 |
| Kuva bcostin/flickr |
Ensimmäinen romaanin taso on sen kertomus, juoni, joka kirjassa kerrotaan; tapahtumien taso. Se voi tapahtua vaikka kuussa. Sen tärkein päämäärä on houkutella lukija lukemaan kirja läpi. Lukeminen on aika vaikea henkinen ponnistus, monille mahdotonkin. Siinä täytyy kirjoitetusta lauseesta herätä mielikuvia, jotka ovat lukijan omia kokemuksia ja havaintoja, omia mielikuvia, mutta ne heräävät eloon toisen ihmisen tarinaa lukiessa.
En ole ikinä lukenut Antti Tuurin romaaneja - minulla on sellainen ennakkokäsitys, että Tuurin romaanien aiheet, kerrontapa ja henkilöhahmot eivät kiinnosta minua. Tuurin "kirjallisen muistelman" Kuinka kirjoitan romaanin (Art House 2004) lukeminen vahvisti käsitystä: kirjan luvussa "Ideoiden maailma" Tuuri kertoo kirjoittaneensa muun muassa omista armeijakokemuksistaan, työkokemuksistaan tehtaissa ja selkkauksista sahalaitoksissa. Toisaalta kiinnostuin "kirjoittajapankista" kertovasta romaanista Vuodenajat maaseutukaupungissa, käännöskirjan ylijäämäkappaleiden myynnistä kertovasta romaanista Viisitoista metriä vasempaan ja Pohjanmaalta lähteneiden Amerikan-siirtolaisten kohtaloista tarinoivasta Ameriikan raitti.
Kuinka kirjoitan romaanin syntyi sittemmin edesmenneen Paavo Haavikon toivomuksesta. Tuuri ei halunnut kirjoittaa kirjoittamisopasta; hän ei ole itse kirjoittajakouluja käynyt ja kyseenalaistaa jossain määrin kirjailijakoulutuksen ja -oppaiden mielekkyyden. Tuuri kirjoittikin pikemminkin kirjallisen muistelmateoksen kuin romaaninkirjoitusoppaan; kirjan siitä, kuinka juuri Antti Tuuri on romaaninsa kirjoittanut. Tällainen kirja onkin kiinnostavaa luettavaa kaikille kirjallisuudesta kiinnostuneille (varmasti erityisesti Tuuri-faneille), kun se sisältää pohdintaa kirjallisuuden olemuksesta yleensäkin, lukemisen merkityksestä ja luovan työn tekemisestä. Nautin suunnattomasti näistä kirjailijan työtä kuvaavista kirjoista, ja suosikkini genressä on ehdottomasti Mika Waltarin Aiotko kirjailijaksi? jonka käytännön vinkkejä on aika ja tekstinkäsittelytekniikan kehitys syönyt, mutta jonka kirjallinen arvo ja sanoma on ennallaan. Tuuri ei ollut ainkaan Kuinka kirjoitan romaanin -teoksensa kirjoittamisaikana Waltarin kirjaa lukenut, mutta Waltarin tapaan Tuuri korostaa lukemisen ja omien elämänkokemusten merkitystä kirjailijaksi kehittymisessä.
Tuuri käsittelee kirjassaan romaaniaiheiden löytymistä, materiaalin keräämistä, kirjoittamisprosessia ja kysymystä romaanin olemuksesta ja hahmosta. Minulle viimeksi mainittu aihe, siis luku "Mikä romaani on" on kaikkein antoisin. Pidin Tuurin pohdinnoista, hän kirjoittaa muun muassa näin:
Romaanikirjailija ei ole opettaja eikä saarnaaja, hän on etsijä, ja lukija voi etsiä hänen mukanaan; suunnilleen niin sanoi Leo Tolstoi kirjailijan työstä.
Pidän romaanin kirjoittamista tutkimusprosessina, jossa tutkimusvälineinä ovat kirjailija itse, hänen kokemuksensa ja käsityksensä maailmasta, ja lukija. Lukija vertaa ja yhdistää omia kokemuksiaan ja käsityksiään niihin, jotka kirjailija on kirjaan kirjoittanut. Siitä syntyy kuva maailmasta, jossa me elämme, sen menneisyydestä, nykypäivästä ja tulevaisuudesta.
