keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Novellihyllystä poimittua


Romaanit tuntuvat olevan blogipostauksissa huomattavasti yleisempi kirjallisuudenlaji kuin novellit - romaaneja kai yleensäkin myydään ja luetaan enemmän. Novellien lukemisesta ja siitä, miksi romaani tuntuu läheisemmältä kirjallisuudenlajilta kuin novellit, on kirjoitettu ja keskusteltu viime aikoina ainakin Anna Elinalla, Katjalla, Saralla ja oman Daniel Kehlmannin Maine-postaukseni yhteydessä. Päätin haastaa itseni lukemaan enemmän novelleja.

Tämänpäiväisellä kirjastoreissulla suuntasin päättäväisesti novellihyllylle - en oikeastaan ymmärrä, miksi novellien pitää olla eri hyllyssä kuin romaanien, varsinkin kun joidenkin teosten kohdalla rajanveto on vaikeaa. Munron Karkulaista muistan hypistelleeni pari viikkoa sitten romaanihyllyn luona, nyt kirja oli kuitenkin "oikealla" paikallaan novelleissa. Hyllyttämistä helpottamaan kirjastotädit ovatkin kirjoittaneet kirjojen selkämyksiin kuulakärkikynällä "NOVELLIT"... Toki jos tykkää lukea nimenomaan novelleja, niin helpomminhan ne omasta hyllystään löytää.

Mukaan tarttui vanhaa suosikkiani Carol Shiedsiä, jonka tuhdista novellikokoelmasta Tavallisia ihmeitä olen lukenut aiemmin osan. Myös Alice Munron Karkulaista muistelen joskus ainakin selailleeni, nyt olisi tarkoitus lukea molemmat edellä mainitut kokoelmat kokonaan! Jhumpa Lahirilta olen lukenut Tämä siunattu koti -kokoelman novelleja ja tykkäsin kyllä, joskaan en intoutunut Lahiri-faniksi asti. Nyt jatkan tähän kiiteltyyn novellistiin tutustumista kokoelman Tuore maa parissa.


Taidan olla jotenkin "syntymäkeski-ikäinen", kun nautin jo pari-kolmekymppisenä keski-ikäisten naisten kirjoittamista arjen ja naiseuden kuvauksista - itse asiassa Eeva Kilven kohdalla pidän kirjailijan myöhäistuotannosta enemmän kuin varhaisemmasta (ja Carol Shieldshän aloitti kirjailijanuransa vasta nelikymppisenä). Kesä ja keski-ikäinen nainen tarttui matkaan kesäisen nimensä ja ihanan retronvihreän kantensa takia. Postaus tästä kirjasta on luvassa pian, sillä pari novellia on jo luettu tästä edellä mainittuja tiiliskivikokoelmia huomattavasti ohkasemmasta kirjasta.
Jo aiemmin lainasin kirjastosta Tuula-Liina Variksen novellikokoelman Muotokuvamaalarin tytär, johon aion tarttua pian, niin lämpimästi kirjailijaa suosittelivat sekä Jaana että Anna Elina. Novellit sopivatkin mainiosti tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni, sillä lukuaikaa on vähän ja se on katkonaista. Eeppiset tiiliskivet ja tuhdit lukuromaanit ovat ihania, mutta niihin haluaisi syventyä pidempiä jaksoja, ettei lukukokemuksesta tule liian hajanainen. Parhaiten kotiäidin arjen lyhyiden hetkien piristäjäksi sopisi ehkä Örkény Istvanin Minuuttinovelleja, joita Lumikko suositteli - niitä voi kuulemma lukea vaikka kananmunaa paistaessa :). 

19 kommenttia:

  1. Ja nyt sitten lainaat/ostat myös jonkun Eeva Tikan novellikokoelman! (Tämä on vähän niin kuin määräys.)

    VastaaPoista
  2. Pidän myös tuosta Tavallisia ihmisiä-kirjasta kovasti. samoin Muotokuva maalarin tyttärestä-on hyvää tekevää lukea novelleja kun sisäinen olo jotenkin "kupliva"ennen lomaa...

    VastaaPoista
  3. Onpa hyvä juttu, kun olit novellit teemaksi postauksellesi. Itse olen löytänyt novellit joskus keski-iän kynnyksellä (sopivan epämääräisesti ilmaisten) ja en enää edes kirjoja lainatessa/ostaessa erottele novellikokoelmia ja romaaneja keskenään. Tai siis tietenkin huomioin eron, mutten pidä kumpaakaan lajia parempana kuin toista.

    Ymmärrän kyllä sen, jos novellit eivät lyhyyteensä vuoksi kaikkia kiinnosta. Yksi lukupiiriläiseni muuten sanoi, että yleisesti ottaen hän lukee novelleja hitaammin, maistellen ja mietiskellen. Näin kai se sitten menee itselläkin, vaikken asiaa ole sen analyyttisemmin ajatellut.

