Carol Shields: Pikkuseikkoja

En vain tajunnut, miksei ajatus ollut tullut mieleeni jo aikaisemmin. Tarinahan oli kuin tarjottimella, ja mitä tuhlausta pitää sitä lojumassa ruskeassa pahvikansiossa hämärän huoneiston pölyisellä hyllyllä Birminghamissa Englannissa.

Lumiomenan Katja kirjoitti tuoreeltaan tänä keväänä suomeksi ilmestyneestä Carol Shieldsin (1935-2003) esikoisromaanista Pikkuseikkoja (Small Ceremonies, 1976). On lohdullista tietää, että meille Shieldsiä suomeksi lukeville on vielä luvassa kirjailijan varhaistuotannon helmiä. Kuten Katja kirjoitti, teos on uskomattoman valmis kaunokirjalliseksi esikoiseksi. 

En yleensä osta uutuuskirjoja ennen kuin olen ne lukenut, mutta Shields kuuluu lähes samaan kategoriaan kuin Jane Austen, L. M. Mongomery, Louisa M. Alcott ja Brontën sisarukset: kaikki arkistojen kätköistä kaivetut novellit ja ennen suomentamattomat teokset pitää saada heti luettavaksi ja omaan hyllyyn (vaikka ne, kuten Montgomeryn tapauksessa, löytyisivät sieltä jo englanniksi). 

Shieldsin teosten viehätyksen takaa hänen omintakeinen kerrontatyylinsä ja lempeän ironiset henkilökuvansa. Usein päähenkilönä on keski-ikäinen, perheellinen nainen, joka jonkin yllättävän tapahtuman johdosta havahtuu pohtimaan elämänsä suuntaa. Shieldsin maailma on kuitenkin turvallisen vakaa: hän ei kuvaa avioeroja (paitsi humoristisina sivuojuonteina Rakkauden tasavallassa) tai muita järisysyttäviä mullistuksia (poikkeuksena tyttären romahtamista kuvaava Ellei). Shieldsin voima on pienieleisyydessä, arjen toistuvissa "pienissä seremonioissa", johon kirjan nimikin viittaa. 

Shields kirjoittaa oman kokemuspiirinsä ihmisistä - kirjailijoista ja kirjallisuuden- ja kulttuurintutkijoista. Pikkuseikkojen Judith on elämänkertakirjailija, joka on kirjoittanut myös yhden romaanikäsikirjoituksen - käskeäkseen ystäväänsä hävittämään sen. Tämän käsikirjoituksen synty ja myöhemmät vaiheet laittavat Judithin punnitsemaan uudelleen elämäänsä, identiteettiään ja ihmissuhteitaan. 

Minulle tuli kirjasta mieleen Shieldsin vuonna 1987 julkaisema, viime vuonna suomeksi ilmestynyt Kaiken keskellä Mary Swann. Kirjallisuudentutkijoita (mm. Judithin aviomies Martin), viehättävän "piparkakkutalon" kuvaus (josta Judith vain haaveilee mutta jossa Mary Swannin feministitutkija asuu), ja tutkijoiden huomion kohteeksi noussut sitkeä, kirjoittava kansannainen (Susanna Moodie, josta Judith kirjoittaa uusinta elämäkertaansa). Judithin pohdinnat Susannasta kuvastavat hienosti myös Shieldsin omaa kirjailijanlaatua: 

Soveliaisuus paistaa läpi hänen teksteistään, ja syntyy tunne, että tässä on nainen, joka ei mielellään pitkästytä lukijoitaan sielunsa joutavilla vuodatuksilla.

Luin tätä kirjaa nautiskellen, uppoutuen sen kotoisiin ja kirjallisiin rituaaleihin. Tämä on kirja, jonka kanssa on ihana juoda kupponen teetä!

Pikkuseikoista on kirjoittanut myös ainakin Leena Lumi sekä Karoliina, joka kirjoittaa Shieldsistä yleisestikin täällä.


P.S. Shieldsin kirjoissa on aina aivan uskomattoman ihanat kannet!

J. M. Barrie: Peter Pan

J. M. Barrie: Peter Pan (Peter Pan and Wendy) Kuvittanut Björn Landström. Tyyni Tuulion suomennoksen tarkistanut ja jälkisanat kirjoittanut Alice Martin.

En ole itse lukenut tätä kirjaa, mutta mieheni luki sen tytöillemme iltasaduksi. Kuuntelijat olivat lukuhetkellä kaksi-, kolmi- ja viisivuotiaat, ja ainakin kaksi vanhinta kuunteli mielenkiinnolla. Tarinan hahmot olivat heille ennestään tuttuja - en tosin tiedä mistä, koska (toisin kuin minä) he eivät ole nähneet Disneyn Peter Pan -elokuvaa. No, Helinä-keiju on ainakin tuttu uudehkon nimikkoelokuvansa mainoksista ja lukuisista oheistuotteista.

