Maria Gripe: Josefin

Kirkon takana on avara niitty. Sielläkin on kelloja, mutta pieniä ja sinisiä. Niiden helkettä tuskin kuulee. Vaikka Josefin sanoo kuuulleensa. Niittyä sanotaan sinikelloniityksi. Ja kaikki siellä on uuden uutukaista, kukat jan nurmi, ihka uudet joka vuosi.


Maria Gripe: Josefin. Kuvittanut Harald Gripe. Suom. Eila Kivik'aho. Tammi 1961.

Löysin ruotsalaisen Maria Gripen (1923-2008) Salaisuus varjossa -nuortenromaanin jatko-osineen joskus ala-asteikäisenä ja lumouduin. Kirjat ovat aivan omanlaisiaan nuortenkirjoja, joissa realistiseen kerrontaan sekoittui goottilaisen romaanin elementtejä ja filosofiaa. Ennen kaikkea niissä oli kuitenkin jännittävä, monipolvinen juoni ja persoonalliset, vähän salaperäiset henkilöhahmot. Vähän myöhemmin luin Gripen Agnes Cecilian ja Pörriäinen lentää hämärissä, joissa oli samaa arvoituksellista lumoa.

Vasta aikuisena innostuin keräämään Maria Gripen laajasta tuotannosta myös vähemmän tunnettuja lasten- ja nuortenkirjoja. Lasinpuhaltajan lapset on aika tummasävyinen saturomaani; sen sijaan Josefin-kirjat ovat realistisia lastenromaaneja. Haalin kaikki kolme Josefin-kirjaa itselleni huutiksesta pari vuotta sitten, mutta vasta nyt aloin lukemaan niitä läpi (ensin itsekseni, myöhemmin varmaan myös lapsille ääneen). Kirjojen pohjalta on tehty myös elokuva, josta olen katsonu pätkiä youtuben kautta.

Josefin on seitsemänvuotias pappilan tytär, jolla on kuusi vanhempaa, jo aikuista sisarusta. Josefinista on tullut täti jo ennen syntymäänsä, ja sisaruksista asuu kotona enää Agneta, joka keskittyy häävalmisteluihinsa ja hätistää Josefinin pois huntuaan tuhoamasta. Isäpappa sulkeutuu useimmiten työhuoneeseensa, eikä häntä saa häiritä. Äidilläkin on paljon puuhaa, mutta onneksi keittiössä häärivällä Mandalla on askareistaan huolimatta aikaa Josefinille, ja aina voi juosta myös Lyyra-mummin luo pullan tuoksuun. Josefin on yksinäinen ja kaipaa leikkitoveria. Josefin-kirjan tunnelma onkin aika alakuloinen. Vasta seuraavassa Josefin-kirjassa, Josefinin ystävä, Josefin tapaa omalaatuisen Hugo-pojan ja pääsee nauttimaan ystävyyden ja seikkalujen ilosta. Sitä ennen hän joutuu kuitenkin kokemaan ulkopuolisuuden tunteita, kun kylä lapset eivät huoli häntä leikkeihinsä.

Josefin-kirjassa kuvataan yhtä kesää, jonka aikana Josefin leikkii itsekseen, ajautuu vilkkaan mielikuvituksensa kanssa harhapoluille, toivoo hartaasti sadetta ja pettyy joidenkin läheisten aikuisten toimintaan. Kirja päättyy kuitenkin turvalliseen keskusteluun Isäpapan kanssa:

"Ikävä kyllä lahjojen antaminen ei silti ole varma merkki siitä, sovitaanko yhteen. Paljon tärkeämpää on saada toisesta esille se mikä toisessa on hyvää ja iloista. Siinä sinä Josefin olet ollut oikea velho, mitä minuun tulee, eikä se ole ollut lahjojen varassa. Vai mitä?"
  Josefin nyökkää ja rutistaa isäpappaa.

Maria Gripe/kuva Bonnier 

                                                                               ***
Blogini täyttää kolme kuukautta ihan näinä päivinä, ja eilen tuli täyteen viisikymmentä lukijaa Bloggerin lukijaraadissa. Lämmin kiitos kaikille lukijoille, kommentoijille ja linkittäjille! Kiitos myös kanssabloggaajille, joiden postauksista ja haasteista usein inspiroidun. Alku oli kankeaa, kun en hallinnut edes linkittämistä ja kuvien laittoa, mutta nyt tunnen päässeeni vauhtiin :). Lukijamäärän kunniaksi - ja laittaakseni hyvän kiertämään, olenhan voittanut lukuisissa blogiarvonnoissa, viimeksi tänään Susalla ;) - aion piakkoin pistää pystyyn oman arvonnan. Suloista sunnuntaita kaikille!

