikka ihan hyvä kirja onkin. Joskus Kirjatorin/Pörssin/kirppiksen kirjat tosin ovat niin edullisia, että kannattaa mieluummin ostaa kuin ottaa mahdolliset myöhästymismaksut... (Löysin eilen Hustvedtin KMR:n kirpparilta 50 sentillä! Olen lukenut sen mutta halusin omaksi.)
VastaaPoistaKatja: kansi on tosiaan ihana ja kuvaa hyvin novellia Sormus :).
Kirsi ja Paula: elämäntapaopas :D. Minullekaan kirjailijan salanimikään ei ollut tuttu, mutta kun googletin, niin tunnistin romaanin Luvaton avain kansikuvan; olin kirjaa joskus kirjastossa harkinnut. Paula, meiltäkin löytyy tahtoimisiä kyllä ;).
Jaana, oletko löytänyt Yösoittoja vai jotain muuta Ishigurolta? Joka tapauksessa sinulla on luvassa painavia novellikokemuksia - ihanaa lomaa!
VastaaPoistaKuulostaa kiinnostavalta! Jos sattuu kirjastossa vastaan, niin voisi lukea. Minäkään en tartu turhan usein novelleihin, en tiedä itsekään miksi.
VastaaPoistaToivottavasti tämä tulee vastaan, Anki! Tämä on siitä kiva kokoelma, että tarjolla on sekä hyvin lyhyitä että yksi pidempi novelli.
VastaaPoistaLuin tämän jokin aika sitten, olisiko ollut viime vuonna. Tosin olin unohtanut koko kirjan, mutta muistan, että juuri se Sormus-novelli oli jotenkin koskettava. Taisin taannoin miettiäkin sitä tarinaa, mutten ollenkaan paikantanut sitä mihinkään kirjaan. Kiva, että nyt löysin sille "osoitteen".
VastaaPoistaAnna Elina, minulle novellikokoelmat ovat usein sellaisia, joista en muista jälkeenpäin mitään. Tästäkin jää mieleen varmaan vain tuo Sormus. Kiva että kirja "löytyi" kirjablogit ovat hyvä muisti itselle ja muille :).
VastaaPoista