Vera Vala: Kosto ikuisessa kaupungissa

Dekkari ja jäätelöä (jäätelö ei valitettavasti ole italialaista, mutta hyvää kuitenkin!)

Vera Vala: Kosto ikuisessa kaupungissa 
Gummerus 2013, 349 sivua.

– Sinä ja sinun suomalaisnaisen periaatteesi. Yritä nyt ymmärtää, että vaikka olet tottunut kävelemään metsän keskellä karhuja pelkäämättä, se ei tarkoita, että voisit kulkea Roomassa miten saattuu. Kun sovimme, että ryhdymme selvittämään murhaa, luulin sinun tarkoittavan Lauran ystävien ja kollegoiden haastattelemista. Sinä taas päätät ensitöiksesi murtautua poliisin tarkkailulistalle kuuluvien ihmisten valtaamaan taloon, Ermes sanoi tuohtuneen näköisenä. 

Assyriologian apulaisprofessori Laura Lucarelli on viehättävä ja työlleen omistautunut nainen. Jokin on kuitenkin saanut hänet jättämään kesken tärkeän Hammurabin lakia koskevan tutkimuksen kesken British Museumissa ja palaamaan Rooman La Sapienza -yliopistoon. Lauralla on myös yhteyksiä Italian ja Ranskan välistä luotijunahanketta vastustaviin anarkisteihin. Kun Laura vielä saa jostakin mustelmia eikä selitys portaissa kaatumisesta vakuuta, palkkaa Lauran poliitikko-sisar Anna yksityisetsivä Arianna de Bellisin seuraamaan Lauran edesottamuksia. Arianna ehtii tuskin päästä työssään alkuun, kun Laura löydetään murhattuna. Anna pyytää Ariannaa jättämään murhatutkimukset poliisin huoleksi, mutta Lauran arvoitus ei jätä suomalais-italialaista etsivää rauhaan.

Jo Arianna de Bellis tutkii -sarjan avausosassa Kuolema sypressin varjossa viehätti, mutta Kosto ikuisessa kaupungissa vakuutti. Parannusta ensimmäiseen osaan on muun muassa se, että murha ei tapahdu heti ensi sivuilla, vaan jännitystä kehitellään ja lukija pääsee itsekin muodostamaan jonkinlaisen käsityksen Lauran persoonasta. Kaiken kaikkiaan tarinassa on enemmän potkua kuin Vera Valan esikoisteoksessa, jossa murhatutkimus tuntui aika ajoin unohtuvan. Kerronnassa on kuitenkin edelleen suloisia suvantokohtia, joissa kuvaillaan italialaisia maisemia, ruuanlaittoa, kahviloita sekä Ariannan ajatuksia ja tunteita. Kun Arianna ja muut sarjan pysyvät hahmot on esitelty Sypressissä, on Kostossa tilaa syventää henkilöiden taustoja ja toisaalta keskittyä varsinaisen murhamysteerin ratkaisemiseen.

Tarinaa kerrotaan ennen kaikkea Ariannan, mutta myös muutaman muun henkilön näkökulmasta. Kirjassa mennään myös murhaajan "pään sisään"; muutoin kolmannessa persoonassa etenevän kerrannan joukossa on minä-muotoisia jaksoja, joissa anonyymi tekijä paljastaa asioita menneisyydestään, tunteistaan ja motiiveistaan. Nämä jaksot luovat kerrontaan hyistä tunnelmaa, mutta muuten Kosto oli, muutamasta jännittävästä kohtauksesta huolimatta, kaltaiseni arkajalan näkökulmasta mukavan leppoisaa luettavaa.

Pakko tunnustaa, että kirjan anarkisteja, mafiaa ja huumediilausta käsittelevissä kohdissa ajatukseni pääsivät hieman harhailemaan (tämä ei siis johtunut kirjasta vaan ihan aihepiireistä), mutta ihmissuhteita, yliopistomaailmaa ja ennen kaikkea Ariannan yksityiselämää ja osittaisen muistinmenetyksen sumentamaa menneisyyttä koskevat kohtaukset luin aivan erityisesti viihtyen. Paitsi Ariannan, myös tämän läheisen ystävän, ulkoministerinä toimivan komean Bartolomeon, menneisyydestä selviää jotakin uutta. Romantiikannälkäiset lukijat eivät tule pettymään kirjaan tarttuessaan, sillä murhatutkimuksien välissä Ariannalla on hetkiä, joilloin hän ei kuullut enää meren kohinaa, hän ei tuntenut tuulta ihollaan.

Vera Valan kirjailijanarkea voi seurata Vera(n) Italia -blogista, ja ihan oikean (suomalaisen) assyriologin elämään pääseen kurkistamaan Elämän krestomatia -blogin kautta.

P.S. Sain kirjan Gummeruksen Kukanpäivän kutsuilta, mutta ymmärtääkseni sen pitäisi löytyä kirjakaupoistakin tällä viikolla.