Kesän paras lukuhetki

Elina haastoi Luettua elämää -blogissaan kuvaamaan kesän parhaan lukuhetken. Aavistelin jo etukäteen, että tehtävä olisi vaikea - jo senkin takia, että juuri sinä parhaana hetkenä, kun lukee jotain ihanaa kirjaa lämpimänä kesäiltana pihatuolissa ja siili vilistää nurmikon poikki, ei välttämättä ole kameraa käsillä. Olen kuitenkin siinä mielessä onnekas, että päättyvän kesän hyvissä lukuhetkissä riitti valinnanvaraa. Pariviikkoisen kesälomareissun (jolla en juurikaan ehtinyt lukea) jälkeen vietimme pari kolme helteistä kesälomaviikkoa kotona, tehden pieniä retkiä ja kyläilyjä, mutta enimmäkseen vain nauttien kiireettömyydestä ja siitä, että ei ollut pakko lähteä minnekään. Vedin lepolassen varjoon, kasasin tuolin viereen kasan hyviä kirjoja ja luin ja luin ja luin. Se oli kuin paluuta lapsuuden loputtomilta tuntuviin lukukesiin.

Kesän parasta lukuhetkeä saa nyt tässä haasteessa edustaa yllä oleva kuva. Olimme perheen kanssa viimeisenä kesälomapäivänä Arniwalkean satupiha -puistossa, jossa riittää lapsille loputtomasti tutkittavaa, katsottavaa ja leikittävää erilaisissa leikkimökeissä, kaniineissa ja satumetsässä. Tässä kuvassa istumme miehen kanssa puiston pihakeinussa. Mies tapailee nuotteja kitaralla ja minä luen Tanja Pohjolan esikoisteosta Lintu pieni. Lukuhetkessä yhdistyi yhdessäolo ja oma aika: perhe oli lähellä mutta omissa puuhissaan, ja sain hetkeksi uppoutua kirjaan, sen kauniiseen kieleen ja kiehtovaan, surumieliseen tunnelmaan.

Kesän parhaan lukuhetki -kuvan tittelistä kilpaili viime metreillä myös ylläoleva kuva, jossa istun heinäkuisena aamuna kuistilla juomasssa kahvia ja lukemassa Jhumpa Lahirin Tulvaniittyä. Romaanin alku tuntui hitaalta, mutta tuossa vaiheessa se oli jo alkanut vetämään ja tuntui kerrassaan upealta romaanilta. Kirjan kaunis kansi ja Mymmelin äiti -muki olivat vielä oikein osuvasti sävy sävyyn.

Kiitos Elinalle mainiosta haasteesta ja ihania lukuhetkiä loppukesääsi ja syksyysi, Sinisen linnan kirjaston lukija!