Tällainen metakirjallisuus, jossa pohditaan kirjallisuuden syvempiä merkityksiä ja tasoja, on aidosti ravitsevaa luettavaa maailmassa, jossa kirjapainot jauhavat kiihtyvään tahtiin miljoonapainoksia sisällyksettömistä best-sellereistä samaan aikaan, kun kirjastoista poistetaan liian harvoin lainattuja laaturomaaneja ja klassikkoja ja kirjablogien houkuttelevinta antia tuntuvat olevan arvonnat. Lämmin ajatus kaikille kirjojen kirjoittajille ja lukijoille, pidetään kirjallisuus hengissä lukemalla sekä kirjoittamalla ja keskustelemalla lukemastamme.
 |
| Kuva Timothy K. Hamilton/Flickr |
Ihanaa kesää!
P.S. Laura Proust antoi minulle tämän postauksen kommenteissa vinkin lukea Kuinka kirjoitan romaanin, kiitos Laura!
Vastaan tällä kirjalla Paulan Kirjallista elämää -haasteeseen.
Kiitos haasteeseen vastaamisesta ja hienosta blogikirjoituksesta!
VastaaPoistaJaan kanssasi järkähtämättömän ennakkoluulon Tuurista. Tosin Ameriikan raitti ja siihen kuuluvat muut osat kiinnostavat jonkin verran, mutta jäävät aina muun kirjallisuuden jalkoihin. Olen nähnyt kyseisen elokuvan, ja se oli ihan ok. Jori on Kaiken voi lukea -blogissaan kirjoittanut Tuurista kiinnostavasti.
Kertooko silti ennakkoluulottomuudestasi, että tartuit nyt Tuurin kirjoittamaan kirjailijakirjaan? :-) Nostan hattua!
Tuurilla tuntuu olevan kiinnostavia näkemyksiä kirjoittamisesta. On myös loistavaa, että sinä itse nostit esiin kirjallisuusblogien arvonnat ja muun oheistoiminnan (jotka sinänsä ovat kivoja piristyksiä, mutta mieluummin minäkin kuulen ja keskustelen kirjallisuudesta itsestään). Onneksi täällä kirjoitellaan eniten itse kirjoista. Kiitos selkärangastasi joka tukee myös meitä muita! :-)
Lämpöisiä kesätuulia sinnekin!
Paula, en tiedä siitä selkärangasta; järjestinhän itse juuri arvonnan ;). Ja toki me kirjabloggaajat asetamme kirjallisuuden ykköseksi, mutta entä ne, jotka googlettavat arvonta ja tulevat apajille? Ja tuo lukijuuden kytkeminen arvontoihin: monet satunnaiset surffailijat ja myös kirjabloggarit itse arvottavat blogia (myös) lukijaraatilaisten määrän mukaan - mikä on hassua, kun yhden arvonnan myötä lukijamäärä kasvaa yleensä vähintään kymmenellä blogissa kuin blogissa!
VastaaPoistaÄh, unohdin mainita tässä postauksessa, että sain vinkin tästä kirjasta eräältä ystävältä, käynpä kohta koneella lisäämässä linkin... On monia kirjailijoita (esim. Hannu Raittila, joilta olen lukenut vain jonkun kirjoittamista ja kirjailijantyötä käsittelevän teoksen, kun romaanien aiheet tms. ei kiinnosta.
Kiitos Jorin Tuuri-postauksia koskevasta vinkistä, pitääpä käydä kurkkaamassa!
Kiitos itsellesi vielä hienosta haasteesta! Kumman muuten valitsisit, jos sinun olisi pakko valita: lukeminen vai kirjoittaminen (muutkin saavat vastata kuin Paula)?
Luin hiljattain Tuurin matkakertomuksen, jossa hänen päivärytmiinsä kuuluvat tietyt rutiinit ja kirjoittaminen matkoillaankin. En ole muuta tuotantoa häneltä lukenut enkä ole tuntenut siihen myöskään kiinnostusta. Tämän romaanin kirjoittamisesta -kirjan haluan kyllä lukea. Lainasin kirjastosta Waltarinkin kirjan, kun luin siitä sinun ja Paulan blogeista. Nämä kirjailijoiden kirjoittamisesta kertovat teokset ovat kiehtovia.
