Englantilaisia pidetään teen ystävinä, mutta Café Voltaire -henkinen kahvilakulttuuri on elänyt pitkään myös Britanniassa. Euroopan ensimmäiset kahvilat avattiin Oxfordiin ja Lontooseen jo 1960-luvun alussa. Brittiläiseen coffee house -kulttuuriin liittyi jo tuolloin poleeminen ja poliittinen keskustelu. [-- --] Naisilla ei tunnetusti 1600-luvun Englannissa ollut pääsyä julkiseen kahvilakulttuuriin, vaan heille jäi kodin yksityinen maailma. Virginia Woolfin kaltaisten brittiläisten naisajattelijoiden ansiosta nykyisin onneksi myös naiset voivat osallistua maailmanmenoa koskevaan keskusteluun kahviloissa ja teehuoneissa ja pubeissa - ja tietenkin myös kirjojensa kautta. (Imperiumin perilliset, 12.)
Päivi Kosonen, Päivi Mäkirinta ja Eila Rantonen (toim.): Imperiumin perilliset. Esseitä brittiläisestä nykykirjallisuudesta. Café Voltaire -sarja, Avain 2009.
Imperiumin perilliset on yleistajuisesti kirjoitettu tietoteos kaikille brittiläisestä nykykirjallisuudesta kiinnostuineille. Esseiden kirjoittajat ovat suomalaisia kirjallisuuden ja kulttuurin vaikuttajia; professoreita, tutkijoita, kirjailijoita, toimittajia ja opettajia, joilla on omakohtainen suhde esittelemäänsä kirjailijaan. Päivi Kososen, Päivi Mäkirinnan ja Eila Rantosen toimittama teos on tekijälähtöinen: se nostaa keskusteluun sellaisia brittiläisiä nykykirjailijoita, jotka tarjoavat lukijoille ajattelemisen aihetta taidokkaasti ja omaäänisesti. Osa brittiläisistä nykykirjailijoista sijoittaa tarinansa toiseen aikaan (esim. Kazuro Ishiguron Pitkän päivän ilta) tai paikkaan (esim. Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe-dekkarit), mutta yhtä kaikki heidän teoksensa heijastelevat kirjoitusajankohdan ja -kulttuurin arvoja ja asenteita.
Kirjan nimi, Imperiumin perilliset, viittaa käsitykseen, että 1980-luvulla ja sen jälkeen julkaisseet kirjailijat elävät ja kirjoittavat suhteessa toisen maailmansodan perintöön. Britannian valta-asema maailmanpolitiikassa horjui ja siirtomaa-aika päättyi viimeistään Hong Kongin palautuessa Kiinalle vuonna 1997. Brittiläisestä nykykirjallisuutta ei kuitenkaan leimaa alakulo ja menneen kaipuu, vaan ennemminkin on kyse siitä, että omaa identiteettiä ja menneisyyttä peilataan lähihistoriaan. Entisistä siirtomaista muuttaneet ja heidän jälkeläisensä tuovat brittiläiseen kirjallisuuteen uudenlaista monikulttuurisuutta, ja puhutaan jopa "uuden romaanin aikakaudesta", jota edustavat esimerkiksi Salman Rushdie, Ian McEwan, Martin Amis ja Hanif Kureishi. Imperiumin perillisiä eivät siis ole vain Isossa-Britanniassa syntyneet, vaan myös maahanmuuttajat. Erilaisista taustoista tulevia kirjailijoita yhdistää kysymys brittiläisen identiteetin tulevaisuudesta globaalissa maailmassa.
