 |
| Kuva: Wikimedia Commons |
1. Kaikki kirjablogit ovat samanlaisia, ja kaikilla bloggaajilla on samanlaiset lähtökohdat ja motiivit bloggaamiseen.
2. Kirjabloggaamisen takana on jokin salainen motiivi, joka täytyy ehdottomasti selvittää. Motiivi ei ole rakkaus kirjallisuuteen ja lukemiseen, vaan jotain paljon hämärämpää.
3. Bloggaajat kirjoittavat vain uutuuskirjoista.
4. Kaikki kirjabloggaajat lukevat samoja kirjoja, ja heillä on samanlainen kirjamaku.
5. Bloggaajat kehuvat kaikkia kirjoja.
6. Bloggaajat kehuvat etenkin niitä kirjoja, jotka ovat tulleet kustantamoilta arvostelukappaleina.
7. Kirjabloggaajat saa kehumaan kuorossa mitä tahansa kirjaa, kunhan vain lähettää sitä tarpeeksi laajalle joukolle ennakkokappaleena.
8. Jos bloggaaja kritisoi jotakin kirjaa, hän tekee sen silkaa ilkeyttään.
9. Kirjabloggaaja on wannabe-kirjailija, -toimittaja tai -kriitikko.
10. Kirjabloggaaminen on ammatti.
Lisäksi on tietenkin selvää, että kirjabloggaajalla ei voi olla muuta elämää. Jos kirjabloggaajalla on mies, tämän hartiat ovat nyrjähtäneet puolison kirjastokasseja kanniskellessa ja vapaa-aika kuluu bloggaajan kirjapinoja ja "päivän kirja" -otoksia kuvatessa. Kirjabloggaajan mahdolliset lapset oppivat tietenkin lukemaan ennen kuin kävelemään, ja kirjahyllyillä on vuorattu jopa kylpyhuoneen seinät. *
Vieläkö tulee mieleen muita myyttejä kirjabloggaajista? Kirjablogi yksillä, kevät kaikilla – muistakaa nauttia aurinkoisista päivistä ulkona (siellähän voi vaikka lukea)!
*Kaikki yhteydet todellisiin henkilöihin kiistetään käsi lempikirjalla!
Ainakin yksi myytti on, että mahdolliset arvostelukappakeet, joita saa pyytämällä tai joskus ilmankin, olisivat merkittävä taloudellinen etu kirjabloggaajalle.
VastaaPoistaKustantamon jakamat 20 paperikantista ennakkokappaletta suomalaisille kirjabloggaajille nostavat kenet tahansa kirjailijan oitis kansainväliseksi myyntimenestykseksi.
Kirsi, unohdin tämän ansaintamahdollisuuden! Harmi, että omat a-kappaleeni ovat usein korankorvilla, kahvitahroilla ja rytyillä, kun lasken ne arjen keskellä milloin minnekin -- kukaan ei osta :'(
Poista:) Jälleenmyyntiarvo on kehno siistilläkin kirjalla no noin kuukausi ilmestymisen jälkeen, valitettavasti. Siksi olen koettanut ilahduttaa saamillani a-kappaleita paitsi kirjoittamalla niistä jutun blogiin myös ahkerasti lainaamalla ja lahjoittamalla niitä eteenpäin.
PoistaMahtava ja hauska lista :)! Veit kustantamojen lähettämät kirjat kirjahyllystäni (tai sanat suusta ;) )!
VastaaPoistaApua Bleue, tässähän hukkuu jo omiin kirjoihinsa, saatika sanoihinsa ;)
PoistaHaha, mainiota. Etenkin kohta 4. on totisinta totta. Sehän on suorastaan kirjoittamaton sääntö, jonka rikkomisesta rangaistaan ankarasti ja kollektiivisesti! ;)
VastaaPoistaSuketus, näin se menee ;)
Poista(Vaikka, ihan oikeasti, olen päättänyt rakastaa TPTA-trilogiaa, kunhan saan sen luettua. Kirjoitit siitä niin ihanasti pari päivää sitten!)
Hyvä hyvä :)
VastaaPoista:)
Poista:D Täällä(kin totta kai) vain hymistellään samanmielisenä. ;)
VastaaPoistaKatja, hyvä että pysyt ruodussa :D
PoistaNiin totta, niin totta...! ;D Listalta puuttuu vielä karmiva fakta kulissien takaa: myötämieliseksi voi syöttää ja juottaa.
VastaaPoistaMinna, tuo minun olisi kyllä pitänyt muistaa! ;)
Poista:)
VastaaPoistaJa piti vielä lisätä, että hienoa kun toit julki tämän meidän kirjabloggaajien elämän todellisen luonteen, että kun elämä on yhtä kirjatulvaa ovista ja ikkunoistakin sekä juhlaa kun aina pitäisi olla jossain kirjakekkereillä..ja..ja..!