VastaaPoistaOikein mukavaa lomaa sinulle! :)
Osallistuthan, Sara, sitten noilla kirjoilla haasteeseen :-)? Saan lukemasi teokset mukaan loppuvuonna listaan, jonka olen aikonut haasteesta kerätä!
VastaaPoistaVaralta vielä laitan haasteen linkin tähän kaikkia muitakin kiinnostuneita varten: http://luenjakirjoitan.blogspot.com/2011/05/kirjallista-elamaa-haaste.html
Marian kysymykseen vastaan, että jos todella pitäisi valita vain toinen, kirjoittaisin. En tiedä, mitä tarkkaan ottaen tarkoitit, mutta ylipäätään kirjoittaminen on minulle tärkeä tapa ilmaista itseäni. En voisi sitä jättää. Lukeminen on ollut joinakin elämän kausina vähäisempää, mutta kirjoittanut olen aina: kirjeitä, päiväkirjaa, gradua ;-), julkaisuja, nyttemmin fiktiota jne.
Huomasin sen Tuuri-postauksesi, Sara ja aion vielä käydä sen lukemassa ja itse kirjakin kiinnostaa. Matkoilla Euroopassa kirjasta tulee mieleen Waltarin yksinäisen miehen juna :). Kiva kuulla että meitä Tuuri-ennakkoluuloisia (naisia) on muitakin, ja että ennakkoluuloista huolimatta kirjailijalta löytyy meitäkin kiinnostavia teoksia ;). Kiitos Sara ja ihanaa kesäviikonloppua sinullekin!
VastaaPoistaPaula, kysymys tuli mieleen blogisi nimestä ja omalla kohdallani mietin sitä lukemisen ja kirjoittamisen (postaamisen) välistä ristiriitaa, kumpaan käyttäisi enemmän aikaa (Anna Elinakin pohti omasta näkökulmastaan tätä hiljattain). Huomaan, että minulla kirjoittaminen menee juuri nyt edelle, vaikka pitkässä juoksussa lukeminen voittaa. Mietin myös, että mitäs jos joutuisi autiolle saarelle ja pitäsi valita joko pino kirjoja tai kirjoitusvälineet :D.
Muhun uppoaa jostain syystä Tuurin fiktiotyylikin todella, dialogittomuus (Pohjanmaassa taitaa olla yksi repliikki) ja runsaat referatiiviset lauseenvastikkeet. Arvelen, että pohjalaisilla sukujuurilla on osuutta asiaan. Vaikka koko Pohjanmaa-sarja toki on hyvin mieskeskeistä, se ei estä vaivattoman tyylin ja lakonisen huumorin ihailuani. Ameriikan raitti on tuosta sarjasta minusta ihan ykkönen.
VastaaPoistaTapaan lukea Tuurin juttuja kesäisin vähän hykerrellen. Tämän kesän annos on tosin vielä ottamatta. Ehkä tuo Viisitoista metriä vasempaan olisi hyvä vaihtoehto (vaikka huomaan suhtautuvani vastentahtoisesti muuhun Tuuriin kuin Pohjanmaa-sarjaan. Pelkään illuusion rikkoutumista.).
Moi Laura, pitkästä aikaa! :) Vahvistit epäilyni Tuurin fiktion suhteen, en kauheasti pidä repliikittömyydestä enkä lakonisuudesta. Mutta joskus pitää edes kokeilla... Minussa on vain 1/4 pohjalaasta, mutta tuo Pohjanmaa-sarja kiinnostaa :).
VastaaPoistaKauanhan sinä maltoitkin blogitauolla pysyä :D
VastaaPoistaMinulla ihan samat Tuuri-ennakkoluulot, mitään en ole häneltä lukenut. Ylipäätään huomaan kärsiväni ennakkoluuloista useammankin suomalaisen mieskirjailijan kohdalla. Luen heitä äärimmäisen harvoin, edes näitä nuoria ja suosittuja (kuten Itkonen ja Haahtela), joita kohtaan minulla ei niinkään ole ennakkoluuloja, mutta sellainen kotimaisten mieskirjailijoiden karttelu-vaihde on vain näköjään jäänyt päälle.
