István Örkény: 100 minuuttinovellia
Unkarinkielestä suomentanut Juhani Huotari.
Atena 2012, 242 sivua
Muutaman viikon kuluttua oli hänen taiteellisessa näkemyksessään kuitenkin havaittavissa huomattava muutos. Kuuluisiin oliivi– ja biljardipalloasetelmiin (kyseessä oli hänen ns. oliivinvihreä kautensa) ilmestyivät ensimmäiset appelsiinit.
Vanhoilla päivillään hän maalasi jo sitruunoitakin ja lopulta myös kananmunia, mutta yhdeltäkään kankaalta ei uupunut appelsiini.
Silloin hänestä tuli suuri taiteilija.
Arvaatteko, mikä sai aikaan tämän käänteentekevän muutoksen taidemaalari Viktor T.:n taiteessa, jota kuvataan István Örkenyn novellissa "Elämys ja taide"? Ei enempi eikä vähempi kuin avaruusmatka. Nyt olen spoilannut teiltä yhden Örkényn minuuttinovelleista – referoimalla alun ja siteeraamalla lopun – mutta onneksi Juhani Huotarin suomentamassa ja Atenan julkaisemassa 100 minuuttinovellia -kokoelmassa on vielä 99 yllättävää ja absurdia novellia jäljellä.
Yhden Örkényn novellin voi, nimensä mukaisesti, lukea minuutissa, kokoelman alussa olevan "Käyttöohjeen" mukaisesti vaikka sillä aikaa kun keitämme löysiä munia tai odotamme vastausta puhelimeen (mikäli numero tyyttää varattua). Osa novelleista on muodoltaan erilaisia listoja tai lomakkeita, joissakin on piirros ja jotkut ovat lähinnä dialogia. Novellit parodioivat milloin kansansatuja, milloin totalitaristisen valtion mielipidekyselylomaketta.
Unkarilainen István Örkény (1912–1979) taisteli toisessa maailmansodassa rintamalla – juutalaisuutensa vuoksi pakkotyöyksikössä – jäi vangiksi ja joutui työleirille. Unkarin kansannousun jälkeen Örkény oli vielä muutaman vuoden julkaisukiellossa poliittisista syistä. Vaikeat kokemukset näkyvät varmasti minuuttinovellien synkässä huumorissa, mutta kirjailijan itsensä mukaan myös niiden lyhyessä muodossa:
Kenties se on ollut syynä sille, että olen aina pyrkinyt tiiviiseen harvapuheisuuteen, lyhyeen ja tarkkaan ilmaisuun, hakenut oleellista, usein hätiköiden, jokaista ovikellon soittoa kavahtaen, sillä paljon hyvää en voinut odottaa sen enempää posteljoonilta kuin muiltakaan tulijoita.
100 minuuttinovellin esipuheessa György Konrád kirjoittaa, että Örkénylle itselleen minuuttinovellit olivat sivutuotteita, sormiharjoituksia vakavampia töitä eli romaaneja varten – romaaneja, joista suurin osa ei koskaan valmistunut. Minuuttinovellit sen sijaan ovat saavuttaneet jo klassikon aseman.
Minuutteja novellien parissa ovat viettäneet myös ainakin Merenhuiske ja Linnea.
P.S. Olen näemmä suunnitellut Örkényn novellien lukemista jo pari vuotta sitten, Novellihyllystä poimittua -postauksessa mainitsen saaneeni niistä vinkin blogiystävältä. Millaisia lukusuunnitelmien arkistoja kirjablogit ovatkaan; pitipä heti kurkata, mitä kirjoja ajattelinkaan tänä kesänä lukea ja mitä niistä olen tähän mennessä lukenut.