VastaaPoista;)
Kyllä Susa, elämä on skumppaa ja kirjoja, ah! ;)
PoistaOi Maria, nyt tultiinkin kirjakaapista ulos rytinällä. Kalenteri on niin täynnä erilaisia kirjallisuuskarkeloita että hyvä kun ehdin lukea sen seuraavan kirjan jota blogeissa aiomme suitsuttaa. :D
VastaaPoistaAi sä luet niitä kirjoja joita hehkutat, minä vaan nopeasti googlaan vähän mistä kirjasta on kyse ja laadin ylistykseni sillä perusteella, eihän sitä muuten ehtisi jatkuvalta juhlinnalta ja sponssimatkoilta ympäri maailmaa :D
PoistaNyt kyllä tipahdin: Kirjakaapista ulos! :D Olet tosiaan ylitunnollinen, Norkku, kun luet nuo kirjat itse; ja miten ehditkin! Itse en kyllä näytä hyvältä kekkereillä, jos olen valvonut pikkutunneille kirjaa lukien...
PoistaHdcanis, oli kyllä kiva, että kun muotibloggaajat alkoivat päästä sponssimatkoille niin ymmärrettiin, että Meidän Kirjabloggaajienkin pitää päästä!
Minä arvasin! Huhuja on kirjailijoiden keskuudessa kuulunut jo jonkin aikaa, mutta nyt sitten löytyivät todisteet. ;)
VastaaPoistaVera, tämä on nyt sitten Virallinen Tunnustus, johon voi aina tarvittaessa viitata :D Ei blogisavuja ilman tulta... ;)
PoistaMinullakin on jo kourassani Se Kirja (hih, eihän kerrota muille kuin Sisäpiiriläisille), josta teemme seuraavaksi ylistysryöpyn. Eikös me sovittu, että julkaistaan kehumme sitten kahden viikon päästä, eli heti kun kirjan kustantaja on syöttänyt ja juottanut meidät kaupungin kalleimmassa ravintolassa?
VastaaPoistaSalla, juu, ei parane kehua etukäteen, voi vaikka tarjoilut olla vaatimattomammat sitten :D
PoistaKohta 2 on paras! :-D Huvittavaa, että niin monet kirjailijatkin epäilee, että kyllä tässä täytyy takana olla jotain muuta. Että ei se rakkaus kirjallisuuteen voi mitenkään riittää motivaatioksi kirjoittaa.
VastaaPoistaÖhöm... ihan vain selvennykseksi, että tuo oma kommenttini oli kirjoitettu huumorimielessä :) Tuttavapiiriini kuuluu kyllä jo aika paljon kirjailijoita, eikä kukaan ole (vielä ainakaan ääneen) epäillyt kirjabloggaajia salaliitosta, mutta ehkä sellaisiakin kirjailijoita sitten on (tuttavapiirini ulkopuolella) :)
PoistaHeh, en tarkoittanut sinua Vera! :-) Pari muuta kirjailijaa on vaan motkottanut bloggaajista tässä vuosien varrella. ;-) Että miten ihmeessä bloggaajat ehtii lukea niin paljon jne. Tuntuu vaan hassulta, että osa kirjailijoista ei luota siihen, että rakkaus kirjallisuuteen voisi riittää motivaatioksi.
PoistaHyvä, ehdin jo pelästyä, kun aina kaikki eivät ymmärrä huumoriani :D
PoistaMutta mun tuttavapiirissä kirjailijat tosiaan postailee monesti esim. FB:ssä blogiarvioita ja arvostavat ja iloitsevat niistä (siis ihan yksityisseinällä), eli eivät suhtaudu mitenkään epäluuloisesti tai väheksyvästi tms, päinvastoin, joskus arvio näyttää pelastavan kirjailijan päivän/viikon :)
Toki kirjailijoiden heterogeeniseen "ammattikuntaan" mahtuu monenlaista tallaajaa, mutta vielä ei ole itselle sellaisia henk. koht. eteen sattunut. :)
Reeta, juu, ihan vakavissaan vaikea keksiä, mikä se motiivi voisi olla "kirjablogin takana", muu kuin että tykkää lukea ja jakaa kokemuksiaan kirjoittamalla. Ja jos joku aloittaisikin kirjablogin pyrkiäkseen alalle, niin eikö kirja-alalle pyritä siksi, että tykätään kirjoista? Ei varmasti ainakaan rahan vuoksi :).
PoistaVera, blogit ovat kyllä varmasti vaikuttaneet positiivisesti kirjailijoiden saamaan lukijapalautteen määrään. Jotkut (etenkin lanu-kirjailijat) ovat varmaan saaneet aina paljon lukijakirjeitä, toiset eivät niinkään. Sitten tietysti, jos jokin blogin kautta tullut palaute on ylimalkaisen negatiivista, niin varmasti se harmittaa. Enkä tässä nyt viittaa sinuun enkä kehenkään muuhunkaan kirjailijaan erikseen, mutta myönnän itse olevani aika tarkka siitä, miten negatiivisen mielipiteen muotoilen, kun kyseessä on toisen ihmisen kuukausin tai vuosien työ ja kenties hyvinkin henkilökohtainen teos. Se sitten taas saatetaan tulkita hymistelyksi, mutta suo siellä, vetelä täällä ;)
Minäkin repsahdin kakkosen kohdalla! Hyviä pointteja, Maria! :)
VastaaPoistaOi meitä bloggaajaparkoja, kustantamoiden kätyreitä, jotka aivopeseydemme ilmaisista kirjoista.
