Riitta Jalonen & Kristiina Louhi: Aatos ja Sofian meri

Riitta Jalonen (teksti) ja Kristiina Louhi (kuvat): Aatos ja Sofian meri
Tammi 2013, 37 sivua.

Kevät kuljettaa kesää mukanaan, Aatos sanoo Sofialle, joka on ehtinyt tulla vierelle.

Yhdessä he katsovat ylös koivun latvaa. Pian alkava kesä on jossakin siellä valmiina odottamassa. 

He kävelevät veden äärelle ja Aatos ottaa muovipussin ja kaataa kymmenet pienet kumikalat rantaveteen. Sofia vahtii kaloja siivilä kädessään ja on valmiina pelastamaan turvaan niitä, jotka lähtevät uimaan liian kauas.

Kirjassa Aatos ja Sofian sokeriletit rakennettiin lumilyhtyjä, mutta Aatos ja Sofian meri vie koulun kevätjuhlatunnelmiin ja orastavan kesän vehreyteen. Kirjan nimessä mainittu meri on oikeastaan järvi, joka Aatoksen ja Sofian leikeissä, mielikuvituksessa ja unissa on kuin meri. Järven sulaminen keväällä mahdollistaa uudenlaiset leikit: voi heittää pussillisen kumikaloja veteen ja pelastaa siivilällä niitä, jotka meinaavat uida liian kauas. Kumikalat muodostavat delfiiniparven, ja Aatoksen silmissä Sofia on kuin merenneito.

Kuten aiemmissakin Aatos ja Sofia -kirjoissa, myös tässä uusimmassa tapahtumia tarkastellaan Aatoksen näkökulmasta. Aatos on nimensä mukaisesti pohtiva ja herkkä lapsi, jolla on rikas sisäinen maailma. Hän arvelee, että oma äiti on aina kesäkunnossa, koska hänen ei tarvitse käydä keväisin jumpassa kuten Sofian äidin. Hän on huolissaan järven roskaamisesta ja siitä, että joku pieni kala saattaa saada järveen viskatun pullon päähänsä. Aatos aistii kauneutta ympärillään, koivun vihreissä lehdissä, musiikissa ja ennen kaikkea Sofiassa. Seistessään yksin tyhjällä koulun pihalla Sofia on Aatoksen mielestä kuin kaunis puu, mutta topakka Sofia palauttaa Aatoksen todellisuuteen tokaisemalla: Mitä sinä tuijotat? On aika juosta yhdessä uusiin leikkeihin.

Yksi kirjan esiin nostamista ajatuksista on se, voiko tytön ja pojan ystävyys jatkua vielä kouluikäisenä. Aatoksen ja Sofian ystävyys ainakin voi, mutta ääneenlausumaton sääntö on, että koulun välitunneilla he puuhaavat omissa porukoissaan ja leikkivät yhdessä vasta koulun jälkeen. Onneksi alkaa kesäloma: edessä on monia aurinkoisia päiviä, joina lapset ja heidän mielikuvituksensa saavat temmeltää vapaasti.

Näyttämöllä on silkkikankainen vaalea tausta, joka aaltoilee samalla lailla kuin rauhaisa meri.

Kun laulu alkaa, Aatos on jo muualla, purjehtimassa kohti tuntematonta tutkimatonta maailmaa. Luokkakaverit katoavat ja opettajat katoavat. Odotus tulevista todistuksen numeroista katoaa.

Jäljelle jää vain Sofian laulu.



Soundrack:

Jäähyväiset

On laiva valmiina lähtöön