Suvi Ahola: Lukupiirien aika
Avain 2013, 246 sivua.
Kaikkia näitä eri aikojen yhteenliittymiä yhdistää juuri se, että on kokoonnuttu kirjan ympärille. On luettu yhdessä, on keskusteltu. On luettu, jotta voitaisiin ja osattaisiin keskustella. On luettu, jotta sivistyttäisiin ja kehityttäisiin ihmisinä.
Kyse on lukupiireistä, joilla on aikojen saatossa ollut muitakin nimiä: lukuseura, lukukerho, lukurengas, kirjallinen yhdistys, kirjallisuuskerho. Yksityisten ihmisten vapaaehtoisissa yhteenliittymissä luetaan yhdessä valittuja kirjoja ja keskustellaan niistä.
Helsingin sanomien kirjallisuuskriitikkona tunnetun Suvi Aholan Lukupiirien aika on kiinnostava katsaus suomalaisten lukupiirien historiaan ja siihen, millaisia lukupiirejä Suomessa nykyään (tarkemmin sanottuna tutkimuksen tekovuonna 2009) toimii. Ketkä perustavat yhdessä lukupiirin, missä kokoonnutaan, mitä lukupiirissä tehdään ja mitä kirjoja luetaan?
Ahola pyrkii osoittamaan, että suomalaiset lukupiirit muodostavat jatkumon 1700-luvulta tähän päivään.
Edellytyksenä lukuharrastuksen leviämiselle laajempiin kansankerroksiin oli tietysti yleinen lukutaidon paraneminen sekä uudenlainen huokea painopaperi, jonka myötä kirjat halpenivat – silti lukupiireissä luettiin pitkään usein samaa kirjaa vuorotellen ja kalliista kirjoista hankittiin vain osuuksia. Suomen ensimmäisenä lukupiirinä voi pitää 1700-luvun Pohjanmaalla toiminutta muutaman miehen muodostamaa "kirjasosieettia". Myöhemmin perustettiin erilaisia kirjallisia salonkeja, joita emännöivät naisetkin, muun muassa Minna Canthin Kuopion-kotiin kokoontui joukko nuoria kirjailijoita.
Nykyajan lukupiirien osallistujat ovat varsin samankaltaista porukkaa kuin kirjabloggaajat: tyypillinen lukupiiriläinen on keskiluokkainen ja keski-ikäinen (tai keski-ikäistyvä), suhteellisen hyvinkoulutettu nainen. Yhteisöllinen lukeminen, lukukokemusten jakaminen ja vapaamuotoinen ajanviettotapa tuntuu olevan erityisen tärkeää naisille, kun taas miehet kaipaavat asiakeskeisempää ja tavoitteellisempaa otetta lukemiseen ja kirjallisuuskeskusteluun – Ahola tosin ennustaa, että tämä olisi muuttumassa ja entistä useammat miehetkin löytäisivät taas tiensä lukupiireihin.
Suvi Ahola vieraili tutkimusta tehdessään lukuisissa suomalaisissa lukupiireissä, ja Lukupiirien aika esittelee niistä muutamia. Ihastuin erityisesti kuvaukseen ystäväpariskunnista koostuvan "Tapanilan työväen murheilijat" -lukupiirin illasta, johon oli saatu vieraaksi Sirpa Kähkönen kertomaan historiateoksestaan Vihan ja rakkauden liekit. Lukupiiri-illan aikana keskusteltiin Kähkösen teoksen herättämistä ajatuksista monipuolisesti ja sopivasti rönsyillen, syötiin borssikeittoa ja esitettiin kirjailijalle kiinnostuneita kysymyksiä.
Lukupiirien aika perustuu Suvi Aholan viime keväänä julkaistuun väitöskirjaan, joka löytyy sähköisessä muodossa E-thesis -palvelusta.
Kirjasta on kirjoittanut myös K-blogin Jenni.