Ihmettelin kirjastossa tätä kirjaa ja toista, paksumpaa versiota. Kumpi näistä on se aito ja alkuperäinen (käännöksiä toki molemmat)? Molemmissa oli mustavalkokuvitus, ja koska meidän perheen lukujakunta on varsin nuorta, päädyin lyhyempään (127 s.) versioon. Itse luin kirjasta vain jälkisanat "Tyyni Tuulion Peter Pan" jotka vastasivat kirjaston hyllyn ääressä syntyneisiin kysymyksiin.

Martin kertoo, että Barrien Peter Pan -näytelmän ensi ilta oli vuonna 1904. Barrien muokkaama kirja ilmestyi 1911, ja siitä tehtiin useita lyhennelmiä. Ensimmäinen suomennos Pekka Poikanen ilmestyi 1922 kuvauksella "englannista mukaillen suomensi Tyyni Haapanen-Tallgren". Alkuteosta ei ajan tavan mukaan mainittu. Disneyn elokuvan myötä kirjasta tehtiin uusi, Peter Pan -niminen laitos 1954. Peter-pakkaa sekoitti se, että Tuulion/Tallgrenin suomennoksen uudistaja käytti eri englanninkielistä laitosta kuin Tuulio... Kirja, joka meidän perheessä luettiin, on siis Alice Martinin uudistama versio Tuulion käännöksen vuonna 1954 muokatusta versiosta, joka pohjautuu ainakin kahteen, jonkun muun kuin Barrierin, kirjoittamaan Peter Pan -versioon. Sekavaa? Kyllä, mutta onneksi itse tarina (versioineen, muokkauksineen, suomennoksineen) toimii.

Suosittelen tätä laitosta pienille lapsille ääneen luettavaksi tai pikkukoululaisille omaksi lukemiseksi (teksikoko on kohtalaisen isoa). Isommille lapsille ja aikuisille saattaa joku pidempi (ja jännittävämpi), kenties "alkuperäisempikin" versio olla antoisampi. Uteliaosuuteni heräsi sen verran, että taidan seuraavalla kirjastoreissulla lainata sen pidemmän version.
P.S. Tämä on iPhone-bloggaus, joten lisään kuvan/t ym. myöhemmin...

Jussi Valtonen: Siipien kantamat (Keskiluokan arki -haaste)

Kiitokset tämän kirjan löytämisestä kuuluvat Juuri tällaista -blogin Ilselle, joka kirjoitti kirjasta innostuneesti ja innostavasti täällä. Ilse puolestaan oli saanut vinkin anni m:lta. Aiemmin en ollut kuullutkaan Jussi  Valtosesta. Pikaisen googlauksen tuloksena opin, että Valtonen on psykologi, joka kirjoitti jo opiskeluaikanaan Ben Furmanin kanssa kirjan Jossakin on ilo: tietoa ja toivoa masennuksen kokeneille ja heidän läheisilleen. Myös Siipien kantamat kertoo, monien muiden teemojen ohessa, masennuksesta. Minäkertoja Juhani Koskela, viisikymppinen äidinkielenopettaja, toteaa, että toiset ovat parempia olemaan onnellisia kuin toiset - ja hänellä, Juhanilla, tuo taito on hukassa.


Ei tosin ole ihme, jos masennus valtaa ihmisen, joka on kokenut muutaman vuoden kuluessa niin monta suurta kriisiä. Vähitellen lukijalle selviää, että Juhani on vaimonsa Hannan kanssa kokenut lapsettomuuden, kuolleen lapsen syntymän ja avioeron. Kielletty rakkaus lukiolaistyttö Marianneen, omaan opiskelijaan, saa Juhanin itsetutkiskelun kautta oivaltamaan, että kuten Shaw'n näytelmään Pygmalion perustuvan musikaalin tohtori Higgins, myös hän on pyrkinyt muovaamaan nuoresta neidosta mieleisensä: " Mistä Marianne on tullut? Mielikuvituksestani, kokonaan?" Tästä myös lukija saa aiheen miettiä,  kuinka todellinen romaanin Marianne on - ainakin hän on henkilöhahmona yksiulotteisempi kuin Juhani, jonka näkökulmasta tarina kerrotaan. 


Tämä kirja on sekä elämänmakuinen että hyvin kirjallinen, rakenteeltaan hiottu ja täynnä kirjallisia viittauksia Väinö Linnasta Bridget Jonesin päiväkirjoihin. Kauniisti ja ilmeikkäästi kirjoitettu. Surullinen, itkettävä, kuitenkin toivoa antava. 


Jossakin muka-objektiivisessa perspektiivissä mitättömät asiat tuntuvat yhtäkkiä merkityksellisiltä, monet tärkeiltä näyttäneet muuttuvat naurettaviksi.


Eväsretki kummipojan kanssa Seurasaareen, ruisleivät ja pillimehut, pähkinäpussiin kiipeävä malttamaton orava, jonka poika muistaa vielä seuraavana jouluna. Pieni käsi joka tarttuu omaani, siniset silmät.


Siipien kantamat -romaanista on kirjoittanut myös Sanna.
Polkuja eteenpäin (kirjoja, jotka käsittelevät samaa opettaja-oppilas/vanha mies-nuori nainen -kuviota, joskin kukin aivan omalla tavallaan): Riikka Pulkkinen: Raja, Virpi Hämeen-Anttila: Suden vuosi, Rauha S. Virtanen: Ruusunen, Matti Larjavaara: Ketunmorsian, Nabokov: Lolita , Marja-Liisa Vartio: Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö.


