Marion Billet: Pentula
Littleland, suom. Raija Rintamäki.
Mäkelä 2013, 32 sivua.
Sinisen linnan kirjasto on ollut viime päivinä varsin (tyttökirja)klassikkopainotteinen, mutta nostanpa nyt esille erään uuden kuvakirjan, josta on tullut meidän lasten suosikki. Erityisesti kolmivuotiaani rakastaa kirjaa, ja hän taitaakin olla iältään juuri kirjan otollisinta kohderyhmää. Pentula-kirjassa on tarina, mutta ei varsinaista juonta: kirjassa seurataan Pentulan asukkaiden päivän kulkua auringon noususta hyvän yön toivotuksiin. Jokainen aukeama on eräänlainen tilannekuva, johon liittyy pieni sanallinen kuvaus, mutta kuvat ovat tärkeimmässä roolissa.
Kirja rohkaiseekin perheen pienimpiä enemmän toimijan ja keskustelijan kuin vain sadunkuuntelijan rooliin. Sivun alalaidassa on erillisinä kuvina muutama aukeaman ison kuvan yksityiskohdista, ja lasta kehotetaan etsimään esineet ja asiat aukeamalta. Lisäksi joillakin sivuilla esitetään lukijalle kysymyksiä, kuten "Osaatko matkia maatilan eläinten ääniä?" tai "Montako kirjaa pikkuväki on lukenut tänään?"
Olen lukenut kirjan lapsille ääneen useita kertoja, mutta he tykkäävät lukea ja katsella kirjaa myös itsekseen, ja kolmivuotiaskin saattaa viihtyä pitkään itsekseen kirjaan äärellä ja pyytää vain silloin tällöin apua pikkukuvien etsintään: "Äiti, mä en löydä tuota ikkunaa!" Pentulan kuvamaailma miellyttää monenlaista katsojaa, sillä kuvituksesta löytyy niin autoja kuin kukkia ja leikkikenttiäkin. Mukavan pehmeät kannet ja selkeät, värikkäät kuvat miellyttävät meidän puolitoistavuotiastakin (joka tosin, se on myönnettävä, "lukee" ihan mitä vain!). Arvelen, että tämä kirja vetoaa erityisesti sellaisiin lapsiin, jotka rakastavat erilaisia pienoismaailmoja, kotileikkejä, eläimiä ja erilaisia yksityiskohtia.
Vaikka yleensä ottaen, tietenkin, rakastan syvällisiä taidesatuja ja taidokkaita piirros- tai akvarellikuvituksia sekä aikaa kestäviä klassikoita, niin pakko myöntää, että Pentula on minustakin aika söpö. Lisäpisteitä kirja saa siitä, että kaiken muun touhun ja puuhailun ohella lukeminen on pikkuväen päiväohjelmassa tärkeässä roolissa, ja yhdessä kuvassa näkyy kirjakauppakin!
On tullut yö ja Pentulassa on hiljaista. Hyvää yötä, pikkuiset!
Kirjakaupasta pisteet ehdottomasti. Kivalta kuulostaa tuo vuorovaikutteisuus ja kysymykset lukijalle. Meillä 3-vuotiaalla on edelleen Miina ja Manu -kausi, joita myös lukee itsekseen, mutta tämäkin varmasti menisi.
VastaaPoistaKirjanainen, kävin nyt lukemassa uudestaan Miina ja Manu -postauksesi. Olen samaa mieltä kuin sinä (ja Elämän krestomatia -blogin Sanna tuossa alla, joka on aiheesta aiemminkin puhunut), että lapsen mielipidettä täytyy kunnioittaa kirjoja valittaessa (toki me vanhemmatkin voimme suositella/valita luettavaa, molempi parempi). Meilläkin lapset tykkäävät Miinoista ja Manuista, uskoisin että ennen kaikkea kuvituksen ja iloisen, seikkailullisen tunnelman takia.
PoistaHauskan näköinen kirja, interaktiivisuus ei kuitenkaan ole mitään uutta & noita etsittäviä esineitä ym. löytyy hyvin monista kirjoista. Kuvien ja "yhden päivän kuvaamisen" konseptin suhteen Billet näyttää myös saaneen runsaasti vaikutteita Richard Scarrylta -- en nyt jaksa kaivaa meidän Scarryjä esille mutta visuaalinen muistini tunnistaa asettelun lähes joka kuvasta, tuota kirjakauppaa myöten :). Suora plagiaattihan se ei ole, koska kuvat on piirretty itse uudelleen mutta toivoisin, että keksittäisiin välillä jotain uutta.
VastaaPoistaJa totta, lapset rakastavat tämänkaltaisia kirjoja, varsinkin tämänkaltaista kuvitusta ja silloin aikuiset saavat laittaa omat mieltymyksensä taka-alalle. Siksi meillä onkin/olikin tätä lajia, sekä Scarryjä että muita, runsain mitoin.
Sanna, nyt kun sanoit, niin tuon kauppakuvan asettelu vaikuttaa etäisesti tutulta (joskin se, että kauppakuvassa kassat ovat oikeassa reunassa, on aika tyypillinen asettelu), pitäisikin selata Scarryja sillä silmällä. Scarryn kirjoihin verrattuna tämä Pentula on suunnattu vähän nuoremmile, kuvat ovat yksinkertaisempia. Ja tietysti Scarryn piirrokset ovat aivan eri tasolla taidokkuudellaan kuin nämä tietokoneavusteiset kuvitukset.
PoistaIhanan interaktiivinen, ajatuksia herättävä ja värikäs. Paljon parempi "lapsenvahti" kuin satuvideot, koska ei moninaisuudestaan huolimatta ole valmiiksi pureksittua sanomaa.
VastaaPoistaRita, samaa mieltä – kyllä meillä lastenohjelmiakin katsotaan, mutta vielä hellyyttävämpää on nähdä lapsi itsekseen tutkimassa kirjan sivuja <3
PoistaMeidän kaksi ja puolivuotias tyttö on jaksanut lukea tätä päivittäin jo usean kuukauden ajan, haluaa kirjan myös yöksi viereen.
VastaaPoistaAnonyymi, hauska kuulla! Meilläkin tästä on tosiaan tykätty kovasti :)
Poista