Hyvä yhteenveto, Maria! Salainen motiivihan on tietysti vallanhimo (me haluamme päättää, mitä kirjailijat kirjoittavat, kustantamot kustantavat ja Suomen kansa lukee). Vai olisiko se sittenkin taloudellinen (olen blogannut tänä vuonna yhdestä ilmaiseksi saamastani kirjasta).
VastaaPoistaMainio! :)
VastaaPoistaLoistava postaus!
VastaaPoistaRepesin kohdan kaksi kohdalla. Mikä ihmeen salainen motiivi? ;D
VastaaPoistaHahhahhaaa, mainio! :D
VastaaPoistaMaria! Menit sitten "läpällä" paljastamaan kaiken! Eikö sovittu, että paljastetaan tämä kaikissa mainos- ja mediatoimisto "Oy Suomen kirjabloggaajat Ab:n" 237 kirjablogissa vasta Helatorstaina? Ps. y-tunnus tuli!
VastaaPoistaTaika, joskus tekee mieli vähän sooloilla eikä mennä aina lauman mukana! Vähän glooriaa tänne Sinisen linnan kirjastoon — kun se toimitusjohtajan paikka on vielä auki...
PoistaKakkoskohtaa mukaellen minähän en voi sietää kirjoja ja koska vihaan niitä niin paljon, on pakko lukea! Tätä on vaikea selittää, tiedän, koska kuitenkin kehun ja ylistän näitä tekeleitä blogissani. Sen verran voitaneen paljastaa, että taustalla kenties on tosiaan jonkin salaliittoteoria: vapiskaa (kaikki muut kuin kirjabloggaajat) - (kirja)maailma ei ehkä riitä meille!
VastaaPoistaKyllä kolahti tuo, että kirjoja tulee kannettua kirjastosta kassitolkulla ja koti pursuaa kirjoja. Omat lapset eivät perineet lukuinnostusta, vaikka luin heille vaikka kuinka paljon kirjoja ja suorastaan asuimme kirjastossa. Lukuinnostus hyppäsi sukupolven yli ja nyt tytöntyttöni on oikea kirja-ahmatti. Ihaninta on, että hän kertoo oman versionsa kirjasta ja keksii erilaisia juttuja kirjoista.
VastaaPoistaKiva postaus sinulta ;)
Mai, niinhän se menee, ettei intohimoinen lukuharrastus läheskään aina siirry sellaisenaan lapsille, vaan jokainen löytää itse sen oman juttunsa. Ihana tytöntyttö sinulla! :)
PoistaHauska lista, joista omalla kohdallani kiistän kaiken paitsi en numeroa 2 (omalla kohdalla vierastan myös sanaa kirjallisuus, luen ja bloggaan kirjoista), minulla oli omat syyni aloittaa kirjablogi ja olen kertonut sen avautumisessani, joskin motiivit muuttuvat. Tuskin kellään tulee kymmentä tikkaa tauluun, mutta jollakin muullakin voi olla jokunen osuma :)
VastaaPoistaJokke, muistan sinun viitanneen tuohon blogisi "alkusyyhyn" blogisynttäreidesi yhteydessä, mutta en hoksannut sitä ainakaan blogisi esittelysivulta ja jäin uteliaaksi :). On kyllä totta, että motiivit blogin pitämiseen voivat muuttua vuosien varrella, samoin kuin blogin sisältö ja tyyli.
PoistaMiksi vierastat sanaa kirjallisuus? Tarkoitan sillä varmaankin ihan samaa kuin sinä, kun puhut kirjoista; ainoastaan ajattelen, että kirjallisuus ei ole sidoksissa fyysiseen muotoon vaan se kattaa myös esim. suullisen kerrontaperinteen, vaikka harvemmin kansantarinoista tms. bloggaankaan :).
Minulle kirjallisuus on liian hieno käsite, enkä hallitse oikeastaan kuin jotkut klassikot. Motiivi n paljon yksinkertaisempi kuin "rakkaus kirjallisuuteen" rakkaus kirjoihin ja lukemiseen on blogiaikana noussut, kirjallisuus on kasvattanut. Halusin blogillani osoittaa itselleni, että pystyn lukemaan ja analysoimaan kirjoja. Meillä kannustettiin kotona lukemaan, ja olisi ollut kaikki klassikot tarjolla, ei kiinnostanut silloin, joten nyt päätin täyttää mission :)
PoistaHieno missio! :)
PoistaVoi ei, nyt meidät, kaupallisessa talutusnuorassa kulkeva lammaslauma on paljastettu! Bää´äää, menen nurkkaan kirja- ja kekkerikutsuvuorien keskelle häpeämään...
