Lyhytarvioita: Viestikyyhkyupseeri, Hylätty puutarha ja Kohta kaikki alkaa

Heli-Maija Heikkinen: Viestikyyhkyupseeri
Minerva 2014, 217 sivua. 

Historianlehtori Heli-Maija Heikkisen esikoisromaani Viestikyyhkyupseeri kertoo Fransista, suomalaisesta upseerista, joka oppii tanskalaiselta Otolta hoitamaan ja kouluttamaan viestikyyhkyjä, joiden avulla voi lähettää kirjeitä rintamalta, sekä Fransin vaimosta Anjasta, jonka soitto flyygelin ääressä "hentona ja solisevana" kuljettaa pois sodan kauhuista ja muistojen kivusta. 

Viestikyyhkyupseerin asetelmassa on paljon samaa kuin Sarah Blaken romaanissa Jos saat tämän kirjeen: toinen maailmansota ja sen melskeissä kulkevat viestit, läpi vuosien tai vuosikymmenten säilytetyt salaisuudet, romanttinen rakkaustarina. Vähän pelkäsin, että Heikkisen kirja olisi myös samankaltainen laimea ja turhan siirappinen lukukokemus kuin Blaken romaani, mutta turhaan. Heikkinen kirjoittaa kauniisti ja herkästi, joskin ajoittain vähän turhan alleviivaten. Se, että tarina tapahtuu (pääosin) kahdessa aikatasossa, jossa toisessa päähenkilöt ovat nuoria ja toisessa vanhuksia, ei ole kaikkein omaperäisin rakenne suomalaisessa nykyromaanissa, mutta kyyhkyset tuovat sitten sitä omaperäisyyttä kertomukseen – vaikka ilmeisesti historiallista faktaa viestikyyhkyjen käytöstä Suomen sodissa ei ole.

Kirjasta toisaalla: Kirjakaapin kummitus, Kulttuuri kukoistaa,

Kate Morton: Hylätty puutarha
Forgotten Garden, suom. Hilkka Pekkanen.
Bazar 2014, 669 sivua. 


Luin Hylätyn puutarhan jo alkusyksystä, joten kirjan tapahtumat eivät ole enää kovin kirkkaina mielessä, mutta lukukokemuksen tunnnelmat muistan hyvin. Romaanin intertekstuaaliset viittaukset brittiläisiin ja angloamerikkalaisiin klassikoihin toivat viihdyttävään tarinaan syvyyttä. Morton on punonut romaaniinsa ripauksen Dickensiä (orpotarina, liejuisen Thamesin halkoma synkkä Lontoo), aimo annoksen F. H. Burnettin Salaista puutarhaa ja hyppysellisen Bronten sisarusten tuulisten nummien ja rappeutuvien kartanoiden tunnelmaa. (Hauska sattuma oli, että lukiessani Mortonin romaania, jossa viitattiin Viiltäjä-Jackiin, mediassa uutisoitiin kyseisen mystisen murhaajan henkilöllisyyden ehkä selvinneen nykyaikaisten dna-testien avulla.)

Mortonin edellinen suomennettu teos, Paluu Rivertoniin, ei vakuuttanut minua, mutta Hylätystä puutarhasta tykkäsin tosiaan paljon enemmän. Siinä on vähemmän melodramaattisuutta kuin Rivertonissa, joskin Nellin identiteetin särkyminen tuhansiksi sirpaleiksi sen vuoksi, että hän saa kuulla olevansa adoptoitu, tuodaan esiin vähintäänkin riittävän voimakkaasti. Joka tapauksessa lukijana oli kiehtovaa seurata, kuinka Nell ja myöhemmin tyttärentyttärensä jäljittävät hämärään jäänyttä menneisyyttä ja sukutaustaa Australiasta vanhaan englantilaiskartanoon ja sen puutarhaan.

Kirjasta lisää: Järjellä ja tunteella, Kirjavalas, Lumiomena, Leena Lumi, Lukuisa, Ullan luetut kirjat, 

Sari Pullinen: Kohta kaikki alkaa
Gummerus 2014, 288 sivua.

Sari Pullisen käsikirjoitus menestyi Gummeruksen suuressa romaanikilpailussa, ja käsikirjoituksesta syntyi esikoiromaani Kohta kaikki alkaa. Romaanin alkuasetelma on hyvin dekkarimainen: merenrantakaupungin hiljaisessa hotellissa majoittuu nainen, jolla on kämmenessään veitsen tekemä haava. Vähitellen selviää, että naisella on ollut avioliiton ulkopuolinen suhde mieheen, joka on niin ikään naimisissa – mutta toisin kuin nainen, mies ei ole valmis jättämään avioliittoaan.

Pakko tunnustaa, että en juurikaan innostunut tämän romaanin tarinasta. Vahvojen tunteiden ruotiminen voi olla romaanissa kiinnostavaa, ja rakkaussuhteesta ja pettämisestä voi saada aikaan koukuttavaa draamaa (kuten Annamari Marttinen tekee romaanissaan Mitä ilman ei voi olla , mutta tässä romaanissa tuo kuvio ja keskushenkilöiden toiminta ärsytti. Onneksi Pullisen romaanissa on kiinnostavia sivujuonteita, ja jälleen kerran sota-ajan tapahtumat selittävät nykyhetkeä.

Pulmunen kirjoittaa kuulasta kieltä ja onnistuu tunnelmien tihentämisessä. Kirjailija loihtii tarinan vaihtuvat miljööt taidokkaasti lukijan silmien eteen, saa kaipaamaan hieman ränsistyneen huvilan huoneisiin.


Muissa blogeissa sanottua: Mari A:n kirjablogi, Kasoittain kirjoja, Kirjakaapin kummitus, Ullan luetut kirjat,

Kohta kaikki alkaa sai kaipaamaan kesäiseen Hankoon.