Tuuli Salminen: Surulintu
Like 2017, 263 sivua.
On loukkaavaa, että aurinko nousee niin kuin ennenkin ja raitiovaunut pysyvät kiskoillaan. Ja taivaalta ruikkivat likaisenharmaat lokit, nekin lentävät niin kuin maailma olisi ennallaan.
Romaanin alusta poimimassani sitaatissa on kaikuja W. H. Audenin runosta Pysäyttäkää kaikki kellot – miten maailma voi jatkua, jos menettää rakkaansa? Kirjailija Jakob Kara on kuolemassa syöpään, ja vaimo Ellen on hajoamassa palasiksi. Aviomiehestä luopuminen vähä vähältä on jo raskas taakka, mutta Elleniä painavat myös vuosia vaietut salaisuudet sekä Jakobin toive siitä, että vaimo ja Rhea-sisko hautaisivat vanhat kaunansa.
Tuuli Salmisen esikoisromaanin Surulintu kerronta on kaunista ja koskettavaa, mutta ei suinkaan eteeristä tai hempeää – hahmoissa on mukana tuntuva ripaus suolaa ja pippuria. Suru ei jalosta ainakaan heti Elleniä tai muitakaan katkerien ja vähän pikkumaistenkin ajatusten yläpuolelle. Oma viehätyksensä syntyy helsinkiläismiljööstä ja boheemin ja porvarillisen välimaastossa tasapainoilevista taiteilijapersoonista. Kertoja ja näkökulmat vaihtuvat valottaen vaikeaa vyyhtiä eri kulmista.
Romaanin nimi viittaa paitsi Jakobin samannimiseen romaaniin tarinan sisällä, myös miehen toistuvaan uneen: yö toisensa jälkeen tyynen veden pinnalla on yksi lintu vähemmän. Ellen ei halua tietää, montako niitä on jäljellä.
Tämä on vielä postaamatta, mutta samoja ajatuksia kirja herätti.
VastaaPoistaNapakasti luonnehdit romaania. Ellen on aika epeli romaanihenkilöksi!
VastaaPoistaMaria, viime kesänä ihmettelin, että 'miten muut voivat jatkaa, kun minä kuolen!' Katselin ihmisiä ihan eri silmällä, samoin kukkia, lintuja, kaikkea...Kun sitä oli kestänyt muutaman kuukauden, oli alistunut jo välttämättömään ja kun sitten tulikin aivan päinvastainen tulos kaikkien viisaiden lääkärien pelottelujen jälkeen, eihän se voinut olla totta, eihän!
VastaaPoistaTuo Audenin runo on ilmaa, jota hengitän...Siksi hankin sille aivan erityisen kuvankin.
Tämä kirja upposi minuun kuin kivi lampeen. Kaikki on kohdillaan ja on vaikea uskoa, että on kyse esikoisesta.
<3
Minäkin pidin tästä tosi paljon. Ensin meinasin kyllä hermostua Elleniin pahanpäiväisesti, ajattelin, ettei kukaan voi olla noin kamala! Mutta sitten juoni alkoi koukuttaa, ja lopulta sympatiatkin heittivät ihan häränpyllyä, kaikista henkilöistä löytyy sekä pimeät että valoisat puolet.
VastaaPoistaTosi hyvin sommiteltu tarina, ja hienosti kerrottukin vielä.