Valitsisin ehdottomasti kirjoittamisen. Olen pienestä pitäen ollut (vielä) kovempi kirjoittamaan kuin lukemaan. Voin paremmin silloin kun luen, mutta jos en kirjoita, voin suorastaan huonosti.
Lumikko, minkäs sitä riippuvuudelleen mahtaa, parissa tunnissa saa jo vieroitusoireita ;). En halunnut jättää tuota arvontapostausta viimeiseksi ennen taukoa, siksi näin. Toivottavasti onnistun kuitenkin olemaan bloggaamatta reissun ajan! (Näkee jo sielunsa silmin itsensä postaamassa Brooknerin Rantahotellista tai välittävänsä ajantasaisia kuulumisia vanhan kirjallisuuden päiviltä, kännykällä...)
VastaaPoistaMinullakin on ollut vastaava "kartteluvaihe", mutta ei onneksi enää. Haahtela on itse asiassa hyvin kansainvälinen tyyliltään, aiheiltaan ja tapahtumapaikoiltaan (kirjoissa liikutaan usein Keski-Euroopassa). Itkosta lukiessani olen välillä huokaillut, että kun tämä on niin suomalaista miesproosaa...
Minulla oli ennen tätä blogia parin vuoden vaihe, että en kirjoittanut käytännössä mitään, sitä ennen lähinnä opiskeluun liittyviä esseitä ym. mutta niitä sitten paljon. Luovan kirjoittamisen harrastaminen jäi jonnekin lapsuuteen ja nuoruuteen, siis tarinat ja runot. Nyt olenkin sitten aivan innoissani tämän blogin kanssa! Voin hyvin uskoa, että kirjoittaminen on sinulle kuin hengittämistä,
usein kirjoituksesi sanat ja ilmaukset jäävät soimaan mieleeni... Esim. tänään "tuo tullessaan sylin täydeltä sanoja tai sydämiä".
Kiitos Maria tästä tekstistä!
VastaaPoistaTunnustan heti, etten ole lukenut Tuuria. Tästä olisi hyvä aloittaa. Raittilan Kirjailijaelämää ainakin oli hyvä lukukokemus. Tutkijana olen paljon miettinyt luovaan prosessiin liittyviä kysymyksiä ja siksi kirjoittamisesta kirjat ovat kiinnostavia.
Lukeminen vai kirjoittaminen? Tosi vaikea kysymys! Niiden tärkeys vaihtelee, mutta molemmat ovat äärimmäisen tärkeitä. Osa minua niin vahvasti, etten olisi minä ilman kirjoja ja mahdollisuutta pukea ajatukseni, tunteeni ja havaintoni sanoiksi. Ja ne tukevat toisiaan. Uskon että juuri lukemisen kautta minusta on tullut esille kirjoittaja, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Ei olisi riittävästi sanoja ja kirjoittamisen sävyjä eikä omaa tyyliä ilman toisten kirjoittamia tekstejä, jotka inspiroivat minua. Eli en oikeasti osaa valita. Otan autiolle saarelle kirjan, kynän ja paperia. ;-)
Anna Elina, minulla on pitkälti sama - kirjoitanhan nimenomaan kirjoista, lukemastani, ja tietenkin myös kaunokirjallisuus perustuu jo aiemmin kirjoitettuun. Toisaalta mietin, että riittäisikö autiolla saarella jo tähän mennessä luettu kirjoittamisen polttoaineeksi, jos olisi pakko valita? :)
VastaaPoistaEnnen blogia tunsin monesti turhautuvani (siis noin parina vuonna, kun en kirjoittanut mihinkään lehteen/koulua varten, kun vain luin ja luin, mutta en kirjoittanut lukemastani. Jotenkin sitä vain haluaa paitsi kuluttaa, myös tuottaa tekstiä, saada ajatuksensa näkyviin edes itselleen ja miellään myös muille - kiitos Anna Elina ja muut kun kommentoitte!