P.S. Tämä on ensimmäinen postaukseni, joka käsittelee blogin aikana loppuun lukemaani kirjaa. Tästä se ihan oikeasti alkaa!
P.P.S. Lisämotivaatiota tämän upean kirjan lukemiseen: Löytyy myös Suomalaisen keskiluokan arki -haasteen lukulistalta! Nyt olen itse lukenut Karoliinan kokoamalta listalta 1/5.

Toisissa blogeissa arvotaan...

...ja useamman arvan toivossa lupauduin tietenkin linkittämään arvonnat, joihin olen osallistunut. Kun en useista yrityksistä huolimatta onnistunut linkittämään arvontoja nätisti sivupalkkiin, niin laitan ne nyt tähän:

Morren maailmassa arvotaan

Pahoittelut, että linkitys tuli näin myöhään joidenkin arvontojen osalta. Arpaonnea meille kaikille ;)!

Kirjapakettien odotusta...

Jännää... Tein tänään tilauksen verkkokirjakauppaan, joten noin viikon sisällä pääsen lukemaan seuraavia kirjoja:

Carol Shields: Pikkuseikkoja (ks. esim. Lumiomena)

Raili Mikkanen: Suomen lasten linnakirja (esim. Leena Lumi, Järjellä ja tunteella, Morren maailma, Kirjamielellä)

Astrid Lindgren: Satuja (ollut lainassa kirjastosta, mutta niin ihana, että halusin sen lasten omaan hyllyyn)

Christina Björk, Eve Eriksson: Astrid Lindgrenin lapsuuden maailma (heräteostos, en voinut vastustaa lasten kuvakirjaa Astrid Lindgrenin lapsuudesta)

Sokerina pohjalla: huomenna pitäisi postilaatikkoon tipahtaa uutuusdekkari, jonka eräs blogiystävä minulle ystävällisesti lähetti. Siitä ja muista edellämainituista postauksia sitten aikanaan...

Iloista viikonalkua kaikille!

Kotikatsomo: Kolmistaan

Katsoiko kukaan muu viime maanantaina esitettyä Kotikatsomon elokuvaa Kolmistaan? Vielä hetken, maanantai-iltaan, katsottavissa Yle Areenasta.

Aivan upeat näyttelijät, erityisesti Liisa Kuoppamäki. Lumoava tangomusiikki, risteilevät ratikat ja Vallilan kadut. Vangitseva tunnelma, joka ei hetkeksikään herpaannu. Moraalin ja rakkauden, sitoutumisen ja mustasukkaisuuden pohdintaa. Mutta sitten... En ymmärtänyt loppuratkaisua. Mitä siinä yritettiin sanoa? Miksi "toinen nainen", jonka mies oli jo valmis unohtamaan, piti kutsua joulupäivälliselle?

Jos joku muu on katsonut, kuulisin mielelläni tunnelmia ja tulkintoja.

Kuka mitä missä milloin?

Sain Kirjavan kammarin Karoliinalta MitäMissäMilloin -haasteen, kiitos! Aloittelevana bloggaajana pieni esittely lieneekin paikallaan :).

Kuka: Perheenäiti ja vaimo, vanhan hirsitalon onnellinen asukas. Lukutoukka, tunnelmoija, kirjallisuuden opiskelija, toivoton tietotekniikan kanssa, rauhallisten päivien ja leppoisan arjen ystävä.

Mitä: Ajatuksia ja tunnelmia lukemistani kirjoista, erityisesti tykkään lukea ja kirjoittaa teemoittain (esim. siskoshaaste). Tyttökirjat ja klassikot erityisesti sydäntä lähellä, mutta tällä hetkellä luen enemmän nykykirjallisuutta. Myös dekkarit, lastenkirjat, elämäkerrat ja lyriikka löytävät tiensä kirjahyllyyni ja sitä kautta blogiin. 

Missä: Älypuhelimen ansiosta lähes missä vaan: keittiössä puuron kuohuessa hellalle, makkarissa unen rajamailla, pitkillä automatkoilla -- omat blogitekstit kuitenkin yleensä olohuoneen läppärillä.

Milloin: Lyhyinä hetkinä pitkin päivää, myöhään illalla joskus vähän pidemmissä pätkissä. 

Mitä mielessä nyt: Iltapäiväkahvi, pihan puut, ystävät, viikonlopun kyläilyt... 

Todella monet ovat jo tähän vastanneet, mutta laitan tämän eteenpäin ainakin Järjellä ja tunteella kirjoittavalle Susalle, Susan kirjaston Susa P.:lle, Morren maailman Hanna M.:lle, Kirjablogi Kirjainten virrassa Hannalle ja Kokolailla kirjallisesti Jennille. Yritin jo eilen lisätä haasteen myös Lukuisan Lauralle, mutta ei päätynyt valmiiseen tekstiin asti (?), joten hänelle tämä myös :).