Imperiumin perillisissä kirjailijat on ryhmitelty alaotsikoiden alle sen mukaan, miten ne tätä brittiläistä identiteettikriisiä käsittelevät. Luvussa "Yhteiskunnan ja historian kerroksia" fokuksessa ovat kirjailijat, jotka ovat tuotannossaan käsitelleet erityisesti lähihistoriallisia tapahtumia ja traumoja tai brittiläisen nyky-yhteiskunnan piirteitä. "Nykykulttuurin me ja muut" esittelee kirjailijoita, joiden teoksissa on kyse ennen kaikkea toiseudesta, identiteetistä ja monikulttuurisuudesta. "Brittiläinen populaarikulttuuri" -luvussa pohditaan, miten englantilaisuus ja brittiläisyys rakentuvat populaarikirjallisuuden kautta. "Tarinaperinteen tuulettajat" puolestaan ovat kirjailijoita, jotka identiteettiä, lähihistoriaa ja vastakulttuuria työstäessään kiinnittävät erityistä huomiota kieleen, tapoihin esittää asioita ja muodostaa merkityksiä.
Olen ehtinyt lukea vasta Imperiumin perillisten johdantolukuja ja pari kirjailija-artikkelia, mutta erityisesti minua kiinnostavat seuraavat esseet: "Ian McEwan - Euroopan trauma, pahuus ja perhe" (kirjoittanut Aino Mäkikalli), "Zadie Smith - juurikanavia ja sattumanvaraisia pakkomielteitä" (Johanna Matero), "Colin Dexter - Oxford, Morse ja naiset" (Leena Laaksonen), "Helen Fielding Jane Austenin jalanjäljissä" (Heta Pyrhönen), "Angela Carter - siivoton satutäti" (Joonas Säntti), "Jeannette Winterson - hurmoksellisia rajanylityksiä" (Mari Verho) sekä "Sarah Waters - vaihtoehtoisia romansseja ja muita tarinoita" (Päivi Kosonen). Useista artikkeleista koostuva johdantoluku on myös kiehtovaa luettavaa, sillä siinä tutkaillaan muun muassa "englantilaisen romaanin historiallisia reittejä".
Imperiumin perilliset ilmestyi Avaimen kustantamana jo vuonna 2009, mutta minä löysin teoksen vasta nyt, vastikään avatun Café Voltairen myötä. Päivi Brinkin (ent. Mäkirinta), Hanna Meretojan ja Päivi Kososen emännömä blogi on avoin kaikille nykykirjallisuudesta kiinnostuneille lukijoille, vieraileville kirjoittajille ja kommentoijille. Käykäähän kahvittelemassa!
Suosittelen Imperiumin perillisiä kaikille kirjallisuuden ystäville, erityisesti niille, jotka ottavat osaa Kirjavan kammarin Totally British -haasteeseen! Kuten monet muutkin kirjabloggarit, minäkin loin tuolle laajalle haasteelle oman alasivunsa, jonne kirjaan haasteen puitteissa lukemani kirjat (myös Imperiumin perilliset) sekä lukusuunnitelmia ja -vinkkejä.
Maistiaisia Imperiumin perillisissä käsitellyistä kirjailijoista (sulkeissa linkkejä kirjabloggaajien lukukokemuksiin):
"Yhteiskunnan ja historian kerroksissa"
"Nykykulttuurin me ja muut"
Hanif Kureishi (Ina)
Zadie Smith (penjami)
"Brittiläinen populaarikulttuuri"
Alexander McCall Smith (Reeta Karoliina)
Helen Fielding (Susa)
J. K. Rowling (Salla)
"Tarinaperinteen tuulettajat"
Angela Carter (Satu)
Kuten linkkilistoista huomaa, erityisesti Ian McEwanin, Kazuo Ishiguron ja Sarah Watersin teokset ovat viime aikoina kuuluneet kirjabloggaajien suosikkilukemistoon. Ian McEwania oli lukenut niin moni, etten millään pystynyt linkittämään kaikkia. Sarah Watersin Vieras kartanossa puhuttaa juuri nyt paljon, mutta löysin arviot myös Yövartiosta ja Silmänkääntäjästä.