VastaaPoistaIhan loistava postaus, kiitos :)
Olen seurannut tätä blogimaailmaa ja etenkin kirjablogeja vasta vähän aikaa mutta täytyy sanoa, etten muista oikein yhtään blogia/kirjapostausta (sillä kirja-arvostelujahan ne harvoin oikeasti ovat), joka olisi ollut aidon kriittinen kirjaa kohtaan. Mutta olen varmaankin lukenut vääriä blogeja :). Mielenkiintoista on ollut myös seurata sitä, miten lokeroituneita monet blogit ovat, i.e. suurin osa "lifestyle"-blogeista pursuavat vaatteita, sisustusta ja trendikkäitä ravintoloita -- kirjabloggaajatkin kirjoittavat usein vain ja ainoastaan kirjoista. Ihmettelen myös blogien pinnallista otetta elämään: viime vuoden blogiksi palkittu Malena Björndahlin "malenami -- guldkanter i vardagen" on hyvin tuoteorientoitunut kulutustaivas. Sellainen blogi ei ainakaan minulle anna mitään, ei edes virikkeitä. Björndahl kiittää jatkuvasti lukijoitaan, joiden kehuista hän saa voimaa ja energiaa. Se on tietysti hyvä asia.
VastaaPoistaMutta vakavasti kysyen: miksi kirjablogeja? On hienoa nähdä, että niin moni ihminen lukee. Moni ihminen lukee paljon, osa työkseen, osa silkasta lukemisen nautinnosta. Näkyy, että on syntynyt lukijoiden yhteisö, jossa annetaan vinkkejä ja vaihdetaan mielipiteitä. Kirjabloggaan = olen siis olemassa, elämälläni on (lisä)merkitys.
Itse en bloggaa ainoastaan kirjoista ja sen vuoksi blogini otsikkona onkin (pilke silmäkulmassa) "Assyriologin lifestyle". Kirjoilla ja niiden sisällöllä on vahvan intertekstuaalinen vaikutus koko elämääni. Bloggaan tuodakseni esille sen miten mielenkiintoisia näkökulmia muinaistutkijalla voi olla nykymaailmaan ja kuinka "hohdokasta" elämää muinaistutkijakin voi elää... :). Ja minulla ON agenda kaikkien kuvien ja tekstien alla.
Huomaa, ettet ole juuri lukenut kirjablogeja, sillä jos lukee jo edes 20 suosituinta kirjablogia, ei voi välttyä lukemasta myös kriittisiä, välillä jopa tylyjä kirja-arvioita. Muutamista tylytyksistä on noussut jopa oikein keskustelua tylytyksen oikeutuksesta, vrt. Morren maailma, jossa ei tosiaan epäröidä tuoda julki myös hyvinkin kriittisiä näkemyksiä. Kirsin Kirjanurkka kertoo suoraan, milloin jättää kirjan kesken. Salla ei kohtele ketään silkkihansikkain, ja Annika K. ilmoitti suoraan eriävän mielipiteensä esim. monien muiden kehuman esikoiskirjan kohdalla. Kirjainten Virrassa ei ole kumarrettu viihdekirjallisuudelle jne. jne.
PoistaEivätkä nämä ole suinkaan ainoita, kyllä iso osa bloggaajista ilmoittaa, jos ei ole kirjaan ihastunut. Kaikki eivät, koska jotkut ilmoittavat suoraan bloggaavansa vain lukemisen arvoisiksi osoittautuneista kirjoista, missä ei myöskään ole mitään vikaa, miksi tuhlata omaa ja lukijoiden aikaa johonkin negatiiviseen, jos sitä aikaa ei liiemmälti ole?
Osa bloggaajista taas esim. sanoo, ettei tykännyt kirjasta, mutta antaa sille paljon pisteitä siksi (Luen ja kirjoitan), että kirja kuitenkin herätti tunteita, ja vaikka tunteet olisivat negatiivisia, niin niiden herääminen oli kuitenkin merkki nimenomaan hyvästä kirjasta, muutenhan siihen olisi suhtautunut vain välinpitämättömästi.
Tervetuloa tutustumaan kirjablogien maailmaan vähän laajemminkin, niin sitten ehkä voi jo arvioida objektiivisemminkin tuota ensimmäisen väitteesi oikeutusta ;)
Niin kuin kirjoitin, olen seurannut kirjablogeja vasta vähän aikaa ja totesinkin, etten ole ilmeisesti onnistunut löytämään niitä kritiikin ääniä. En ole missään vaiheessa väittänyt olevani objektiivinen ja toivon että myös "kirjabloggaajayhteisöstä" voi lausua subjektiivisen "mututuntumansa" (varsinkin kun sen tekee "omalla nimellään"). Ja on todellakin ok blogata vain sellaisista kirjoista joista piti, jokainenhan konstruoi maailmastaan bloginsa kautta juuri sellaisen kuin itse haluaa -- sehän on yksi blogien viehätysvoimaa. Minusta tämä blogimaailma on oikeasti kaikkine ilmiöineen mielenkiintoinen -- myös tämä, että joku yhteisön jäsen loukkaantuu kollektiivisesti.
