Maarit Gunnervallin ihanan värikäs pahvikirja Retkelle aurinkoon yksivuotiaan kätösissä. |
Mukavaa keskiviikkopäivää! Täällä sataa, ja niin varmaan sielläkin? Esikoisen kouluunlähdön ja toiseksi vanhimman eskarin alkamisen välillä oli tänä aamuna pari tuntia väliä, ja koska märkä sää ei houkutellut (minua, lapsia kylläkin) ulos yhtään tarvittavaa aiemmin, päätin järkätä aamupäivän iloksi "lukupiirin". Meillä kotona lukupiiri tarkoittaa sellaista piirinkaltaista muodostelmaa, joka syntyy äidin tai isän ympärille, kun tämä alkaa lukea. Ehdotus saavutti sadan prosentin kannatuksen, ja kirjoja lukiessa ja kuunnellessa vierähtikin reilu tunti kuin hujauksessa.
Sateisen aamupäivän "lukupiirissä" luettua |
Retrot Barbababa-kirjat ovat erityisesti kolmivuotiaan poikamme suosiossa, ja aloitimmekin lukuhetken lukemalla Barbababan saaren. Lukiessa piti tietenkin tuo tuosta pysähtyä tutkimaan, minkä muodon itse kukin barbaberheen jäsen oli ottanut, ja välillä tarkistaa sisäkansien "perhepotretista", mikä kenenkin hahmon nimi oli. Hyvänmielen kuvakirja, jonka herttaisin kuva oli mielestäni se, kun barbapienet nukkuivat Barbapapan ja Barbamaman muodostamissa teltoissa.
Seuraavaksi luimme pienten pahvikirjan, Retkelle aurinkoon, jonka tekstit ja kuvat ovat sen verran monivivahteisia, että niitä jaksavat katsella ja kuunnella vähän isommatkin. Olennaista kuitenkin oli, että yksivuotias sai käännellä rauhassa sivuja ilman (äidin) pelkoa siitä, että sivut repeäisivät, kuten paperikirjojen kanssa.
Walt Disneyn Peter Pan oli Disney-kuvakirjaksi yllättävän mukavalukuinen, sillä toisin kuin monissa (uudemmissa?) Disney-kirjoissa, tässä ei tarvinnut tihrustaa mustaa tekstiä tummista kokosivunkuvista, vaan teksti oli valkoisella pohjalla ja kuvat pienempiä. Siitä on jo aikaa, kun olen nähnyt Disneyn Peter Pan -elokuvan, mutta sanoisin, että tämä kirja noudatti varsin tarkoin leffan juonta eikä siis ollut mikään jatko-osa tai lisätarina. Isommille lapsille meillä on luettu parikin eri (lasten) versiota J. M. Barrien alkuperäisestä Peter Pan -tarinasta, ainakin tämä Tyyni Tuulion suomentama ja Björn Landströmin kuvittama laitos.
Lopuksi luimme vielä kaksi satua lumoavasta Rudolf Koivun satuja ja tarinoita, johon on koottu Rudolf Koivun upeasti kuvittamia satuja eri kertojilta. Ensin luimme eskarilaisen toivomuksesta jo entuudestaan tutun Topeliuksen sadun "Adalmiinan helmi" ja sitten vielä H. C. Andersenin "Pikku Iidan kukkaset", jota en muista itsekään aiemmin kuulleeni.
Sadetta pidettiin myös kirjastossa, jossa luettiin lisää kirjoja! |
Koska idyllillä on aina kääntöpuoli, meille tuli tietysti kiire lounaan, kumisaappainen ja kuravaatteiden kanssa. Eskarilainen saatiin kuitenkin onnellisesti esikouluun, ja keskimmäisten kerhon alkua odotellessa suuntasimme pitämään sadetta kirjastoon. Siellä tuli tietysti luettua lisää kirjoja, ja mukaan lähti muun muassa Miinaa ja Manua, Minttu esikoulussa sekä Lasse-Maijan etsivätoimisto -sarjaan kuuluva Koulun arvoitus. Minulle oli saapunut kaksi varaamani kirjaa, Janne Oraan Tähtien suojatti sekä Maggie O'Farrellin Instructions for a Heatwave. Koska esikoinen on kaverillaan, toinen eskarissa, kolmas ja neljäs kerhossa ja kuopus päiväunilla, painunkin tästä sohvalle viltin alle teekupin ja kirjan kanssa. Leppoisaa iltapäivää kaikille!
Eihän esikoinen enää eskaria käy? Tunnelmallinen postaus! Minä en koskaan pakottanut poikia ulos sateisella säällä vaan silloin saatoimme lymytä koko aamupäivän peiton alla ja lukea hauskoja kirjoja. Aikataulut ym. heittivät tietysti kuperkeikkaa ja lounaaksi syötiin jotain supernopeaa mutta pääasia oli että yhteisistä lukuhetkistä muodostuu positiivisia tunnemuistoja.
VastaaPoistaJuu ei, mulla menee nyt esikoiset ja eskarilaiset suloisesti sekaisin, mutta korjasin tuon kohdan :). Huh, tämä syyslukukauden alkaminen on aikamoista kun on kolmet eri alkamis- ja päättymisajat (koulu, eskari ja kahtena päivänä viikossa kerho, ja sitten vielä ensi viikolla alkavat harrastukset ym...) Toistaiseksi oikeat lapset on kuitenkin saatu oikeisiin paikkoihin oikeaan aikaan. Tuntuu kyllä hassulta, että Neiti 07 ei enää käykään kerhoa...
PoistaOn tosiaan mukava viettää leppoisia (sade)päiviä tai edes aamu- tai iltapäiviä. Pakkoulkoilua säällä kun säällä tulee kyllä tarpeeksi päiväkodissa/kerhossa, eskarissa ja koulussa, kotona voi ottaa rennommin. (Ja keskittyä olennaiseen, eli kirjoihin ;)).
Ihana postaus! Ja ihana ajatus tuo lukupiiri. :) Kiitos Maria, tulin tästä hyvälle mielelle. :)
VastaaPoistaP.S Täällä ei juuri tällähetkellä sada. Koko päivän kyllä satanut enemmän tai vähemmän.
Kiitos Krista! :) Meilläkin on muuten nyt, vihdoin, sade tauonnut – varmaan sen kunniaksi, että ollaan koko perhe päästy kotiin eikä tarvitse enää tänään ulkoilla, jos ei halua :).
PoistaIhan paras postaus :))! Tulipa hyvä mieli :)!
VastaaPoistaKiitos bleue, hyvä mieli tuli sinun kommentistasikin <3
PoistaPiristävä postaus tosiaan! Ihanan kirjaisa päivä ollut teillä. :-)
VastaaPoistaKaisa, no eikö – illalla luin vielä yhden pitkähkön kuvakirjan ääneen, esikoisen pyynnöstä (hän olikin missannut päivän aiemmat lukuhetket kun oli koulussa). Iltasadun lukemisesta sentään vastasi mies totuttuun tapaan, vähän flunssanköinen ääneni alkoikin olla jo kovilla :)
PoistaIhana lukupiiri teillä siellä <3
VastaaPoistaKiitos Susa, niin oli <3
Poista