Alan Bennet: Epätavallinen lukija
The Uncommon Reader, suom. Heikki Salojärvi.
Basam Books 2008, 115 sivua.
Aikaisemmin hän ei olisi vähääkään siitä mitä palvelijatar ajatteli tai oliko hän kenties loukannut tämän tunteita, mutta nyt hän välitti ja jäi tuoliin palattuaan miettimään syytä siihen. Se että tämä huomaavaisuuden puuska saattaisi jotenkin liittyä kirjoihin tai aina yhtä värisyttävään Henry Jamesiin, ei sillä hetkellä juolahtanut hänen mieleensä.
Hänen majesteettinsa Englannin kuningatar eksyy eräänä päivänä sattumalta kirjastoautoon, lainaa kirjan, lukee sen ja jää koukkuun. Näin on käynyt monelle, mutta yleensä hieman nuoremmalla iällä, ja kuningatar ei osaa olla surematta niitä vuosia, joita hän on tuhlannut olemalla lukematta. Ottaakseen vahingon takaisin kuningatar ahmii klassikkoja ja uudempaa kirjallisuutta, tekee muistiinpanoja lukemastaan ja kutsuu kirjailijoita illanviettoihin. Lukemista harrastava keittiöapulainen, Norman, hankkii ja suosittelee kuningattarelle kirjoja kuin äiti, joka totuttaa lapsensa kiinteisiin ruokiin: ensin mietoja makuja ja helposti sulavaa rakennetta, myöhemmin vivahteikkaampaa ravintoa.
Epätavallinen lukija päätyi lukulistalle useiden ihastuneiden blogikirjoitusten ansiosta. Nyt täytyy tunnustaa, että kirja oli minulle pieni pettymys. Siron kirjan ulkoasu on kaunis ja kirja sisältää runsaasti lukutoukan korvaa hiveleviä, kevytfilosofisia lausahduksia kirjallisuudesta ja lukemisesta, mutta siihen se sitten jääkin. Lukemista sävytti pitkästyneisyys, ja jollei kirja olisi ollut niin lyhyt, niin kesken olisi jäänyt.
Saatan nauttia paljonkin kirjasta, jossa henkilö vain lukee ja ajattelee tai puhuu lukemastaan, mutta silloin tekstin pitää olla jotain muuta kuin tasapaksua proosaa. Epätavallisen lukijan henkilöhahmot ovat paperisia. Kenties se kuvaa hovin persoonattomuutta ja sitä, kuinka kuninkaalliset ja heidän palveluskuntansa joutuvat noudattamaan tiukasti etikettiä ja protokollaa, mutta kaunokirjallisuutena tämä ei kolahtanut, minulle. Vika saattaa osittain olla siinä, että (takakannen mukaan, enpä olisi muuten huomannut) Epätavallinen lukija on satiiri, siis lajityyppiä, joka ei minuun kolahda.
Ihan sympaattinen, paikoin hymyilyttävä kirja kuitenkin, joten kaikkien tavallisten tai epätavallisten lukijoiden kannattaa kurkata kirjan sivuille ja katsoa, löytääkö sieltä itsensä.
"Voiko olla suurempaa iloa", kuningatar uskoutui naapurilleen Kanadan ulkomaankauppaministerille, "kuin törmätä kirjailijaan, jonka teoksesta pitää, ja sitten huomata ettei hän ole kirjoittanut vain yhtä tai kahta kirjaa vaan kymmenen?"
Epätavalliseen lukijaan ovat aiemmin tutustuneet ainakin Kirsimaria, Liina, Penjami, Elma Ilona, Hanna, Noora, Jokke, Norkku, Maija ja Riina
Minua ihmetytti sisäkannen teksti, että kirjailja on leedsiläisen teurastajan poika, en löytänyt yhteyttä mihinkään, pohdin lieneekö sisäpiirin vitsi :)
VastaaPoistaJokke, huomasinkin, että olit nostanut ko. asian arviosi otsikkoon :D. Ehkä tuolla maininnalla haluttiin korostaa, että Bennet tarkastelee hovia etäisyyden päästä? ;)
VastaaPoistaNäin varmaan kuten kirjoitat.
PoistaMenin lukemaan muuten oman arvioni, aika tosissani olin kirjoittanut, mutta hymyilytti eli kiitokset linkkauksesta :)
Olen samoilla linjoilla kuin sinäkin. Kirja ei ollut minullekaan täysosuma. En hirveästi ihastunut Bennetin kirjoitustyyliin, jossa oli makuuni liian lyhyitä virkkeitä. Mutta idea kirjassa oli sympaattinen: kuningatar hurahtaa lukemiseen.
VastaaPoistaTuija, kiva kuulla että on joku toinenkin, joka ei niin syttynyt tälle - mietin jo, mikä minussa on vikana :). Ei tullut minullekaan tunnetta, että Bennetiltä pitäisi lukea jotain muutakin...
PoistaVoi harmi, että kirja osoittautui sittenkin tasapaksuksi. Monien blogijuttujen perusteella minäkin vähän innostuin, mutta taidan kuitenkin antaa tilaa muille, kuten tänään vihdoin aloittamalleni Jäälle. :)
VastaaPoistaIhanaa, että sinulla on Jää viikonloppulukemisena! Odotan, mitä sanot siitä... <3
PoistaMinäkin olin lukenut tästä kehuvia juttuja ja ajatellut lukevani tämän, mutta unohtanut sitten. Eipä taida sitten olla kovinkaan suuri menetys!
VastaaPoistaSara, aika moni on tästä kuitenkin tykännyt, että jos kirja tulee vastaan, niin voithan kurkata tykkäätkö tyylistä. Mutta minä en tosiaan niin syttynyt.
Poista