    Karoliinan mainitsema Eeva Tikka on ehdottomasti sellainen kirjailija, jonka novelleja kannattaa lukea. Niissä on ainakin itselleni jotain hyvin tuttua ja läheistä (johtuisikohan siitä, että eletään täällä samalla maailmankolkalla).

    Shieldsin Tavallisia ihmeitä on ihana. Sain sen vuosi sitten lahjaksi yhtenä isona merkkipäivänäni ja vaalin kirjaa aarteenani.

    VastaaPoista
  4. Sullahan alkoi oikein novellibuumi ;)

    Mukavaa, että tartuit Tuula-Liina Varikseen, toivottavasti pidät.

    VastaaPoista
  5. Argh, muistuu mieleen että vieläkin on Tuore maa lukematta... no, tuskin se homehtuu vaikka odottaakin ;-)

    VastaaPoista
  6. Jhumpa Lahirilta olen lukenut Tuoreen maan ja se herätti minussa luultavasti aika samanlaisia ajatuksia kuin Tämä siunattu koti sinussa. Pidin kirjasta ja Lahirin tavasta kirjoittaa, mutta en lumoutunut niin, että Lahiri kolkuttelisi vuoden suosikklistani kärkeä, jos innostun sellaisen loppuvuonna laatimaan.

    Carol Shieldsin novellit ovat novellisuosikkejani. Joskus vuosia sitten luin enemmän novelleja kuin nykyisin ja jostain syystä Sari Malkamäen Tiikerikakku on jäänyt mieleeni hyvänä kotimaisena novellikokoelmana. Onko se sitä vaiko ei, vaikea sanoa.

    Minun on monesti vaikea saada kiinni novellien niukkuudesta, mutta jos pääsen sisälle johonkin novellikokoelmaan, huomaan nauttivani sen lukemisesta.

    VastaaPoista
  7. Oi, enpä tiennytkään että Shieldsistä on myös novelleja! Pitää pitää tämä mielessä. Lukioaikana novelleja tuli luettua pakostakin enemmän, nyt ei juurikaan. Minulla on monta vuotta muhinut hyllyssä Johanna Sinisalon novellikokoelma. Ehkä senkin aika tulee. Ja ehkä minäkin eksyn novellihyllylle kun onnistun sen kirjastostamme löytämään!

    VastaaPoista
  8. Hauskasti sanottu tuo "syntymäkeski-ikäinen", minäkin olen varmaan sellainen. Muistan esim. lukeneeni innokkaasti Aila Meriluodon varhaiskeski-iässä kirjoittamia päiväkirjoja joskus teininä tai teini-iän juuri ohittaneena. Nyt on lainassa Meriluodon viimeisin, äskettäin julkaistu päiväkirjanide.

    Liittyyköhän sekin syntymäkeski-ikäisyyteen, että olen aina viihtynyt myös vähän vanhempien ihmisten/naisten seurassa? Lapsena tykkäsin kuunnella aikuisten juttuja ja työpaikoissanikin olen usein ystävystynyt itseäni reippaastikin vanhempien kollegojen kanssa. Hmm.

    Kiitos taas linkityksestä!

    VastaaPoista
  9. Kiitos kaikille kommenteista! Postasin juuri ennen iltauinnille lähtöä, ja oli kiva kotiin palatessa alkaa lukemaan mitä olette kirjoittaneet :).

    Maria: meilläkin taitaa olla aika samanlainen kirjamaku, Seljan tyttöjä, Shieldsiä ym. :)

    Karoliina ja Anna Elina: olen lukenut Eeva Tikalta muutama vuosi sitten Haapaperhonen-novellikokoelman ja romaanin Mykkä lintu. Piti ihan googlettaa, kun en muistanut teosten nimiä enkä oikein aiheita tai henkilöhahmojakaan. Tikan teoksissa onkin minulle tärkeintä tunnelma, Tikan proosaa on sellaista rauhallista ja hiljaista, hyvällä tavalla yksinkertaista kirjallisuutta. Tikan novellit tulivatkin meleeni tuosta toisesta Eevasta kirjoittaessani, molemmat kirjailijat assosioiuvat minulla luonnon kunnioittamiseen ja kuvaamiseen.

    Jaana, kun nyt saisin nuo kaikki luettuakin vielä ;). Tosin en pidä vakavana, jos kaikkia kokoelmia ei tule luettua kokonaan.

    Booksy, juu ei ne homehdu, varsinkaan jos ne on kirjaston ja niitä kuljettaa säännöllisin väliajoin edes takas :).