PoistaMielipiteeseensä on jokaisella oikeus eikös vaan :-) Ihan vain vinkkinä, että minunkin blogissani on myös muuta kuin kirjoja - olen hurahtanut nimittäin ruoanlaittoon melkein yhtä pahasti kuin lukemiseen...
PoistaKiva vastaus, mutta saanko oikaista vielä toisenkin väärinkäsityksen?
PoistaJos oikaisee sinun vääräksi osoittautuneita käsityksiäsi kirjablogien kritiikittömyydestä luettelemalla ihan konkreettisia esimerkkejä, joista voi käydä katsomassa asian todellisen laidan, se ei ole loukkaantumista, vaan tätä vastaamista kutsutaan blogimaailmassa vastavuoroisuudeksi. Akateemisessa maailmassa ehkä yliarvostettua, mutta blogimaailmassa hyvinkin yleistä.
Tästähän voisi melkein saada käsityksen, että tieteilijä itse on hiukan herkkähipiäinen, jos mutu- väitteensä osoitetaan vääräksi konkreettisia esimerkkejä luettelemalla. Mietiskelen vain ääneen vastauksestasi saamaani mielikuvaa.
Ja anonyymius johtuu blogeissa usein ihan siitä, ettei kaikilla lukijoilla todellakaan ole omaa blogia tai edes blogger-profiilia :)
Tv. kirjablogien lukija, vaan ei kirjabloggaaja (joo, ihmeellistä kyllä kirjablogeilla on sellaisiakin lukijoita, jotka eivät itse pidä kirjablogia. Ooh! :D )
Hyvät Anna Maria ja "Anonyymi",
Poistaymmärrän nimenomaan sen, että kirjablogit eivät ole kirjallisuuskritiikkiä. Alkuperäinen pointtini koski Marian kohtaa 6., johon pilke silmäkulmassa totesin, etten ole vielä toistaiseksi hirveän paljon kritiikkiä löytänyt mutta että se todennäköisesti johtuu siitä, etten ole seurannut niitä kovin kauan. En minä mitään herneitä vedä nenään jos joku sitten vinkkaa minulle blogeja, joissa kirjoja myös arvostellaan ankaralla kädellä. En vain ymmärrä että hyväntahtoisesti muotoillulla "mututuntumallani" pitäisi olla jotain oikeutusta, jota pitäisi arvioida uudelleen. Se ei ollut tutkimusta vaan nimenomaan "mututuntuma".
Kyllä lifestyle-blogit saavat pinnallisia olla, ei siinä mitään. Blogien viehättävyys piilee juuri siinä, että voi rakentaa sellaisen maailman itselleen kuin haluaa. Kaikki saavat tekstinsä ja kuvansa julki. Mietin vain mm. sitä minkälaiset ihmiset esim. tekevät ostoksia lifestyle-blogien kautta. Sekin on mielenkiintoista.
Ja anonyymille vielä: "kommentointi-profiilin" voi luoda vaikkei olisikaan omaa blogia. Silloin voi esiintyä omalla tai pseudonimellään.
Sanna/Elämän krestomatia: On totta, että monet suurimpien kävijämäärien blogeista — jotka ovat usein myös tunnetuimpia ja eniten esillä perinteisissä medioissa esim. haastattelujen kautta — ovat todella pinnallisia. Lifestyle-blogejakin on onneksi myös sellaisia, jotka eivät perustu pintamuodille ja kuluttamiselle vaan niissä puhutaan tavallisesta arjesta, remonteista, kirppislöydöistä, matkoista jne. Olen iloinen, että perustit blogisi ja että se edustaa vähän toisenlaista lifestylea, huomioita ja vaikutteita vähän kestävämmästä kulttuurista.
PoistaSellaisia kirjablogeja, joissa on juttua muustakin kuin kirjoista, tulee mieleen ainakin Kujerruksia (juttua myös teatterista, musiikista, kahviloista...), Café pour les idiots (ooppera, kirjailijan työ), Illuusioita (väitöskirjatyö, arki ja juhla) sekä Kirjava kammari (matkat, työ, arki). Tykkään lukea muustakin kuin kirjoista, mutta oma blogini on kirjapainotteinen mm. ajanpuutteen vuoksi ja siksi, että useinkaan reissuilla / niissä harvoissa kulttuuritapahtumissa joihin pääsen en tule ottaneeksi kännykkäkuvia kummoisempia kuvia — kuvat ovat aika olennainen osa esim. teatteriaiheista postausta.
