Henrika Andersson (teksti) ja Christel Rönns (kuvat): Nauvo-Auvo, mun amour
Nagu-nalle min amour, käsikirjoituksesta suomentanut Helene Bützow.
Schildts&Söderströms 2013, 102 sivua.
Mietin joskus, miksi ihmisten täytyy koko ajan TEHDÄ niin paljon. Jotkut asiat ovat tietysti tärkeitä, niin kuin esimerkiksi syöminen, nukkuminen ja leposteleminen. Olen kuitenkin nähnyt joskus, kuinka Benjaminin perhe säntäilee sinne tänne, ovesta sisään ja ulos, käsissään kasseja ja sateenvarjoja, laukkuja ja vaatteita, puhelimia ja avaimia, jotka ovat unohtuneet pöydälle siksi että on niin kiire. Sellaisina hetkinä minusta on erityisen mukavaa olla karhu.
Nauvo-Auvo on lelukarhu, joka on unohtunut hyllylle pölyttymään Benjamin-pojan täytettyä jo kymmenen vuotta. Nauvo-Auvon ja Benjaminin seikkailuista on kerrottu (tai tarkemmin sanoen, Nauvo-Auvo on itse kertonut ja hän toimii minäkertojana myös tässä uudessa kirjassa) aiemmin Nauvo-Auvon omassa kirjassa (Tammi 2007). Benjaminin perhe lähtee Ranskaan lomalle, ja jo puoliksi unohtunut nalle pääsee mukaan.
Sekä Nauvo-Auvon takakannessa että Lastenkirjahylly-blogissa kirjaa suositellaan ennen muuta ääneen luettavaksi, ja olen samaa mieltä – pitkähköt luvut, kapeat marginaalit, niukka kuvitus ja rauhallisesti etenevä tarina eivät ehkä saisi kirjaa itsekseen lukevaa 6–9 -vuotiasta (minkä ikäisille kirja ehkä parhaiten sopii) säilyttämään mielenkiintoaan. Meillä Nauvo-Auvoa luettiinkin ääneen, mutta lapsista oli selvästi nähtävissä, että kirja ei vienyt täysin mukanaan. Itse pidän rauhallisista lastenkirjoista, mutta Nauvo-Auvon tarina olisi kaivannut hieman lisää jännitettä – ei siis jännitystä vaan jännitettä, jotakin mitä kohden juoni kulkee, motivaatiota tarinalle.
Kirja on kuitenkin hyvin sympaattinen ja lämminhenkinen, täydellinen kesäkirja. Nauvo-Auvo on leppoisa nalle, joka tarkkailee perheen puuhia mutta jolla on omiakin suunnitelmia, ajatuksia ja unelmia. Benjaminin kanssa Nauvo-Auvo pääsee onkiretkelle ja kanoottiseikkailulle, tutustuu kameleguaani herra Iguun ja kuuntelee Benjaminin sydämen salaisuuksia kauniiseen Vivieniin liittyen. Benjaminin perhe on hauskasti kuvattu: kukaan perheenjäsenistä ei ole täydellinen vaan kaikilla on joskus huonot hetkensä, mutta perheen yhteishenki on vahva keskinäisestä naljailusta ja ajoittaisista kiukunpuuskista huolimatta. Christell Rönnsin kuvitus kertoo samaa arkisen aurinkoista tarinaa, jossa tuimatkin ilmeet sulavat hymyyn kesän ja ystävyyden lämmössä.
