Sarah Waters: Parempaa väkeä
The Paying Guests, suom. Helene Bützow.
Kansi: Tuija Kuusela.
Tammi 2015, 598.
Frances ajatteli, että luistelurata oli ainoa paikka maailmassa, jossa he saattoivat esiintyä tällä tavalla yhdessä, pitää toisistaan tällä tavalla kiinni. Se ei ollut lainkaan samanlaista kuin rakasteleminen. Se oli hulluttelevaa, viatonta, lapsekasta. Silti siinä oli paljon samaa kuin rakastelemisessa: jännitys ja läheisyys, jatkuva kosketus, yhteen kietoutuneet sormet ja toisiinsa osuvat reidet, kiihkeä sydämensyke ja puuskuttava hengitys.
Lontoo 1922: Ensimmäinen maailmansota on jättänyt jälkeensä syviä haavoja. Osa haavoista on näkyviä, kuten kaupungin kaduilla vaeltavat raajarikkoiset veteraanit ja rappeutuvat vanhat rakennukset, osa on piilossa ihmisten sydämissä. Noin kaksikymmentäviisivuotias Frances on haudannut haaveensa rakkaussuhteesta ja seikkailujen täyttämästä elämästä. Isän ja veljien kuolema on jättänyt Francesin ja hänen äitinsä taloudelliseen ahdinkoon, ja heidän täytyy ottaa taloonsa vuokralaisia, hienommin sanottuna "maksavia vieraita". Frances suhtautuu herra ja rouva Barberiin välttämättömänä pahana ja tutkailee huolestuneena kaasumittaria rouvan pitkien aamukylpyjen aikana. Satunnaiset kohtaamiset rouva Barberin – Lilianin – kanssa porrastasanteella saavat Frencesin pulssin kiihtymään, ja pian verkkaisesti alkanut romaani sakenee intohimon, mustasukkaisuuden ja rikosten vyyhdiksi.
Olen lukenut Watersilta aiemmin vain goottilaista romaania varioivan Vieraan kartanossa, mutta ymmärtääkseni muissakin kirjailijan teoksissa liikutaan historiallisessa miljöössä. Watersilla onkin ilmiömäinen kyky loihtia aikakauden miljöö ja ilmapiiri lukijan silmien eteen. Samalla hän käsittelee luokkarajoja ja naisten asemaa sekä aikakausien välisiä murroskohtia.
Parempaa väkeä on kiehtovaa luettavaa. Se ei ole samalla tavalla hyytävä kuin Vieras kartanossa, mutta ihan riittävän jännittävä ja mukaansatempaava vauhtiin päästyään. Frances on hurmaava henkilöhahmo, jonka persoonassa luonne, kokemukset ja aikakauden raamit näkyvät ilman turhaa alleviivausta. Jos edellinen lukemani romaani, Kate Mortonin Kaukaiset hetket, oli viihdyttävä mutta turhan jaaritteleva ja omiin juonilankoihinsa kompasteleva, ei Watersin romaanin äärellä tarvitse jossitella, sillä langat ovat tiukasti kirjailijan käsissä eikä lukijan tarvitse kuin nauttia.
Niin ikään Helene Bützowin suomentama Vieras kartanossa (The Little Stranger) voitti Blogistanian Globalian (eli vuoden parhaan käännöskirjan tittelin) 2011. Monet kirjabloggaajat ovat siitä pitäen odottaneet Watersilt,a uutta suomennosta, ja Parempaa väkeä/ThePaying Guests onkin arvioitu jo ainakin blogeissa Leena Lumi, Kaisa Reetta T., Reader why did I marry him, Rakkaudesta kirjoihin, Lumiomena, Kirjojen keskellä, Ullan luetut kirjat, Lukuisa ja Kulttuuri kukoistaa.
Watersiinkin pitäisi selvästi tutustua. Niin monta lukematonta kirjaa...
VastaaPoistaBleue, niinpä, kirjojen virta on loputon! Suosittelen kyllä Watersia, itsekin luen varmasti kirjailijalta vielä lisää, seuraavaksi ehkä Yövartion.
PoistaLuin Parempaa väkeä pari päivää sitten. Hitusen siinä on kyllä minun makuuni hidastelevaa jaaritteluakin, mutta osut aivan ytimeen: miljöön, ajan ja tunnelman kuvaajana osuu ja uppoaa. Ja jää jälkikäteen kalvamaan. Erityisen natsaavaa naistenviikkolukemistoa :)
VastaaPoistaTuija, kävin blogissasi kurkkimassa, josko olisit jo blogannut Watersista, mutta ilmeisesti et vielä? Odotan mielenkiinnolla postaustasi kirjasta! Olen samaa mieltä, Parempaa väkeä ei olisi kärsinyt tiivistämisestä. Kiitos vielä mahtavasta haasteesta!
PoistaTämä vaan on niin vahva, että teki minusta kerralla Waters-fanin.
VastaaPoistaPS. Kolme kirjaa -haasteessa oli sinun kohdalla väärä linkki, olen pahoillani, mutta nyt se on korjattu <3
PoistaLeena, minulle ensimmäinen Waters oli Vieras kartanossa, ja luin sitä sydän pamppaillen ensi riveiltä lähtien – Parempaa väkeä koukutti kunnolla vasta enemmän romaanin loppupuolella, mutta tavallaan pidän siitä kuitenkin enemmän. Ihana että löysit uuden suursuosikin, se on lukuharrastuksen tähtihetkiä!
Poista(En edes huomannut tuota linkkijuttua, mutta oli ystävällistä että korjasit <3 )
Me ollaankin luettu samoja kirjoja viime aikoina :)
VastaaPoistaMinä en tälle oikein lämmennyt, mutta olihan tämä hurjan paljon napakampi kuin Kaukaiset hetket. Aikakausi ja miljöö kutkuttavat eniten. :)
Maija, niinpä, ja vieläpä kartanoteemaa! Kävin jo heti tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen lukemassa arviosi Paremmasta väestä, ja se herätti halun kommentoida – vielä en ole näköjään ehtinyt, mutta pitää nyt muistaa palata :)
PoistaOi, Waters vain on niin mahtava! Lue ihmeessä vielä ainakin Silmänkääntäjä <3
VastaaPoistaAnnika, ihana että olet Waters-fani! Minulla oli joskus muutama vuosi sitten Silmänkääntäjä lainassa kirjastosta, mutta jotenkin se lähti hitaasti liikkeelle ja palautui aikanaan lähes lukemattomana kirjastoon. Aikakausi, aihepiiri ja tyyli ("dickensmäisyys") kyllä houkuttelevat niin paljon, että annan varmaankin romaanille uuden tilaisuuden :)
PoistaTämän aion lukea, kun joskus on aikaa varata näin paksulle teokselle. Vieras kartanossa oli hyvin mieleenpainuva teos, joten uskon pitäväni tästäkin. :)
VastaaPoistaJonna, minua harmittaa tiiliskiviromaaneissa juuri se, että niihin ei normiarjessa oikein ehdi uppoutua. Nyt kesällä ihanasti melkein peräkanaa Mortonin ja Watersin romskut :) Toivottavasti löydät jossain välissä aikaa Paremmalle väelle, se on hieno, joskin aika erityyppinen kuin hyytävän jännittävä Vieras kartanossa.
Poista