Hahhah haa, mahtavuutta! Mainio listaus! (Minä kyllä jäin kiinni kohdassa yhdeksän, sillä wannabe-kirjailija on muuttanut asumaan minuun pysyvästi.)Ja Elämän krestomatialle; minun blogissani ja monen muunkin myös teilataan kun siihen on aihetta. =D
VastaaPoistaKiitos Irene -- tsekkasin juuri blogiasi ja siellä oli paljon hauskaa ja hyödyllistä. Palaan sinne varmasti uudestaankin, koska luen myös intohimoisesti dekkareita, erityisesti antiikkiin sijoittuvia tai muinaistutkijoita/tutkimusta sivuavia.
PoistaHei, mistä noita kylppäriin sopivia kirjahyllyjä myydään?
VastaaPoistaVaikuttaa siltä, että kirjabloggaajilla on karvat pystyssä. Mitä on oikein tapahtunut?
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaPoistin ylläolevan kommentin, koska kirjoitin sen liian provosoituneena ja verensokeri liian alhaalla. Alempana on asiallisempi kommenttini.
PoistaHyvä lista ! Minusta seinien tapetoiminen kirjoilla olisi hyvä ajatus - ja onhan kirjahyllykin sisustuselementti !
VastaaPoistaSamalla kun tunnistan listan ehdottoman totuuden (käänteisesti), jään kummastelemaan keskustelun hyrinää, mutta ehkä se on se juttu. Vaikka melkein uskallan epäillä, että eivät bloggaajatkaan ihan täydellisiä ole. Melkein, ei aivan.
VastaaPoistaJoku tuolla sanoi ettei bloggaajan tarvitse olla samalla tavalla puolueeton kuin kirjallisuuskriitikon. Ei syytä huoleen muutenkaan, sillä eihän kriitikot mitenkään puolueettomia ole. Puolueetonta kriitikkoa ei lue erkkikään.
Puolueettomuus on sitä paitsi harhakuvitelma; eilenkö se oli kun Suomen ulkopolitiikassa vihdoin tunnustettiin ettei puolueettomuutta nykymaailmassa ole olemassakaan; on vain verkottumista ja liittoutumista.
Maailma on blogi.
Osuit Kyösti naulan kantaan. Eikä "oikean" taidekritiikinkään tarvitse olla puolueetonta, arvostelu on aina ihmisen henkilökohtainen mielipide. Myös tutkimuskirjallisuuden puolella auttaa paljon, jos tuntee sekä kirjan kirjoittajan että sen arvostelijan -- silloin osaa paremmin asettaa tekstit kontekstiin. Verkottuneisuus vaikuttaa toimintaamme ja ajatuksiimme silloinkin kuin yhteydet eivät ole meille itsellemme aivan selviä. Objektiivisuus on vain abstrakti termi.
PoistaTuossa perin proosallista makaronilaatikkoa laittaessani mieleeni tuli myös ajatus siitä, että "Anonyymi" on trolli, joka kaipasi vähän säpinää konsensushenkiseen "vuorovaikutukseen". Saatoin langeta ansaan :) -- tulevaisuudessa olen varovaisempi...
Lopetan heti blogini, jos joku riittävän arvovaltainen taho määrää, että bloggaajan pitää olla täydellinen edes jossakin suhteessa :)
PoistaEn oikein tajua, mikä blogeissa joitakuita ärsyttää tai pelottaa. Kenties se, että kuka tahansa tavis voi sellaisen perustaa ja saada juttunsa "julkaistua" ilman mitään toimituksen tai päätoimittajan seulaa. Netissä ollaan samalla viivalla kaikki. Kuka vain voi kirjoittaa itseään kiinnostavista aiheista.
Oma vaatimaton mutta itselle sitäkin tärkeämpi blogini on ainakin toistaiseksi saanut lähes pelkästään positiivista palautetta, vaikka välillä taidan itselleni kolahtaneita kirjoja ylistää turhankin suitsuttelevasti. Se on kuitenkin varsin vapauttavaa sen rinnalla, että välillä kirjoittaa jonkin arvion myös printtimediaan. Silloin on punnittava sanansa tarkemmin jo ihan tilavaatimustenkin takia.
Ihmettelen vaatimuksia, että blogien pitäisi olla puolueettomia, objektiivisiä, analyyttisiä, kriittisiä yms. Alun perinhän sana "blogi" on tarkoittanut "nettipäiväkirjaa". Mistä lähtien päiväkirjoilta on alettu vaatia objektiivisuutta?
PoistaJa ylipäänsä miksi blogien pitäisi muistuttaa jotain muuta jo olemassaolevaa kirjoittamisen muotoa, kuten sanomalehtikritiikkiä, akateemista tutkimusta tai vaikkapa lukion äidinkielen ainekirjoitusta? Miksei blogeissa saisi vapautua kaikista kahleista ja antaa vain tekstin tulla sellaisena kuin se on tullakseen? Miksei saisi kirjoittaa reippaasti asian vierestä, tunteella ja "rapa roiskuen"? Kuka on tämä anonyymi taho, jolle sananvapauden ja ilmaisunvapauden rajoittaminen on niin lähellä sydäntä?