Imperiumin perillisistä on kirjoitettu myös Kokolailla kirjallisesti -blogista, ja kirjan kritiikki Kiiltomadosta. Avaimen Café Voltaire -sarjassa on julkaistu myös kirjat Tarinoiden paluu. Esseitä ranskalaisesta nykykirjallisuudesta (2008) ja Muistijälkiä. Esseitä saksalaisesta nykykirjallisuudesta (2010). Syksyllä 2011 ilmestyy Esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta ja ensi vuodeksi lupaillaan Esseitä unkarilaisesta nykykirjallisuudesta.
Imperiumin perillisistä on kirjoitettu myös Kokolailla kirjallisesti -blogista, ja kirjan kritiikki Kiiltomadosta. Avaimen Café Voltaire -sarjassa on julkaistu myös kirjat Tarinoiden paluu. Esseitä ranskalaisesta nykykirjallisuudesta (2008) ja Muistijälkiä. Esseitä saksalaisesta nykykirjallisuudesta (2010). Syksyllä 2011 ilmestyy Esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta ja ensi vuodeksi lupaillaan Esseitä unkarilaisesta nykykirjallisuudesta.
Loppukevennykseksi ohjaan teidät P.S. Rakastan kirjoja -blogiin nauttimaan Saran Lontoon-matkan kuvista ja sanoista!
P.S. Osallistun tällä kirjalla myös Paulan Luen ja kirjoitan -blogin Kirjallista elämää -haasteeseen.
Mie en ollut lukenut näistä blogiaikana kuin Kazuo Ishiguroa. Harry Pottereista olisi kyllä mukava blogata, mutta niiden lukemisesta on jonkin aikaa.
VastaaPoistaKiva kun sanoit bloganneesi Ishigurosta, Hanna - lisäsin Yösoittosi tuohon listaan! Olinkin juttusi silloin aikanaan lukenut, joskus ihan vähän ennen kuin perustin oman blogin :).
VastaaPoistaMinuakin kaihertavat monet ihanat kirjat, jotka olen lukenut ennen blogia (joka on huikeat 2,5 kuukautta vanha...) ja jotka olisi kiva nostaa keskusteluun, mutta harvemmin on aikaa lukea kirjoja uudestaan, kun hienoja teoksia tulee koko ajan lisää...
Mielenkiintoisen tuntuinen kirja! Ja huima yhteenvetolista - tuosta kelpaa ammentaa!
VastaaPoistaKiitos Salla! Olen itsekin ihan innoissani tästä löydöstä!
VastaaPoistaAvaimen Länsimaisen kirjallisuudenhistorian (tmv.) sarjassa on varmasti aivan mahtavia teoksia, jotka olisi ihana saada kaikki. Olet nähnyt kunnioitettavan paljon vaivaa tähän postaukseen, niin kuin moniin muihinkin. Olet upea kirjabloggaaja!
VastaaPoistaHieno kirjoitus ja todella kiinnostava kirja, vaikka itse en varsinainen brittikirjallisuuden suuri fani olekaan. Luen itse parhaillaan Sata makkaralaatua ja yksi idea -teosta, jossa esitellään venäläisiä nykykirjailijoita, joskin heidän omin sanoin lähinnä haastatteluina, ei esseinä, kuten tässä Imperiumin perillisissä. Hauska kuulla, että venäläisistä on tulossa myös esseekokoelma!
VastaaPoistaTämä kirja sopii loistavasti myös Kirjallista elämää -haasteeseen. Kiitos myös linkityksestä! :-)
Kiitos Karoliina ja Paula! Löysin tämän Imperiumin perillise kirjastosta, ja kieltämättä alkoi tehdä mieli saada se omaan hyllyyn, ja nuo kaikki muut luettavaksi. Ranskalaisia nykykirjailijoita muistelen joskus selailleenikin. Tuon Unkari-kirjan lukeminen kieltämättä avartaisi eniten kirjallista maailmankuvaa :).
