Tammi 1986, 165 sivua.
Keski-ikäinen Taina matkustaa, romaanin kertoja, Ravennaan kirjoittamaan kirjaa taiteilijaäidistään. Kotiin on jäänyt rakastettu. Äiti, joka on kuollut struumaan kaksikymmentä vuotta aiemmin, on asunut italialaiskaupungissa ja tehnyt siellä mosaiikkitöitä. Eräänlaista mosiaiikkia kokoaa myös hänen tyttärensä miettiessään menneisyyttä, suhdetta vanhempiinsa, äitinsä ja isänsä välistä suhdetta sekä taiteen tekemisen mahdollisuuksia tai mahdottomuutta.
Kertojan vanhempien avioliitto on ollut ongelmallinen. Avioeron jälkeen taiteilijaäiti lähti Italiaan opiskelemaan kuvataidetta ja teini-ikäiset lapset jäivät Helsinkiin selvitymään keskenään. Kertoja ei tunne asiasta katkeruutta, vaan on päinvastoin iloinen, että äiti toteutti unelmiaan. Isäänsä kertoja ei sen sijaan pysty ymmärtämään.
Lehdessä isästä ja äidistä kuva joka oli otettu äidin freskonäyttelyn avajaisissa. Äiti katsoi isää kasvoillaan epävarma hymy. Hän näytti pikkutytöltä joka kysyi: "enkö ole hyvä?" Isä ei katsonut äitiä vaan pöydällä olevia valokuvia. Hänen kasvoillaan oli ilme kuin hän olisi sanonut: "Pyh, roskaa." Hän hyökkäsi kuin suden päälle, kun äiti sai näyttelystä hyvät arvostelut.
Talvi Ravennassa kuvaa ennen kaikkea suloista tapahtumattomuutta ja kertojan mielenliikkeitä. Taina kuvaa, kuinka vaikea on löytää edullista vuokrahuonetta, tapaa temperamenttisia italialaisia ja katselee kaupunkia. Matkalukemisena Tainalla on Danten Kiirastuli ("sillä en jaksanut raahata mukana Helvettiä") ja hän pohtii Danten ja Beatricen suhdetta sekä keskiaikaisen kirjailijan vaiheita muutenkin. Tätä romaania voisi kutsua slow literatureksi, sillä tekstillä ei ole kiirettä minnekään. Kappaleet ovat pitkiä, jopa yli sivun mittaisia. Silti lukeminen ei ole raskasta, vaan ikään kuin kulkemista kertojan rinnalla Ravennan kaduilla.
Haasteet: Kirjallisuuden äidit (Äidit ja tyttäret), 24h-lukumaraton
Tämähän kuulostaa oikein ihanalta kirjalta. Pitää etsiä käsiin.
VastaaPoistaKuulostaa vähän siltä, että tässä on jonkinlainen omaelämäkerrallinen eetos taustalla sen perusteella mitä olen lukenut Konkan suhteesta isäänsä.
Jaana, uskon että pitäsit tästä!
PoistaTässä oli tosiaan aika vahvana tuo omaelämäkerrallisuus, oikein alleviivattiin että Taina = melkein kuin Anita toisinpäin. Minua huvitti, kun luen parhaillaan Orhan Pamukin kirjaa romaanien lukemisesta ja kirjoittamisesta, ja siinä sanottiin, että lukija miettii aina, että mikä kaikki romaanissa "tapahtui todella". Niinhän sitä tekee... :)
Kuulostaa sympaattiselta. Joskus tekee hyvää downshiftata kirjojenkin suhteen :)
VastaaPoistaElma Ilona, suosittelen - itse aion lukea Konkkaa enemmänkin :)
VastaaPoista