Tuija/Pikkirilli: Ei kannata välittää mistään vaatimuksista, vaikka niitä silloin tällöin joku ilmoille heittääkin. Tuo objektiivisuuden vaatimus taitaa liittyä lähinnä niihin tapauksiin, kun bloggaaja on saanut esim. kirjasta arvostelukappaleen. Siis silloinkaan ei tarvitse kirjoittaa "objektiivisesti" tai "kriittisesti", mutta jotkut ehkä epäilevät, että bloggaajat kehuisivat saamiaan kirjoja "kiitokseksi" tai "jotta saisi kirjoja vastakin". Näin ei kuitenkaan taida toimia kukaan :). Jotkut ehkä kokevat, että kirjabloggaajat tulevat kriitikoiden reviirille, mutta siitäkään ei ole kyse! Kirjablogit eivät edes pyri korvaamaan ammattikritiikkiä (toki on myös ammattilaisten pitämiä kirjablogeja, mutta tarkoitin tässä nyt ns. "harrastelijablogeja").
PoistaBlogien olemukseen nimenomaan kuuluu kirjoittamisen vapaanuotoisuus, ja sitä sekä "omaa ääntään" kannattaa vaalia.
Nimenomaan, antaa kaikkien kukkien kukkia!
PoistaMielestäni blogit muistuttavat jollain tavoin kahvipöytäkeskustelua. Ei kaikkien tarvitse lähteä järeän argumentoinnin linjalle, vaan yhtä hyvin vain jutustella ja höpöttää. Miksi kirjallisuudesta ja taiteesta ylipäänsä pitäisi tehdä kuolemanvakava ja juhlallinen asia? Luulisi, että on hyvä, kun joku ylipäänsä jaksaa kirjoittaa kirjoista. Olisiko kuoliaaksi vaikeneminen jotenkin parempi vaihtoehto? Tai pitäisikö suunvuoro sallia vai "asiantuntijoille" ja muille voikin sitten viestittää (suoraan tai epäsuoraan), että vaietkaa.
Ei ole "pakko" vastata. Itsekseni tässä vain jaarittelen ;)
Heh, hyvä lista.
VastaaPoistaOnhan se niin, että jos kirjasta ei kerro postauksessaan negatiivisia asioita tai kritisoi, niin koko postaus on huijausta. Niin hyvää kirjaahan ei ole olemassa, etteikö siitä jotain voisi jupista. Ja jos vähän kehnommasta kirjasta esittelee jonkin hyvän piirteen, niin sekin on pelkkää mielistelyä. Eikä olemassa ole kirjaa, josta useampi voisi tykätä, on vaan pelkkä joukko huijareita. Hyvä, että nämä seikat tulevat julki ;)
Maria, tämä teksti oli hauska teksti! Kiitos siitä!
VastaaPoistaKirjablogit voivat vaikuttaa varsin samanlaisilta, jos niitä ei seuraa aktiivisesti. Itse voin helposti tuomita tyyliblogit henkka&maukka-vaatteiden näyteikkunoiksi, mutta jos seuraan joitakin blogeja pidemmän aikaa, niin joukosta voi helposti poimia sellaiset, jotka alkavatkin kiinnostaa, tyylinsä tai kirjoitustyylinsä takia.
VastaaPoistaKirjablogi on mulle itselleni vapauttavaa, koska voin kirjoittaa siitä, mistä haluan ja siitä, mikä minua kiinnostaa (siksi siis kirjablogi). Luen toisten blogeja saadakseni lukuvinkkejä. Kävin tänään kirjastossa, niin tuli mieleeni, että aiemmin vinkkaajani oli kirjastontäti, joka nosteli kirjoja esiin. lukevat ystäväni ovat jääneet jonnekin kauas, eivätkä ole enää vinkkaamassa... Toisaalta blogin myötä sitä on jotenkin enemmän kirjojen maailmassa: seuraa uutuuksia, ja sitä mitä muut lukevat jne. Kiinnostus tavallaan kasvaa koko ajan.
Itse suhtaudun blogeihin puolivakavasti: kirjat ovat tärkeitä elämässäni, ja toivoisin, että koko maailma lukisi, mieluusti niitä kirjoja, joita itse rakastan, koska ne ovat niin hyviä. Mutta toisaalta hyväksyn sen, että joku pitää kirjablogeja täysin typeränä hommana, ja haluaisi, että kirjoista kirjoitettaisiin vain valtakunnan ykköslehdessä. Blogiteksti on kuitenkin erilainen teksti kuin kritiikki.
Mainio teksti. Kiitos Maria! En ryhdy sen enempää kommentoimaan, kun "kaikki" on jo sanottu.
VastaaPoistaTäällähän on pitkä keskustelu.
VastaaPoistaLuulisin, että blogin ikä vaikuttaa myös esim. kriittisyyteen. Oletettavaa on että lempikirjoista bloggaa ensin, ja niitä ei ehkä kritisoi, mutta jokainen blogi löytää pian oman tyylinsä, josta mukavasti aina poiketaan, ja kritisoidaan ja kitistään.