    VastaaPoista
  10. Katja, joskus on tosiaan kirjoja, joita pitää todella hyvinä ja joista nauttii esim. kielen, rakenteen, aiheen tms. takia todella paljon, mutta jokin omaa sisintä koskettava sävy jää puuttumaan.

    Minäkin olen lukenut yhden tai kaksi novellikokoelmaa Malkamäeltä, luulen että se (toinen niistä) oli juuri Tiikerikakku, ja tykkäsin. Samoin Maritta Lintusen Ovisilmästä. Nyt kun kirjoitan tätä, niin alkaa tuntua, että minulla oli jonkinasteinen novellibuumi myös muutama vuosi sitten... Tove Janssonin novelleista pidän myös.

    Linnea, ihanaa, että nyt voit löytää Shieldsin novellit! Ainakin meidän kirjastossa novellit ovat runojen naapurissa :).

    Lumikko, jos kerran on "pikkuvanhoja" lapsia, niin varmasti on myös syntymäkeski-ikäisiä nuoria aikuisia :). Tutulta kuulostaa myös tuo itseään vanhempien kanssa ystävystyminen (miehenikin on minua useamman vuoden vanhempi).

    Ihanaa, inspiroiduin taas kovasti tästäkin keskustelusta!

    VastaaPoista
  11. Ai niin, minäkin haluaisin lukea nuo Meriluodon viimeksi julkaistut päiväkirjat!

    VastaaPoista
  12. Kiva kuulla, Hannele! Ihanaa, kun lukemistaan odottaa kirjailija, jota niin monet lukijat kehuvat :).

    VastaaPoista
  13. Täkäläisissä kirjastoissa novellit ovat samassa hyllyssä romaanien kanssa. Molemmissa ratkaisuissa on kai omat hyvät puolensa.

    Tykkään kyllä lukea novelleja - vielä joskus lukioaikana en niitä juuri lukenut, ja jos päädyin lukemaan niin ajattelin lähinnä että höh, tämähän loppui ihan kesken. :) Jossain vaiheessa kuitenkin asia kääntyi niin että myös ajatus siitä että voi kurkistaa jonkin henkilön elämään pienen tuokion verran, ilman että tarinalla on välttämättä erityistä alkua tai loppua, alkoi viehättää.

    Joskus myös käytän novelleja tutustuakseni kirjailijaan joka kiinnostaa mutta myös vähän epäilyttää. Tuntuu helpommalta tarttua novellikokoelmaan kuin romaaniin: vaikkei kaikista tarinoista pitäisikään, pian voi jo siirtyä seuraavaan joka ehkä on todella hyvä. :)

    VastaaPoista
  14. Kuvailit ihanasti novellien viehätystä, juuri siitähän novelleissa on kyse, hetken kurkistuksesta henkilöhahmojen elämään! Ja uuteen kirjailijaan tutustuminen ensin novellien kautta on hyvä ajatus. Muutenkin novellikokoelma antaa valinnanvapautta; itse luen harvemmin kokoelman alusta loppuun vaan valikoin nimen tai aiheen perusteella kiinnostavimman ja aloitan siitä.

    VastaaPoista
  15. Alice Munron kirjat olen lukenut kaikki, lukuunottamatta uusinta. Novelistina hän on aivan huippu, yksi parhaista. Shieldsista pidän myös ja Lahiria taisinkin jo hehkuttaa.

    "Syntymäkeski-ikäinen" taidan olla minäkin, ainakin mitä kirjallisuuteen tulee. Toisaalta, en ole kyllä vanhentunutkaan parissakymmenessä vuodessa ! ;-)

    VastaaPoista
  16. Ihanaa Petriina, kun olet lukenut niin paljon Munroa! Nyt pidän huolen, että myös luen näitä paljon kehuttuja novelleja enkä vain palauta niitä lukemattomina kirjastoon aikaisen ajanpuutteen vuoksi...

    VastaaPoista
  17. No, minulla on usein tapana innostua jostain tietystä kirjailijasta, ja luen sitten kaiken, minkä käsiini saan :-) Munro on niin hyvä, että voisin ottaa kierroksen uusiksi. Kerjäläistytöstä se alkoi ja luinkin sitten kaiken muun melkein pötköön, noin puolen vuoden aikana. Munro on tarkkasilmäinen ja taitava, hyvä sanankäyttäjä, joka luo kiehtovia tarinoita.

    VastaaPoista
  18. Minulla on vähän samaa; noista Alcottin ja Montgomeryn tyttökirjoista se alkoi, piti lukea kaikki suomennetut ja myöhemmin jotain suomentamattomiakin, samoin Swannin ja Marckin nuortenkirjat ja koululaiskertomukset... Nykyään esim. Shields on sellainen kirjailija, jolta haluaa lukea kaiken, vaikka teokset eivät ihan tasalaatuisia olekaan.

    VastaaPoista