tiistai 12. kesäkuuta 2012

Marmeladia, proosaa ja Näkijän tytär


Viime lauantaina minulla oli ilo olla vieraana Tammen ensimmäisessä Marmeladia ja proosaa -tapahtumassa, jossa esikoiskirjailija Kristiina Vuori oli kertomassa juuri ilmestyneen romaaninsa Näkijän tytär synnystä. Aamukahville Café Aaltoon oli kokoontunut kustantamon väen lisäksi pitkän pöydän täydeltä kirjanystäviä: (kirja)bloggaajia ja Akateemisen kirjakaupan lukupiiriläisiä. Tunnelma oli rento ja lämmin. Tapahtuman konsepti on peräisin Bonnierilta Ruotsista; siellä on kirjabloggaajia kutsuttu Prose and Jam -tapaamisiin.

Tiesin Näkijän tyttären synnystä jonkin verran etukäteen, sillä olin seurannut Kristiinan Rajalinna-blogia, jossa hän kertoi käsikirjoituksen muokkaamisesta Oriveden Kohti mestaruutta -kurssilla ja sen jälkeen. Alunperin käsikirjoitus oli aikuisten fantasiaa, mutta siitä tulikin historiallinen viihderomaani. Genre ei ole itselleni kovin tuttu - olen lukenut Kaari Utrioltakin vain Oppineen neidin ja jonkin toisen  romaanin (ennen blogia), jonka nimeä en muista. Sen sijaan Utrion kansantajuiset historiateokset ovat minulle tuttuja, ja oli hauska kuulla, että Kristiina oli käyttänyt niitä (sekä lukuisia muita tietokirjoja) lähdeteoksina Näkijän tytärtä kirjoittaessaan - sekä kysynyt Utriolta neuvoa, kun kaivattua tietoa ei kirjoista löytynyt!

Kirjailijan työtavoista jäi mieleen myös se, että hän nauhoittaa itselleen muistiinpanoja kännykällä, siinä missä joku toinen kollega kenties käyttää muistikirjaa ja kynää. Näin joskus yllättävissäkin paikoissa mieleen pulpahtavat ideat eivät joudu hukkaan. Haastavaa pitkän romaanin kirjoittamisessa oli Kristiinan mukaan se, että oli hallittava runsas henkilöhahmojen ja juonenkäänteiden kokonaisuus yksityiskohtineen.

Pian sen jälkeen, kun Kristiina oli lähettänyt käsikirjoituksensa kustantamokierrokselle, sille näytettiin vihreää valoa kolmesta kustantamosta. Sopimus solmittiin Tammen kanssa, joka toimi nopeasti ja vakuuttavasti ja jonka kustannustoimittajan kanssa löytyi yhteinen sävel. Tammessa uskotaan historiallisen viihteen olevan Suomessa nouseva genre.

Näkijän tyttären tapahtumat sijoittuvat 1200-luvun Suomeen. Sankaritar on punatukkainen Eira, jolla on näkijän lahjoja ja joka oppii yrteillä parantamisen taitoja. Koska Eira on myös rikkaan kartanon perijä, hänen ympäriltään löytyy runsaasti juonittelijoita. Romantiikkaakaan ei kirjasta puutu, mutta loppuratkaisu ei kirjailijan mukaan ole aivan tavanomainen.

Kristiina Vuori kirjoittaa parhaillaan toista romaaniaan, työnimeltään Siipirikko, joka sijoittuu keskiaikaiseen Laatokan Karjalaan.

Kiitos Kirstiina Vuorelle, Tammelle, bloggaajakollegoille ja lukupiiriläisille mukavasta tilasuudesta!

Kirjailijan uusi blogi löytyy täältä ja Facebook-sivut täältä.

Tilaisuudesta ovat kirjoittaneet myös Mari A., Kirja käsilaukussa -blogin Mari sekä Amma. Kirsin kirjanurkasta voi lukea arvion Näkijän tyttärestä. 

6 kommenttia:

  1. Sellaista vaan tulin sanomaan, että käyhän katsomassa blogiani. Siellä on sulle jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna Elina! Kauniit syreenit sinulla on profiilikuvassa, voi niiden tuoksua nyt...

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Niin oli, Mari A. - oli muuten jotenkin hassua kävellä siellä Akateemisen hyllyjen välissä, kun kysyit suosituksia, ja totesin, että tuotava ja tuosta voisit tykätä, mutta oletkin tainnut lukea ne jo ;).

      Poista
  3. Hei Maria ja kiva kuulla tästä Tammen tapahtumasta! Luin äskettäin Utriolta vanhemmasta päästä olevan historiallisen romaanin ja Näkijän tytär kyllä kiinnostaisi kesälomalukemiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, olen lukenut Näkijän tytärtä noin sata sivua ja on kyllä hyvää lomalukemista, vaikka genre ei olekaan ominta minua. Muistuttaa nimenomaan noita Utrion varhaisempia romaaneja (jotka sijoittuvat keski- ja vanhempaankin aikaan), ei niinkään Oppinutta neitiä.

      Poista