Kirjasiskot

Ainakin anni.m Oota, mä luen tän eka loppuun: siskoja ja haasteita ja Kirjavan kammarin Karoliina Kirjava kammari: Turinatorstai: Kirjoja siskoista ja sisaruudesta ovat lukeneet tai lukemassa useita siskosaiheisia kirjoja. Karoliina julkistaa aiheesta haasteen ensi viikolla. Kirjallisuuden sisarussuhteet ovat kiehtova aihe, josta varmasti on tehty tutkimuksiakin, niitäkin voisi tämän aiheen tiimoilta kaivaa esille.


On suorastaan hämmästyttävää, että vaikka keskimäärin poikia syntyy jopa hieman enemmän kuin tyttöjä, niin tyttökirjoissa ja monissa naisten kirjoittamissa romaaneissa veljet ovat suorastaan harvinaisuus! Jane Austenin Järjessä ja tunteissa ja Ylpeydessä ja ennakkoluulossa sankarittarien veljettömyys on myös juonta kuljettava voima: Elizabethin, Janen, Elinorin ja Mariannen on aivan erityisen tärkeää löytää sopiva aviomies, kun koti menee alta isän kuoleman jälkeen miespuolisen perijän puuttuessa.


Austenin Bennetin perheessä siskoja on peräti viisi, Alcottin Pikku naisissa neljä, samoin Rauha S. Virtasen Seljan tytöissä. Kun siskoksia on kirjassa useampia, eivät juonet lopu kesken ja etenkin nuortenkirjoissa on tärkeää, että erilaisilla lukijoilla on samastumiskohteita: tulinen Rita, järkevä Kris, haaveellinen Virva ja herttainen Dodo. Seljan tytöistä kannattaa ehdottomasti lukea. Etenkin kahdessa viimeisessä Selja-kirjassa on mukana hyvinkin rankkoja aiheita ja poliittista kantaaottavuutta, nuorten omia iloja ja murheita unohtamatta. 


Vähän erilainen nuortenromaani on myös Maria Gripen Salaisuus varjossa jatko-osineen. Siinä sisarussuhde on kompleksinen, ja läpi neliosaisen teossarjan myös kyseenalaistetaan päähenkilöiden, Bertan ja Carolinin sisaruus -- he ovat puolisisaruksia, joilla on todennäköisesti sama isä. Lopulta sisaruudessa on kuitenkin merkittävintä keskinäinen lojaalisuus ja se, että oppii tuntemaan toisen. Tätä teosta suosittelen lämpimästi -- ja ne, joilla on suhteita Tammeen, voisivat rummuttaa uusien painosten puolesta.


Huomaan taas nostaneeni esille lähinnä klassikoita ja nuortenromaaneja, mutta aihe on ajankohtainen myös nykykirjallisuudessa. Raisa Mattila taustoitti eilisessä kritiikissään Helsingin sanomissa Essi Tammimaan siskosaiheista romaania Paljain käsin: "On polvelta toiselle joko hiukan muuntuen tai sellaisenaan periytyvä vika, trauma tai virhe, josta etenkin naiset kärsivät. Perusteluina esitetään parhaimmillaan kolme polvea, kuten tehdään vaikkapa Ulla-Maija Paavilaisen Sokerisiskoissa (2008), Nina Petanderin Pläts!-teoksessa ja Riikka Pulkkisen Totta-romaanissa (2010)." www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Aurinko+kiertääkin.../HS20110316SI1KU02d84


Listaan tähän muutamia siskoskirjoja, joista moniin on viitattu muissa blogeissa viime aikoina. Mukana on myös tuntemattomampia helmiä, joille toivoisi lisää lukijoita ja "blogisavuja".


Mary S. Lovell: Mitfordin tytöt ks. esim. Lumiomena


Susan Fletcher: Meriharakat Juuri tällaista: Hukuttava kirja Oota, mä luen tän eka loppuun: Susan Fletcher: Meriharakat Leena Lumi: MERIHARAKAT , Lumiomena

Essi Tammimaa: Paljain käsin Aamun kirjojen virrassa |
Kirjablogi Kirjainten virrassa

Rauha S. Virtanen: Seljan tytöt-sarja, jonka neljä ensimmäistä osaa ovat ilmestyneet 50-60-luvulla ja kaksi viimeistä, Seljalta maailman ääriin ja Seljan tuli ja lumi 2000-luvulla. 

Juuli Niemi: Tara. Runotarina. "Ei kaikkia kaksosia tunnista tämän maailman säännöillä" Kaunista ja koskettavaa runotarinaa/proosarunoa siskoksista, suosittelen!

Ulla-Maija Paavilainen: Sokerisiskot

Regina Rask: Ei millään pahalla

Maria Gripe: Salaisuus varjossa jatko-osineen

Katriina Ranne: Minä, sisareni  http://kirjamieli.blogspot.com/2011/03/katriina-ranne-mina-sisareni.html Mari A:n kirjablogi: Katriina Ranne: Minä, siskoni