Timo Parvela & Virpi Talvitie: Maukan ja Väykän satukirja

Timo Parvela (teksti) ja Virpi Talvitie (kuvitus):
Maukan ja Väykän satukirja
Tammi 2013, 83 sivua.

- Siinä se minun lahjani vihdoin on. Onpa se painava. Missä sinä sitä piilottelit?
Maukka höpötteli hermostuneena ja kiskoi samalla naruja. 
- Lopeta! Mitä sinä kuvittelet tekeväsi? Hush! Väykkä puolestaan hätisteli voimatta kuitenkaan irrottaa otettaan kottikärryistä. 
- Ei muka lahjaa... ei ystävää saa näin kiusata. Mutta minä annan sinulle anteeksi, koska lahja on näin iso, Maukka kehräsi. 
- Irti siitä! Siinä on...
Mutta maukka oli jo saanut säkin suun auki ja kouraissut käpälällisen sen sisältöä esiin.
- Kanankakkaa, hölmistynyt kissa totesi.
- Minähän varoitin, sanoi Väykkä. 
- Annatko sinä minulle syntymäpäivälahjaksi säkillisen kanankakkaa? Maukka kysyi alaleuka vapisten. 
- En anna. Minä annan tämän marjapensaille, Väykkä murahti ja jatkoi matkaansa.

Maukan ja Väykän satukirja kutsuu tuttujen eläinystävysten, Maukka-kissan ja Väykkä-koiran seuraan, tällä kertaa kuudentoista (iltasaduksi sopivan lyhyen) kertomuksen muodossa. Maukan ja Väykän hahmot toimivat hyvin myös lyhyissa tarinoissa, perustuvathan Maukka ja Väykkä -lastenromaanitkin enemmän episodein etenevälle tilannekomiikalle ja kaverusten väliselle sanailulle kuin yhtenäiselle juonenkaarelle.

Maukka on aivan uskomattoman itsekeskeinen katti, joka odottaa koko maailman, tai ainakin Väykän, olevan olemassa vain häntä varten ja tanssivan pillinsä mukaan. Väykkä on enemmän jalat maassa, mutta vähän taipuvainen jurottamaan Maukan edesottamusten pyörteessä. Kaverusten luonne-erot tulevat aivan erityisen näkuviksi kertomuksessa "Naamiaiset", jossa Maukka haluaa ehdottomasti pukeutua Väykäksi ja vaatii Väykkää niin ikään pukeutumaan Maukaksi, sillä "- Et sinä voi olla Väykkä, jos minäkin olen. Kaksi Väykkää, mitä siitäkin tulisi". Suurin riemu ratkeaa kuitenkin lopulta siitä, että naamiaisissa on paikalla tavallaan kaksi Maukka, joista "vale-Maukka" saa kerrankin viimeisen sanan ja ikään kuin pakottaa kissaa katsomaan itseään peilistä:

- Kuulkaa, voisiko jompikumpi teistä toimia tuomarina ja valita illan parhaimman asun? pyysi Vuohi Mäk Käkätin
- Minäminäminä! hihkaisi Väykkä. 
- Sinä esität Maukkaa todella hyvin, Kana von Got ihasteli.
Maukaksi pukeutunut Väykkä nousi tuolin päälle ja katseli ympärilleen. Kaikkien asut olivat todella hienoja. Oli vaikea valita parasta. Hetken Väykkä tunsi jo lievää heikotusta, sillä luonteensa mukaisesti se olisi halunnut palkita kaikki. Sitten se kuitenkin muisti keneksi se oli naamioitunut.
-Ja palkinto parhaasta puvusta menee... minulle itselleni.
Hetken oli aivan hiljaista, mutta sitten koko juhlaväki puhkesi taputtamaan. Kyllä, Väykkä esitti Maukkaa täydellisesti. Oiva valinta. Palkinto kuului ehdottomasti sille.
- Ja pyh, sanoi Maukka. Ensi kerralla minä kyllä esitän itse itseäni.

Naamiaisten ja syntymäpäiväjuhlien lisäksi Maukan ja Väykän elämään mahtuu myös tavallista, tai pikemminkin maukkaväykkämäistä arkea. Kun ystävykset haluavat eroon toistensa romuista, he järjestävät kirpputorin ja valitsevat kumpainenkin myyntiin kymmenen tavaraa toistensa komeroista - lopputulosta ei ole vaikea arvata! Kun Maukka koskee Väykän juuri maalaamaan keinutuoliin ja koettaa peitellä mokaansa laittamalla maalitahraiseen tassunsa lapasen, yleensä niin lauhkea Väykkä suuttuu - ei siksi, että joutui maalaamaan tuolia uudestaan, vaan siksi, ettei Maukka luottanut häneen niin paljon, että olisi voinut tunnustaa virheensä. Väykän vähän älähdettyä Maukkakin ymmärtää, että "ystävälle voi kertoa sellaisia kin asioita, jotka nolottavat tai tuntuvat liian painavilta". Huumorin lisäksi Maukka ja Väykkä -tarinoissa onkin myös herkkyyttä ja lämmintä vakavuutta. Lämpö ja huumori välittyvät myös Virpi Talvitien kuvituksista. 

Maukka ja Väykkä -kirjat viihdyttävät ja naurattavat niin lapsia kuin aikuisiakin, myös meidän perheessä. Kujerruksia -blogissa on esitelty useampikin Maukka ja Väykkä -kirja, ja Maukan ja Väykän satukirjasta löytyy juttua ainakin Opuscolosta ja Kirjasähkökäyrästä.