Laura Suomela: Lokkisaaren säpinät

Laura Suomela: Lokkisaaren säpinät
Kuvittanut Markus Pyörälä.
Wsoy 2012, 111 sivua.
(Ennakkokappale)

- No, mitäs me nyt sitte tehdään? kysyin.

- Ei tässä mitään voi tehdä, muuta kuin pysytellä hyvissä tarkkailuasemissa. Pitäiskö pyytää Jyteltä kiikarit lainaksi, sanottais, että me halutaan tutustua tän saaren lintukantaan? Sitte mentäis yöllä vaklaamaan, niillä kiikareilla huusista. Kukaan vetäjä ei voi syyttää meitä yöjuoksusta, koska me ollaan vessassa, Isto ehdotti. 

Juho on lähdössä ensimmäistä kertaa seurakunnan kesäleirille. Vähän jännittää, sillä hän ei ole ennen ollut yötä poissa kotoa, paitsi jääkiekkoturnauksissa, ja sielläkin isä on ollut mukana. Onneksi mukaan lähtee Isto, joka on ollut Juhon paras kaveri eskarista asti. Siinä missä Isto on sanavalmis, huumoria viljelevä koheltaja, Juho on hiljaisempi mietiskelijä, joka osaa asettua toisen asemaan ja on oppinut, että vaikeatkin asiat selviävät puhumalla. Poikien ystävyys syvenee leirillä entisestään, kun yhdessä nauretaan löytötavaralaatikon froteeuikkareille, kinastellaan tyttöjen kanssa (niiden samojen, joista salaa vähän tykätään), ja kiikaroidaan yöllä huusin ikkunasta viereisen saaren hämäräperäisiä tapahtumia.

Tamperelaisen nuorisotyönohjaajan, Laura Suomelan, esikoisteos Lokkisaaren säpinät on aurinkoinen varhaisnuortenromaani, jossa on rippunen jännitystä. Leirielämä lipunnostoineen, ruokalauluineen ja ensimmäisen illan koti-ikäväitkuineen on kuvattu elävästi. Kirjan kertoja, alakouluikäinen Juho, vaikuttaa ikäisekseen ehkä liiankin huomaavaiselta ja järkevältä (hän muun muassa eläytyy diabeetesta sairastavan toverinsa osaan niin empaattisesti, että monella aikuisellakin olisi siitä oppimista), mutta on kaiken kaikkiaan mainio lastenromaanin hahmo, johon voivat samastua niin seikkailunhaluiset kuin vähän herkemmätkin pojat. Isto, joka edustaa perinteistä "sankarin hauska kaveri" -hahmoa, ei ole liiaksi karrikoitu, vaan tavallinen poika omine heikkoine kohtineen hänkin. Muista hahmoista on mainittava leirisaaren isäntä Aulis, joka riemastuttaa ilkikurisella tarinoinnillaan ja murteellisella puheenparrellaan.

Leirin päivärytmi, leppoisat yhteisleikit, mukavat ohjaajat ja kotona odottava perhe luovat poikien seikkailulle turvalliset kehykset. Suomela kirjoittaa toimivaa dialogia, ja Iston lohkaisut ja muu tilannekomiikka saivat minut monta kertaa nauramaan ääneen. Alun tarpeellista johdattelevaa ja kuvailevaa osuutta lukuunottamatta tarina etenee jouhevasti, ja uskoisin varsinaisen kohderyhmän (n.7-11 -vuotiaat) jaksavan lukea reilun satasivuisen, muutamalla mustavalkokuvalla elävöitetyn kirjan kiinnostuksen herpaantumatta. Kaiken kaikkiaan Lokkisaaren säpinät on sympaattinen lastentomaani, jota voin varauksettomasti suositella nuorille lukijoille.