Itse ainakin sekä kiittelen että myöskin kitisen, kun siihen tarve on. Jokaisella blogilla on oma lokeronsa, ja itsellä se on lähinnä jo julkaistut kirjat, ostan uutuksia muutaman vuodessa, ja lainaan muutaman uutuuskirjan, joten yli 350 kirjan arvostelusta maksimissaan kymmenen on ollut "uutuuskirjaa". Minusta sen sijaan on hyvä, että blogistit julkaisevat arvioita uutuuskirjoista, koska kirja-ala julkaisee uutuuksia, uutuuskirjoja kirjoitetaan. Minulla on tähän lähinnä kaksi syytä en viitsi periaatteellisista syistä pyytää arvostelukappaleita, minulla on muitakin aika pikkumaisia periaatteita. Toinen syy on se, että olen ajatellut lukea tietyt kirjallisuuden perusteokset kotimaasta ja maailmalta.
***
Ihmisiä ei minusta pidä niputtaa minkään ominaisuuden vuoksi yhteen. Kirjabloggarit ovat piristävän erilaisia, ja jokainen blogi on kaunis kukka. En itse ainakaan tunne ketään toista bloggaria enkä tee yhteistyötä kenenkään bloggarin kanssa. Toisaalta minusta on sen sijaan hyvä että monet bloggarit joko sattumasta tai sopien bloggaavat samasta kirjasta ja ovat kirjallisuustapahtumissa ja kirjoitetaan kirjallisuusblogikirjaa ...
Jokke, se että ei pyydä arvostelukappaleita on ihan hieno ja kunnioitettava periaate, jonka tiedän sinun lisäksesi muutamalla muullakin bloggaajalla olevan. Enkä siis tarkoita, että olisi sen huonompaa niitä pyytää, mutta tärkeintä on, että kukin toimii parhaaksi katsomallaan tavalla. Myös klassikoiden lukeminen on hyvä asia; itse harrastin sitä nuorempana kun luin lähes pelkästään vanhaa (pääosin käännös-)kirjallisuutta ja samoin yliopistossa tuli käytyä niitä läpi; nyt on mukavaa vaihtelua keskittyä uudempaan ja kotimaiseeen tuotantoon. Sen sijaan lapsille luemme miehen kanssa pääosin klassikoita, joihin tässä tapauksessa sisällytän myös "uudet klassikot" siis Nopolan siskosten tuotannon, Timo Parvelan, Hannele Huovin, Jukka Parkkisen... Sekä tietysti vähän vanhemmat Tove Jansson, Astrid Lindgren, Marjatta Kurenniemi...
PoistaTosiaan, meitä kirjabloggaajia ei voi niputtaa yhteen vain siksi, että bloggaamme kirjoista :). Taustat ja tyylit ovat niin erilaisia... Ihanasti sanottu tuo "Jokainen blogi on kaunis kukka"! :)
Kuten kirjoitin, jokainen blogi on kaunis kukka, mutta myös että lukemisessa on omat kaari. Olen pohtinut, että muutaman vuoden päästä olen ehkä halukas lukemaan uutuukirjoja, silloin arvostelukappeleet voivat tulla ajankohtaiseksi. Mielipiteen voi sanoa mistä kirjasta vaan, mutta uutuuksien analysointi saattaa olla haasteellisempaa kuin "vanhojen". Esim. lukemani Seita Vuorelan Karikko on itse asiassa parempi kirja kuin kirjoitin, vaikka lähinnä silitin sitä myötäkarvaan.
PoistaAivan, nämä asiat eivät ole mitenkään kiveen kirjoitettuja. Lukeminen on paitsi kaari, myös aaltoliikettä: uutuuksiin voi turtua ja alkaa kaivata enemmän vanhempia kirjoja ja toisin päin.
PoistaUutuuksista bloggaaminen on tosiaan tavallaan vaikeampaa kuin vanhemmista, ja koulun suosikkiklassikkoja lukuun ottamatta ne myös yleensä kiinnostavat laajempaa yleisöä. Jos teos on jotenkin haastava, siihen ei välttämättä löydy avaimia toisten postauksista / kritiikeistä, jos niitä ei ole vielä ilmestynyt. Toisaalta, kuinka sanoa jotain uutta vaikkapa Jane Austenin Ylpeydestä ja ennakkoluulosta?
Ja mitä esim. Karikkoon tulee, niin joskus on tosiaan vaikea tehdä täysin oikeutta kirjalle, jos se on todella hyvä :). Onneksi sen saa yleensä kuitenkin jotenin ilmaistua ja niin ehkä joku uusi lukija löytää upean kirjan...
PoistaKiitos kaikille fiksuista, ajatuksia herättävistä ja hauskoista kommenteista! Ihan kaikkiin en ehdi henkilökohtaisesti vastaamaan, mutta palailen keskusteluun vielä :).
VastaaPoista