VastaaPoistaPaula, enpä tajunnutkaan, että tämä sopii myös sinun haasteeseesi :). Merkkaan tämän siihenkin, kun taas menen koneelle (nyt puhelimella).
Minulla oli ilo selata tätä kirjaa heti tuoreeltaan, koska yksi entinen työkaverini on kirjoittajien joukossa. Innostuin tästä silloin kovasti, koska brittiläinen kirjallisuus on lähellä sydäntäni ja tässä tuntuu olevan paljon ammennettavaa. Olin miltei jo unohtanut kirjan, joten hieno postauksesi palautti sen mieleeni. Kiitos!
VastaaPoistaKiitos Katja! Onko sinulla tämä omana? Tällaiset kirjat olisi ihana saada omaan hyllyyn, niin voisi aina selailla kun esim. lukee jotain uutta kirjailijaa, josta kirjassa on juttua... Tai nyt TB-haasteen yhteydessä :).
VastaaPoistaValitettavasti minulla ei ole tätä omana. Silloin kun kirja julkaistiin, tuttavani näytti omaa artikkeliaan ja sain kirjan häneltä muutaman päivän lainaan.
VastaaPoistaOlen lukemassa tätä myös parhaillaan ja sain sen ihan omakseni! Muutamat kirjoittajista ovat tuttuja minulle, kun ovat opettaneet opinnoissani.
VastaaPoistaOlet onnekas, Sara, kun sinulla on oma kappale :) Nautinnollisia lukuhetkiä!
VastaaPoistaKuten jo omassa blogissani sanoinkin, oli tosi hienoa, että kirjoitit tästä kirjasta ja vielä näin perusteellisesti. Suurkiitokset! Tulen varmasti palamaan vielä tähän kirjoitukseen ja tuohon kokoaamasi listaan.
VastaaPoistaMinä olen lukenut Café Voltaire -sarjan kirjoista kokonaan vain Tarinoiden paluun eli ranskalaisesta kirjallisuudesta kertovan osan. Se oli todella hyvä, luin sitä kuin romaania ja sain varmasti ainakin kaksisataa kirjavinkkiä! Muita osia en ole lukenut ainakaan vielä yhtä tarkasti, mutta sarja on silti lempikirjasarjani ja aion kerätä koko sarjan. Suosittelen muillekin - näihin kirjoihin on helppo tarttua!
Luulen, että tuo Venäjän nykykirjallisuudesta kertova osa kiinnostaa monia, sillä aika ajoin kirjablogeissakin ihmetellään, ettemme tiedä oikein mitään venäläisestä nykykirjallisuudesta (tai minä en ainakaan tiedä).
t. Jenni K-blogista, en näemmä pysty tänään kommentoimaan omalla nimelläni toisten blogeihin, vaikka omat blogit toimivat ok!
Kiitos Jenni! Ihanaa löytää joku toinenkin, joka lukee tällaisia kirjoja kuin romaania <3 siis kirjallisuudentutkimusta, esseitä, historiaa, elämäkertoja, muistelmia... Toki tutkimuskirjallisuuden pitää olla kirjoitettu tietyllä tavalla, että siitä voi nauttia näin, ja tämä Imperiumin perilliset tosiaan on!
VastaaPoistaTäytyy tosiaan etsiä käsiin nuo muutkin ilmestyneet/ilmestyvät osat, tuota ranskalaista osaa olen tainnut ainakin selata joskus, mutta en ole lukent kannesta kanteen.
Onpa mukava kuulla, että kirjasarjamme saa teiltä näin positiivisen palautteen! Tulkee ihmeessä Cafe Voltaireen keskustelemaan lisää. Kahvi on jo valmiina ja leivokset vitriinissä!
VastaaPoistahttp://avaincafevoltaire.blogspot.com/
Päivi, tämänkaltaiselle kirjasarjalle on selvästi ollut tilausta - ihanaa että näitä tulee lisää!
VastaaPoistaCafé Voltaire -blogikin on kiva idea!