Sarah Waters: Parempaa väkeä

Sarah Waters: Parempaa väkeä
The Paying Guests, suom. Helene Bützow.
Kansi: Tuija Kuusela.
Tammi 2015, 598.

Frances ajatteli, että luistelurata oli ainoa paikka maailmassa, jossa he saattoivat esiintyä tällä tavalla yhdessä, pitää toisistaan tällä tavalla kiinni. Se ei ollut lainkaan samanlaista kuin rakasteleminen. Se oli hulluttelevaa, viatonta, lapsekasta. Silti siinä oli paljon samaa kuin rakastelemisessa: jännitys ja läheisyys, jatkuva kosketus, yhteen kietoutuneet sormet ja toisiinsa osuvat reidet, kiihkeä sydämensyke ja puuskuttava hengitys.

Lontoo 1922: Ensimmäinen maailmansota on jättänyt jälkeensä syviä haavoja. Osa haavoista on näkyviä, kuten kaupungin kaduilla vaeltavat raajarikkoiset veteraanit ja rappeutuvat vanhat rakennukset, osa on piilossa ihmisten sydämissä. Noin kaksikymmentäviisivuotias Frances on haudannut haaveensa rakkaussuhteesta ja seikkailujen täyttämästä elämästä. Isän ja veljien kuolema on jättänyt Francesin ja hänen äitinsä taloudelliseen ahdinkoon, ja heidän täytyy ottaa taloonsa vuokralaisia, hienommin sanottuna "maksavia vieraita". Frances suhtautuu herra ja rouva Barberiin välttämättömänä pahana ja tutkailee huolestuneena kaasumittaria rouvan pitkien aamukylpyjen aikana. Satunnaiset kohtaamiset rouva Barberin – Lilianin – kanssa porrastasanteella saavat Frencesin  pulssin kiihtymään, ja pian verkkaisesti alkanut romaani sakenee intohimon, mustasukkaisuuden ja rikosten vyyhdiksi.

Olen lukenut Watersilta aiemmin vain goottilaista romaania varioivan Vieraan kartanossa, mutta ymmärtääkseni muissakin kirjailijan teoksissa liikutaan historiallisessa miljöössä. Watersilla onkin ilmiömäinen kyky loihtia aikakauden miljöö ja ilmapiiri lukijan silmien eteen. Samalla hän käsittelee luokkarajoja ja naisten asemaa sekä aikakausien välisiä murroskohtia.

Parempaa väkeä on kiehtovaa luettavaa. Se ei ole samalla tavalla hyytävä kuin Vieras kartanossa, mutta ihan riittävän jännittävä ja mukaansatempaava vauhtiin päästyään. Frances on hurmaava henkilöhahmo, jonka persoonassa luonne, kokemukset ja aikakauden raamit näkyvät ilman turhaa alleviivausta. Jos edellinen lukemani romaani, Kate Mortonin Kaukaiset hetket, oli viihdyttävä mutta turhan jaaritteleva ja omiin juonilankoihinsa kompasteleva, ei Watersin romaanin äärellä tarvitse jossitella, sillä langat ovat tiukasti kirjailijan käsissä eikä lukijan tarvitse kuin nauttia.

Niin ikään Helene Bützowin suomentama Vieras kartanossa (The Little Stranger) voitti Blogistanian Globalian (eli vuoden parhaan käännöskirjan tittelin) 2011. Monet kirjabloggaajat ovat siitä pitäen odottaneet Watersilt,a uutta suomennosta, ja Parempaa väkeä/ThePaying Guests onkin arvioitu jo ainakin blogeissa Leena Lumi, Kaisa Reetta T., Reader why did I marry him, Rakkaudesta kirjoihin,  Lumiomena, Kirjojen keskellä, Ullan luetut kirjat, Lukuisa ja Kulttuuri kukoistaa.